Tihku eläinkääkärillä ja kuluneiden viikkojen summausta

Tihkulle tuli ikää täyteen jo kokonaiset 14 viikkoa viime perjantaina. Hän on siis ehtinyt asua meillä jo seitsemän viikkoa! Viikot ovat menneet kovaa vauhtia. Toisaalta tuntuu, että hän on ollut osa perhettämme jo pitkään, ja toisaalta ajattelen, että ihan juurihan hänet haimme.

Tihku 14 vkoa passikuvassa

Eläinlääkärillä, eka rokotus

Helmikuun alussa 12 viikon iässä oli aika käydä eläinlääkärillä ja rokotuspiikillä. Tihku oli reipas potilas - hän ei vierasta vieraitakaan ihmisiä, vaan on ystävällinen ja avoin, joten kaikki tutkimukset sujuivat mutkattomasti. Mitään yllätyksiä ei tullut, ikäviä ainakaan. Iloinen uutinen oli, että molemmat kivekset olivat laskeutuneet, kun luovutushetkellä oli vain toinen. Lisäksi sydän, silmät, iho, jnejne kaikki kunnossa. Hurraa :) !

Tihku eläinlääkärin pöydällä 12 vkoa

Painoa oli rokotushetkellä 12 viikkoisena 7.1 kg.

Nyt 14 viikkoisena painoa on noin 8,3 kg - paino mitattu omalla kotivaa'alla, joten tulos ei ole ihan vedenpitävä.

Lempinimiä

Tihku on ehtinyt keräämään jo ison rotlan lempinimiäkin 💗 

(PS: tunnetko sanan "rotla"? Luulin ihan viime aikoihin asti, että se on ihan normaalia suomenkieltä, kunnes eräässä Facen kieliryhmässä sanasta oli puhetta, ja opin, että se ei ehkä olekaan kaikkien tuntema. Rotla on siis jonkinlainen merkkijono, sanajono, numerojono - Turun alueella ihan normisuomea).

Pöppiäinen. Tatti. Nuutti. Näätä. Tiihonen. Pököpää. Muutamia mainitakseni :) . Kun poikani kotiinsaapuessamme näki Tihkun eka kertaa, niin hän sanoi heti: "Tatti",  joten se nimitys oli Tihkulla heti kun hän astui kynnyksen yli. 

"Tatti" 7 vkoa 💓

Wiima ja Tihku

Wiima ja Tihku ovat tutustuneet jo oikein hyvin. Aluksi Wiima oli aika järkyttynyt pennun tulosta ja murisi Tihkulle, koskipa pentu mihin tahansa leluun tai esineeseen lattialla, niin etten uskaltanut jättää niitä valvomatta keskenään, vaikken varsinaisesti uskonutkaan Wiiman mitään tekevän, mutta riskejä ei kannata ottaa. Se vaihe meni onneksi aika nopeasti ohi, ehkä jo parissa päivässä. 
Nykyisin uskallan hyvin jättää koiruudet keskenäänkin samaan huoneeseen jos poistun muualle talossa, tarvitsematta pelätä, että Wiima mitenkään vahingoittaisi Tihkua. Poistuessamme talosta sekä öisin koirat ovat erillään.

Toisaalta tilanne on kääntynyt vähän toisin päin - Tihku roikkuu Wiiman korvissa ja hännässä lähes koko ajan, ellen kiellä tai erota niitä toisistaan, ja Wiimalla on ällistyttävän pitkä pinna pennun kanssa. Niin pitkä, että melkeinpä toivoisin Wiiman sytytyslangan olevan vähän lyhempi. Wiima kyllä ärisee ja kieltelee, mutta ei selvästikään ärise tarpeeksi tehokkaasti.
Wiiman pitkäpinnaisuus toisaalta vähän hämmästyttää minua, kun Wiima - vaikkei se olekaan mikään riidanhaastaja, niin kyllä se on aina pitänyt puolensa. Ei Wiima missään tappeluissa toki ole kuitenkaan ollut, mutta se on aina tehnyt kantansa selväksi, jos joku muu koira on sitä ärsyttänyt. 

Meillä on tällä hetkellä koti ilman mattoja. Tällaisia pieniä virkattuja alustoja vain, että koirat löytävät halutessaan pehmeitäkin alustoja :).

Kunhan pikkuherra Tihku Tiihosen rakko alkaa kestää pitempiä välejä, niin saamme matot takaisin.
Rakko onkin iloisesti alkanut osoittaa kestävyyden merkkejä 👍.

Wiima sitten välillä vetäytyy rauhalliseen koloonsa, kun ei kestä häröilevää pentua ja sitten tietenkin myös itse puutun asiaan ja koitan tehdä selväksi, ettei se ole sallittua.
Tässä on kylläkin sellaista kivaa edistystä nähty, että Tihku on alkanut kuuntelemaan Riittää-käskysanaani ja siirtyy useimmiten sen kuultuaan muihin puuhiin. Joskin unohtaa sen hetken päästä ja on sitten taas Wiiman korvassa, mutta pennulla toki on keskittymiskyky vielä kovin lyhyt ❤.

Jos teillä on useampi kuin yksi koira tai sulla on muuten kokemusta asiasta, niin kerro missä kohtaa teillä alkoi loppua tuo pennun häröily vanhempaa koiraa kohtaan? Ja loppuiko se pennun aloitteesta vai antoiko aikuinen koira pennun kasvettua sitten jo voimakkaampaa palautetta? 

Koulutusjuttuja

Yllätyksenä on vähän tullut pennun kanssa treenaamisen haasteet Wiiman suhteen. Ennen pentua ajattelin, että on kätevää kun on kaksi koiraa, niin pentu oppii aikuiselta.

No, nyt olen huomannut - toki tuon, että nuorempi kyllä oppii vanhemmalta, mikä on tietty kiva (hyvien taitojen osalta :D.). Mutta olen huomannut myös sen, että jos Wiima on mukana, niin olen itse Tihkulle lähes ilmaa ja sehän ei ole ihan kiva juttu - olen tästä syystä vähentänyt hihnayhteisulkoiluja ja ulkoilutan koirat enimmäkseen erikseen - toki Wiimalla on sitten ne omat pitkät lenkkinsä, jonne Tihku ei vielä pääsisikään.

Ja toinen juttu - kun treenaan Tihkun kanssa, niin Wiima tunkee mukaan, tietty. Luulen, että Wiima on jopa hieman pullistunut tästä syystä norkoillessaan huudeilla ja saadessaan vähän ylimääräisia makupaloja 😅. Tämä asia korjaantunee kun pian pääsee taas ulkokentille pakkasten helpotettua ja hankien sulettua. Ja kunhan Tihkunen hieman kasvaa, niin alamme treenata vuoroittain - siinä se kehittyy sitten se maltti ja rauhoittuminenkin vuorojen välillä.

Kirjaanpa tähän loppuun vielä joitakin opittuja taitoja, jotka tulevat nyt mieleen, niin on hauska tulla joskus katsomaan, mitä on tässä kohtaa osattu :). 

Istu
Maahan
- edellä olevien osalta on myös kestoa harjoiteltu, eli että vasta Vapaa-vihjeellä noustaan. Tämä on alkutekijöissään, mutta olen kyllä saanut rakennettua pientä viivettä.
Kelli (kyljelleen)
Odota (pysähtyy liikkeestä, Tihku omaksunut tämän itse ohjatessani Wiimaa)
Kämmen-käsimerkki (pysäyttää liikkeen, Tihku omaksunut tämän itse kun olen viitonnut  Wiimalle)
Nenäkosketus kämmeneen
Jalkatargetti (esitteli tarjoamistakin, josta ilostuin kovasti)
Namikättä seuraamalla pyörähdyksiä, pientä seuruuta, jalkojen alitusta, eli rallyliikkeitä, mutta enemmänkin siinä tarkoituksessa, että (nami-)käden seuraaminen sujuvoituu, koska siitä on etua arjessakin
Sivu (työn alla. siitä saa aina namia. Vihjeen olen kytkenyt tähän paikkaan vasta ihan pari päivää sitten)
Pssa.Kkka. Arvaat mitä nämä on :) . En ole kyllä varma, onko tuo Kkka vielä Tihkulle kristallisoitunut, mutta vaikuttaa siltä kuin Pssa-sanasta sytyisi lamppu, ja pikkuveikka suuntaa puskaan :) 
Katsekontakti/LUPA mm ruokailun ja ulko-oven aukaisun yhteydessä

Ainakin tuollaiset taidot tulevat mieleen, mutta varmasti on Pöppiäinen oppinut paljon muutakin, jota en nyt keksi listata, hän tuntuu kovin hoksaavaiselta pojalta.

Tihku on oikein kiva ja hieno veijari ja hänestä on ehtinyt tulla meille hyvin rakas perheenjäsen.
Hänessä on sellainen hassu puoli, ettei hänelle ole mitään väliä, miten liukas alusta on, tai miten hutera se on tai toisaalta onko hän itse ylöspäin vai alaspäin, niin kaikki kelpaa ja hän on kaikissa asennoissa ihan kotonaan 😃. Akrobaattitaiteilija! Wiimakin on varsin alustavarma, mutta tämä Tihkunen vetää kyllä ketteryydessä ja varmuudessa pohjat!