Köydenvetoa ja hevosia muun muassa

Heikunkeikun! Olemme olleet mökillä viime päivät, mutta nyt olemme lähdössä kaupunkiin. Ajattelin, että sillä aikaa kun Matte pakkaa kasseja, niin minäpä kerron millaisissa hommeleissa viime päivät ovat sujuneet.
Ihan ekaksi kerron mitä tapahtui tänä aamuna aamulenkillä. Näimme pienen nyrkinkokoisen pupuvauvan! Se syöksähti metsästä tielle kuonojemme (minun ja Matten) eteen ja juosta vilisti edessämme. Minun teki kovasti mieleni tutustua siihen paremmin, mutta olin harmillisesti (Matte sanoi että Onneksi??!) hihnassa. Tästä minulla ei ole valokuvaa, kun ei meillä tiettykään ollut kameraa fölissä. Lopuksi se tajusi loikata metsänpuolelle ja kuulin hihnan toisessa päässä iloittavan, ettei se nyt jäisi auton alle. Ja minäkään en kyllä sellaista kohtaloa pupuvauvalle toivoisi, eihän sitä sitten voisi jahdata! :)

Mutta olen minä nähnyt sitten muitakin uusia eläimiä. Nämä olivat vähän isompia kuin tuo pupuvauva, Matte kertoi niiden olevan ns. 'Heppoja' ja kaksi sellaista asuu mökkisaaressamme. Sain katsella niitä Matten sylistä ja kyllä katsoinkin tarkkaan ja hievahtamatta! Ne olivat jopa suurempia kuin Fonzie, labbiskaverini, jota sitäkin olen kuullut kutsuttavan 'hevosenkokoiseksi'! Uinuvat poropaimennusvaistoni eivät ainakaan vielä kuitenkaan heränneet, sillä meikäläisellä ei ollut kerrassaan mitään hinkua juosta niiden hakaan määräilemään.

Sitten niinä päivinä, kun koirakavereita ei ole maisemissa, niin parhaita lelujani ovat pallo ja tämä puusta roikkuva köysi. Köysi on superkiva! Sitä voi kiskoa ja riuhtoa niin paljon kuin sielu sietää! Sille täytyy myös äristä hurjasti, kun se ei tahdo oikein totella. Matte sanoo, ettei ole silloin ihan varma, että asuiko meillä kotona poropaimen vai sittenkin terrieri.

Vietimme myös kesäjuhlia. Kotiväen sukulaisia tuli sankoin joukoin paikan päälle, isoja ja pieniä ihmisiä ja kaiken kokoisia siltä väliltäkin. Pidin eritoten pikkuihmisistä, ne jaksoivat touhuta kanssani ja heittelivät minulle keppejä. Niiden pienet silittelevät kädet tuntuivat kovin mukavilta. Juhlat kestivät koko päivän. Minulla oli kauhean hauskaa. Juosta vilistin sinne tänne ja kavereita oli paljon. Välillä piti ottaa torkut ja paras paikka siihen oli havaintoni mukaan paellapannun alla, sillä sieltä saattoi pudota herkkupala nenäni eteen ja tuoksut olivat taivaalliset!

Ja sitten tietenkin myös vesileikit ovat jatkuneet koko loman ajan. Tässä kuvamateriaalia :) Onkohan olemassa tieteellistä tutkimusaineistoa siitä että kuuluuko meidän lappisten tykätä uimisesta vai ei? Kiinnostaisi tietää, että olenko ns 'outolintu' vai en. Mutta meikälikka ainakin kovasti tykkää kaikenlaisesta vedessä plutraamisesta, yleensä kuitenkin kahlaten, mutta kyllä minä myös uin, kuten kuvassa näkyy.