Ruokahalu oli yllättäin tallella. Eläinsairaalassa sanottiin, että ruoka ei välttämättä maistu eka iltana, joten tarjosin ensin vain ihan vähän ja helposti sulavaa ruokaa, riisiä, raejuustoa ja keitettyä haukeakin, kun isäntä oli sellaista kotiin juuri viikonlopun päätteeksi kantanut. Ekaksi laittamani annos ei neidille kuitenkaan riittänyt vaan hän tomerasti osoitti, että lisääkin mahtuisi, ja niinpä tein mimmille vielä vähän lisää purtavaa. On kai aika hyvä merkki, että ruokahalussa löytyy :) .
Vessahommat puolestaan oli aluksi vähän proplemaattisia. Ennen leikkuuseen lähtöä tehtiin aamulenkki ja sen varrella neiti hoiti molemmat hädät pois alta. Mutta sitten leikkausiltana ei tullut pissi saatika kakka.
Sitten seuraavana aamuna aamuyöstä viiden aikaan koiruus herätti minut ja ilmoitti, että nyt pitäisi ulos päästä ja silloin vihdoin onnistui pissiminen. Pidätti siis melkein vuorokauden.
Kakkahommat antoivat odottaa itseään vähän pidempään, se onnistui vasta kahden päivän päästä operaatiosta, tänään, keskiviikkoaamuna. Mutta toimenpide itsessään vaikutti sujuvan melko helposti ja se toistettiin vielä hetki sitten tänä iltana.
Homma lienee siis kai aika hyvällä mallilla, kun ruoka maistuu ja tyhjennyspuuhatkin sujuu :) !
Ekan illan fiiliksiä... <3
Mulla oli vähän huono omatunto tästä sterkkahommasta jo ennakkoon. Tuntui ikävältä toimittaa Wiima puukon alle, vaikka se luottaa minuun kuin kallioon ja uskoo, ettei mitään pahaa voi kanssani tapahtua. Hassua, miten petturiksi itseni tunsinkaan, vaikka Wiiman parhaaksi tässä toimittiin.
Niinpä koitin hankkia itselleni paremman omantunnon ja hemmottelin Wiimaa edellisenä sunnuntaina kaikella mistä arvelin, että se pitäisi. Ja siitä tuli sitten kombinaatio sänkipeltojuoksua, pienet nose-treenit, rapsuttelua ja leikkimistä ja vähän herkutteluakin :)
Tässä alla vielä muutama kuva sunnuntain sänkipeltojuoksuilta:
Kun on oikein onnellinen, näyttää varmaan tämmöiseltä :) ?
Fiuuh, tuolta se tuli ja tuonne se meni..
Tästä on varmaan muitakin mielipiteitä, riippuen keneltä kysyy, mutta itselläni on sellainen mielipide, ettei ole koiramaailmassa kauniimpaa profiilia kuin lapinkoiran profiili <3
Semmoinen onnenpäivä oli se sunnuntai. Se muistoissa jaksaa vähän aikaa sairastaa ja eipä aikaakaan kun Wiima on toivottavasti taas kunnossa (tänään illalla kaksi päivää operaation jälkeen poistettiin oheiden mukaan laastarit leikkuurei'istä, hyvin näytti parantuminen alkaneen).
*********
Eiköhän Wiima ole kohta taas sänkipeltojuoksukunnossa. :) Ja lapinkoiran naama on kyllä kaunis. <3
VastaaPoistaJuu, kiitos. Aika mukavaa vauhtia tuntuu toipuvan. Alkaa melkein olla niin päin, että likalla olisi menohaluja, mutta itse on lääkärinmääräyksestä toppuuteltava.
PoistaJa sitten tuon haavapuvun/kaulurin kanssa on vielä vähän aikaa jaksettava elellä.
Piti oikein lukea tekstiä taaksepäin ja tarkistaa, että minä päivänä leikkaus oli ja minä päivänä juostiin sänkipellolla, kun jotenkin tuli ensin sellainen kuva, että leikkauksen jälkeen hemmottelit Wiimaa kaikella kivalla ja ajattelin, että ei kai ne nartutkaan niin nopeasti toivu, että voi muutaman päivän päästä jo juoksemaan päästää. Mut sitten tajusin, että kyse oli edellisestä päivästä. :D Toivottavasti toipuminen jatkuu yhtä hyvin kuin on alkanutkin!
VastaaPoistaTervehdys! Juu, ei sentään viety Wimpulaa juoksemaan heti seuraavana päivänä vaan ennakkoon sitä sen verran säälin, että halusin tytteliä vähän hemmotella :)
PoistaIhmeen nopeasti se tosin operaatiosta toipui - haavapuku riisutaan tällä viikolla, sitä oli määrä pitää vähän pidempään, jotta haavat saa rauhassa alkaa parantua.
Nyt ruvetaan sitten jännäämään millaisia vaikutuksia operaatiolla oli vaikkapa luonteen ja turkin suhteen :)