Matte sanoo, että minusta on lomalla tullut maalaiskoira. Siksi että autot taas jännittävät minua täällä kaupungissa. Maalla ja saaressa niitä ei oikein nähty, niin unohdin että pitikö niitä pelätä vai ei ja siksi suhtaudun taas vähän varoen niihin. Tänään olimme hihnalenkillä kotini lähistöllä ja aina kun auto suhahti ohi, niin en oikein saanut jatkettua matkaa muina tyttöinä vaan tein pieniä piruetteja ja pyörin kun piti tarkasti seurata mistä se oikein tulee ja minne se menee ennen kuin saatoin taas keskittyä hihnassa kävelemiseen.
Matte sanoi, että otetaanpa Wimppu härkää sarvista ja niin menimme vilkasliikenteisen tien varrelle, reunaan. Siinä me sitten istuskelimme katsomassa ohiajavia autoja. Ja kävipä niin mukavasti, että Mattella sattui olemaan naksuja taskunpohjalla ja tarjosi niistä minulle autojen ohittaessa. Auto-naksu, auto-naksu, auto, auto, auto-naksu..jne.. Yksikään niistä peltihirmuista ei syöksynyt kimppuumme, joten rentouduin ja aloin järsimään keppiä ajankulukseni. Huomenna mennään kuulemma taas.
Toinen meneillään oleva projekti on silmiin katsominen, Matte kutsuu proseduuria kontaktin ottamiseksi. Olen jo oppinut, että ruokakippo laskeutuu kuononi ulottuville vasta kun olen vilkaissut ruokakippoa pitelevän käden yläpuolella heiluvaa päätä silmiin. Sitä temppua kutsutaan 'kontaktinottamiseksi' ja ruokakippo on palkintoni.
Nyt Matte on saanut päähänsä yhdistää kontaktin ottamiseen sanan LUPA. Tänään sitä sitten ensimmäistä kertaa harjoiteltiin siten että Mattella oli herkkupaloja (pieneksi pilkottua lihapullaa, suurinta herkkua, tarjolla vain erityistilanteissa..) kätkettynä kädessä. Kun katsahdin Mattea, hän sanoi, että LUPA, käsi aukesi ja sain herkun suuhuni. Matte vissiin arvelee, että minä tällä tavalla opin lopulta katsomaan häntä silmiin kun hän vain sanoo sanan LUPA - mutta "Katsothaan sanoi lääkäri, en Luphaa mithään" ;)
Kerron jatkossa miten LUPA- projektimme edistyy. Matte sanoo että kyseessä on tärkeä taito turvallisuuteni kannalta, joten kaipa minun sitten kannattaisi oppia. Minun on sitten kuulemma tarkoitus oppia pyytämään LUPAa silmiin katsomalla myös ennen kuin pääsen ovesta ulos, ennen kuin hyppään autosta, tutustun koirakavereihin ja niin edelleen. Huhhuh, suuret on suunnitelmat, mitenkähän tässä käy..? :)
Kiva lukea taas kesäkuulumisiasi! Oppia ikä kaikki, sinä olet juuri parhaassa oppimisiässä ja näytkin ottavan siitä kaiken irti. Hyvin olet ymmärtänyt asioiden perimmäisen laidan ja kaikista noista uusista opeista on hyötyä sinulle myöhemminkin. Olet kyllä aivan ihmeteltävän reipas ja fiksu koira. Sinusta tulee kyllä oikein hyvä perheesi paimentaja. Iloisia oppimissessioita vaan jatkossakin.
VastaaPoista