Tihku on käynyt pentukurssilla turkulaisessa Pawsiteam -pentukoulussa. Nyt on takana kolme kurssikertaa, ja ajattelin kirjoitella tähän ylös mitä asioita olemme tunneilla käyneet läpi, niin voin joskus myöhemminkin lueskella, mitä tuli kurssilla opittua.
Tähän postaukseen tiivistän kaksi ekaa kurssikertaa, ja kolmas ja myöhemmät kerrat sitten omina postauksinaan.
Tihku on kurssin juniori, aloitti kurssin 9 viikon ikäisenä, kun suositusalaikäraja oli 11 viikkoa. Laitoin viestiä pentukoulun vetäjälle, josko saisimme uhmata ikärajaa ja tulla nuoremman pennun kanssa. Pentukoulun aloittaminen tuntui nyt erityisen tärkeältä, kun sosiaalistaminen on koronan vuoksi hieman hankalampaa ja myös on kesäpennun sosiaalistaminen talvipentua helpompaa, niin nämä ekat viikot keskellä pimeintä talvea on käytettävä viisaasti :) .
Halli on kooltaan iso ja pentuja kerrallaan viisi, mahdumme tunneilla hyvin pitämään oikein reilut koronaetäisyydet.
Eka kurssikerta
Ekalla kertaa harjoiteltiin kontaktia ja luopumista. Mutta ihan aluksi kuitenkin keskusteltiin palkkasanasta ja tehtiin siihen liittyvä harjoitus. Palkkasanalla on tarkoitus merkitä koiralle kun se tekee oikein. Toinen vaihtoehto tarkoitukseen on naksutin, mutta se ei ole aina mukana kun taas palkkasana on tietenkin helppoa sanoa aina kun on tarvis. Ennen palkkasanan ilmoille päästämistä on kuitenkin varauduttava, että taskussa on nameja, sillä palkkasanaa on Aina seurattava palkka.
Itselläni on jo ennestään palkkasana Jess, jota käytän Wiimankin kanssa ja se tarkoittaa Namia Tulossa - oli luonnollista valita Tihkullekin sama sana, muuten kyllä menisi kieli solmuun 😊. Olen hieman naksutellutkin Tihkulle, mutta sen olen nyt toistaiseksi jättänyt. Tavallinen tapa opettaa palkkasana koiralle on, kuten mekin teimme kurssilla: sanoo palkkasanan ja sitten nami, palkkasana ja nami ja vielä uudelleen, noin kymmenen kerran setti. Ja sitten sama setti uudelleen vielä muutaman kerran. Niin, että koira varmasti tietää, että palkkasanaa seuraa nami.
Kontaktia olinkin jo kotona Tihkun kanssa harjoitellut, ja kurssilla jatkoimme harjoituksia. Kontaktiharjoitus sujui niin, että pennun kanssa istutaan alas ja kun se katsahtaa sinua päin, niin palkkasana ja nami. Pian voi kriteeriä kiristää ja palkata koiran vasta kun se katsoo sinua silmiin.
Sitten voi namin heittää viereen, jotta kontakti katkeaa, ja kun pentu taas katsoo sinua silmiin, niin taas palkkasana ja nami. Jos ja kun tämä alkoi sujua, niin sitten lähdettiin vähän liikkeelle - peruutettiin itse koiran edessä ja kun se katsoi päin, niin palkkasana ja nami. Tämä viimeinen harjoitus vahvistaa myös luoksetulon käytösmallia. Tihkulle nämä olivat tuttuja juttuja ja oli oikein pätevä junioripupsi <3.
Tihku on muuten myös jotenkin ihan luonnostaan ja alusta asti helposti tarjonnut kontaktia ja kysynyt asioita katseellaan, siis ihan eka päivistä asti. Muistelisin, että Wiima ei ehkä ollut tällainen pentu, vaan sen kanssa piti asia kokonaan opetella - siitäkin on kyllä kasvanut kontaktihaluinen koiruus.
Ohjelmassa oli myös luopuminen, ja oppimismetodi oli sama, kuin miten olin itsekin Tihkun kanssa jo ennen kurssia harjoitellut. Eli herkku molempiin käsiin, toinen käsi suljettuna pennun eteen ja toinen käsi piiloon selän taa. Pentu luultavasti ensin yrittää saada namia suljetusta kädestäsi, mutta kun se edes hetkeksi vetää kuononsa pois suljetusta kädestä, niin palkkasana ja nami. Koira siis saa selän takana olevan namin luopumalla siitä, jota pidät kädessäsi.
Kun koira alkaa hoksata tilanteen, eikä enää heti syöksy kiinni suljettuun nyrkkiisi, niin siinä kohtaa on oikea hetki nostaa kriteeriä - jatkossa palkkaa pentu kun se luopuu suljetusta namikädestä JA katsoo sinua. Näin luopumisharjoittelu tukee myös kontaktia. Liitä luopumisharjoitukseen vihjesana, kun koira on hoksannut mitä siltä odotetaan, eli esimerkiksi Jätä.
Luopumisharjoitusta kannattaa tehdä kotona ja laajentaa se sitten ulos eri paikkoihin, jonka jälkeen voit harjoitella toisilla kohteilla - laita vaikka herkkukippo keskelle pihaa, koira hihnaan ja pidä koira niin, ettei se ihan pääse herkkukippoonsa käsisi. Kun koira sitten katsoo pois kiposta, sano taas Jätä ja palkitse ruhtinaallisesti. Herkkukipon tilalle voit vaihtaa lelun tai minkä tahansa houkuttelevan asian. Muista, että myös Jättämisestä saatava palkka on herkullisuudeltaan oltava verrannollinen asiaan, josta koira luopuu, ainakin treeneissä - arjessahan sitä sitten voi tulla tilanteita, ettei taskussa ole parhaat namit, mutta jos pohjatyöt on tehty herkuilla, niin koiran motivaatio ei yhdestä kerrasta laske.
Luopuminen on hyvä taito osata, kun koirasi näkee lenkillä jotain, mitä et halua, että se ottaa suuhunsa tai jos haluat, että se kulkee edes yhden lyhtypylväsvälin haistelematta pylvään juurta 😊
Toka kurssikerta
Aiheina oli koiran virikkeistäminen ja käsikosketus. Kurssin eka puolikas oli kaikkien koirien mielestä varmasti ihan huippujuttu, sillä kouluttaja Anna oli rakentanut halliin erilaisia virikkeistämispisteitä ja tarkoitus oli, että pennut käyvät niissä vuorotellen, niin että jokainen ehtii kokeilla kaikkia.
Virikkeistämispisteet olivat itse asiassa erilaisia ruuanhakupelejä, pyyheliina, jonka sisälle piilotettiin nameja; älypeli, jossa pennun piti hoksata vetää luukkuja auki; tötteröitä, joiden sisälle laitettiin nameja; laatikko täynnä sanomalehtisilppua, jonne sekaan laitettiin nameja ja vastaavia kohteita.
Virikkeistämishetken tarkoitus oli saada meidät koiranomistajat ymmärtämään virikkeistämisen tärkeys koiran arjessa (linkki) ja näyttää siihen sopivia esimerkkejä, miten koiraa voi ruokkia muutenkin kuin ruokakupista.
Itse olenkin Wiiman kanssa sitä paljon harrastanut - lähes päivittäin piilottelen nappularuuan pitkin kotia etsittäväksi tai heittelen pihanurmikolle kelien salliessa. Käytän myös erilaisia ruoka-astioita, joiden kanssa koira joutuu hieman työskentelemään ruuan saadakseen. Kesähelteillä jäädytin koko ruuan maitopurkkiin ja Wiima sai nauttia viilentävän ruokansa pihanurmikolla - mielikuvitus vain on rajana :).
Nyt kun Tihku on tullut, niin koirot saavat yhteiset ruokansa (aamu ja ilta) samaan aikaan kupista, jotta rutiini vahvistuu, mutta Tihkun keskipäivän ruokinnassa olen käyttänyt mielikuvitusta.
Jos laatikot olivat hieman auki, niin Tihku oivalsi tökkiä niitä tassulla enemmän auki, mutta suljettuja laatikoita se ei hoksannut availla - se kai olisikin jo liikaa vaadittu 10-viikkoiselta penneliltä💗
Toisella osuudella opetettiin koiralle käsikosketus. Eli siis sellainen taito, että koiran kuuluu tökätä kämmentäsi, ja se saa siitä palkan. Tämä olikin Tihkulle jo ennestään tuttua, ja tällöin voi lisätä haastetta esimerkiksi liikkumalla itse ja koira liikkuu mukanasi. Heitä "välinami" aina itsestäsi poispäin, jotta koira voi taas hakeutua kämmenen luo.
Käsikosketus on taito, jonka koira oppii nopeasti ja siitä saa tehtyä varsin vauhdikkaankin pelin, josta koirat tykkää. Itse olen käyttänyt tätä temppua esim rallytreeneissä kun otan koiran treenivuoroon, niin saan sen paremmin kuulolle ja vireeseen kun tehdään tätä tuttua temppua muutaman kerran lentän laidalla. Lisäksi se on kohdetyöskentelyn alkeita, jota voi jalostaa pitemmälle - koira oppii, että tökkäisyllä on merkitys.
Jokainen kurssikerta lopetetaan omalle matolle rauhoittumiseen - koira maahan petille ja nameja suuhun ja rauhallista silittelyä. Välillä voit vapauttaa pennun heittämällä namin hieman kauemmas, ja sitten taas kutsu pentu petille rauhoittumaan.
***
Ekan ja tokan kurssikerran taidot olivat sattumoisin sellaisia, jotka olivat kaikki Tihkulle tuttuja kotona tekemiemme pikku harjoitusten ansiosta, mutta olin oikein iloinen huomatessani, että taidot onnistuivat pikkuvesseliltä myös hallin häiriössä.
Se myös jaksoi mukavasti työskennellä pieniä pätkiä - keskittyminen on pennulla vielä kovin lyhyttä ja yhteistyötä pitää tauottaa runsaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku