Pentukurssilla (1)

Männä päivänä astui meikälikkakin koulunpenkille. Nimittäin kotiväki oli ilmoittanut minut pentukurssille! Otsikkoaiheina jo etukäteen ilmoitettiin olevan: "luoksepäästävyys, oikea-aikainen palkitseminen ja vapaa-käsky, eri palkitsemistavat,sivulle tulo, paikalla olo, luoksetulo, katsekontakti, kontaktin pitäminen".
Oli hauska huomata että osasin jo osan harjoituksista. Osasin istua ja tulla luokse kutsusta kuin vettä vaan, eikä siinä edes ympärillä oleva hälinä minua häirinnyt. Sain jopa kehuja kouluttajalta osaamisestani "hienosti sujuu!".
Kurssilla harjoitellun Maahan-käskynkin osaan, periaatteessa, mutta kävikin ilmi, että painan pyllyni maahan vähän väärässä järjestyksessä. Minä isken pyllyni maahan ensin ja vasta sitten seuraa hartiaseutu. Kun pitäisi kuulemma niin päin että ensin laskeutuu hartiaseutu ja sitten pylly. Syy on se, että jos tekee kuten minä teen, niin sitten siinä on ikään kuin kaksi käskyä yhdessä, istu (ensin) ja maahan (toiseksi), kun kyse on eri käskyistä. Tätä meidän pitää vähän työstää ( - taikka jatkaa vanhalla mallilla, hmm..).

Myös kontakti oli kurssin aiheena. Minulle on kyllä tullut tavaksi ottaa katsekontaktia hihnan toiseen päähän - toisinaan otan itsekin, mutta ainakin jos minua kutsutaan, kun sitten voi olla jotain kivaa tiedossa ja minun kannattaa olla tarkkaavainen. Kontaktin ottaminen on minulle siis jo tuttua kauraa (en saa ruokakippoanikaan ilman kontaktiharjoitusta!), mutta sitten kun olisi pitänyt kontaktissa pitempään killittää Mattea, niin sitten kyllä kärsivällisyyteni herpaantui, koska ympärillä oli niin paljon kivaa. Sivusilmällä näin ja kuulin Matten hyppivän ja vinguttavan lelua, mutta en millään malttanut häntä katsella kun häntähän voin katsella kotona myöhemminkin. Oli paljon kivampaa katsella koirakavereita ja niitä ihmisiä kentällä. Voi olla kylläkin että minulta silti odotettiin jotain muuta kuin sitä veuhtomista, täytyypä pohtia ensi kertaa varten.


Ihan uusi asia oli SIVU. Eli paikka ohjaajan vasemman jalan vieressä. Sellaisen paikan olemassaolosta minulla ei ollut mitään käsitystä. Aika mukavalta paikalta kyllä vaikutti, kun siihen päästyäni sain joka kerta kehut ja herkun. Täytyypä huomenna kerrata, että missä se paikka olikaan.


Ja ihan viimeiseksi oli säästetty paras. Nimittäin pentupeuhu! Meidät pennut päästettiin vapaiksi sisällä hallissa ja saimme peuhata sielumme kyllyydestä. Pikkupennut pistettiin omaan aitaukseensa ja meidät isot (minäkin olin siis isojen puolella, haha) omalle puolellemme. Hihnat irti ja sitten juoksimme ja juoksimme, ympäri ja ympäri. Välillä pysähtelin myös mukavilta näyttävien ihmisten tykönä rapsuja hakemassa. Rapsutirapsun! Ensi viikolla uudelleen!