Kolme kuukautta, 12 viikkoa - täynnä!

Meikämimmi täyttää tänään kolme kuukautta! Se nyt ei tiettykään ole maailmankaikkeuden mittakaavassa vielä kovin paljon mutta on tässä nyt sitten jo ehditty hieman maailmaa nähdä.
Tämä kolme kuukautta tuntuu olevan meidän koirien elämässä jonkinlainen virstanpylväs ja tähän on liittynyt kaikenlaisia riittejä, joita aiempiin merkkipäiviini, kuten 2 kk päivänä, ei ole liittynyt.

Ensiksikin, kolmen kuukauden merkkipäivääni edelsi jo joitakin päiviä sitten yksi superikävä juttu, jonka nimi oli 'Madotus'. Ei kyllä kuulosta kivalta nimenkään perusteella, vai mitä meinaat? Voin kertoa että oli vielä ikävämpää. Suuhuni tungettiin pipetti täynnä pläähmakuista töhnää. Koitin vikuroida pois, mutta keksivät peijakkaat että Husse pitelee minua paikallaan ja Matte tunkee tököttiä suuhuni, niin en minä siitä mihinkään päässyt. Lopuksi tökötti kai päätyi suurimmaksi osaksi massuuni, mutta osin myös partakarvoihini ja ties minne.
Matte sanoi tänään, että vieläkin on muistona kipeä peukalo tuosta tilanteesta, kun vahingossa taisin käyttää naskalihampaitani vähän liian kovin.
Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin ehkä se ei ollutkaan niin kamalaa, luulen että sen teki kamalammaksi se kun vikuroin ja väänsin, niin joutuivat minua niin kovin pitelemään. Ja sainhan minä sitten herkkupalan palkinnoksi. Kaikki hyvin loppu hyvin. Taitaa olla opettelemista tässä hommassa vielä sekä minulla että myös kotiväellä. Jos sinulla on hyviä niksejä tähän hommaan tulevaisuutta silmällä pitäen, niin kirjoita kommenttiin, kiitos! :)

Tänään sitten varsinaisena merkkipäivänäni oli sitten mukavampaa tiedossa. Pääsin nimittäin eläinlääkäriin! Sekös vasta olikin hauska paikka! Ensin köröteltiin autolla lääkäriasemalle ja tässä sitä mennään:

Ja kun pääsimme eläinlääkärin ovesta sisään, mikä ihana hajujen maailma vastaani tulikaan. Koiria, kissoja, uusia ihmisiä ja vielä jotain tuntematonta, kaikkia näitä tuoksuja ihanassa sekamelskassa. Päässäni soi oikea tuoksusinfonia. Odotushuoneessa tapasimme pienen mäyräkoiran ja suurtakin suuremman alaskan malamuutin, joka oli komea koira, sitä ihaillen katselin, samoilta seuduilta kun tässä tullaan, pohjoisesta. Olisin kaikkia kovin halunnut tervehtiä ja pyörinkin ihan hyrränä, kuten Matte tapaa sanoa, mutta sitten minua pyydettiin rauhoittumaan ja istuen katsomaan. Käskystä yritin pitää pienen peppuliinini lattiassa ja paljon se siinä pysyikin, mutta sitten välillä oli taas vähän yritettävä syöksähdellä josko jo pääsisi vaeltelemaan - ei päässyt. Ei se mitään, kiva oli katsella istuenkin ja kuunnella mukavia ääniä.

Lääkärinhuoneessa minut nostettiin pöydälle. Korvani tutkittiin, silmät, jalat, kaikki muutkin. Olin kuulemma "juuri sopivassa lihassa", eli en liian pallero enkä liian luipero, vaan sopivasti passeli. Ja sitten minuun pistettiin piikillä rokotteita, eikä se tuntunut kamalalta sillä minä mutustelin samalla naksuja joita kiltti lääkäri minulle tarjosi.

Eläinlääkäriltä tultuamme tapasimme vielä pari tuttua ja sain kunnon rapsut molemmilta, joten tämä oli oikein onnistunut reissu. Kuukauden päästä taas, tehosterokotus, ja meikämimmi oikein odottaa sitä jo!

Tässä vielä viralliset ja torelliset kolmekuukautiskuvat minusta:

Aijuu, meinasi kokonaan unohtua, katsopa mitä löytyi pihavesikupistani, sillä oli varmaan myös ollut jano. Husse pelasti sen ja se pääsi takaisin vilvoittaville, sateesta märille ruohoille.