Sen me Matten kanssa opimme ettei hihnakävelyn opettelemiseen taida auttaa muu kuin sen kontaktin parempi opettelu. Meillä kun on varsin hyvä kontakti ja pidän häntä silmällä periaatteessa, mutta käytännössä on välillä vähän toisin; ulkona on niin paljon muutakin hauskaa, muita koiria ja ihmisiä että minä pakkaan unohtamaan sen oman Matte-kullan roikkumaan hihnan päähän. Silloin kun kävelemme kahdestaan häiriöttä niin osaan kulkea ihan nätisti vierellä ja kuuntelen Mattea mutta häiriöille en vielä oikein osaa sulkea korviani. Siihen päätimme yhdessä panostaa, koska on minunkin etuni että opin kävelemään kauniisti hihnassa. Joten oli hyvä saada vinkkejä hihnakävelyn 'hiomiseen' ja hihnassa tervehtimiseen (ihmisten ja koirien).
Pysähtymistä vauhdissa harjoittelimme myös. Minulle on Paikka sana jo tuttu, niin tiesin mitä tehdä. Kaksi treenikertaa tehtiin - toisella pysähdyin kuin seinään Paikka-käskyn kuultuani, toisella olisin jatkanut matkaa Paikka-käskystä huolimatta ellei minua olisi hihnalla pysäytetty. Se johtui siitä että tällöin oli suunta minulle erittäin mieleinen, nimittäin kohti hauvakaveriani, enkä millään olisi sillä kertaa viitsinyt lotkauttaa korvaani pysähtymiskäskyille. Johan minä jo kerran pysähdyin ja näytin mitä osaan :)
Hihna- ja pysähtymistreenien jälkeen vaihdoimme aiheen astetta kevyemmäksi. Eli aktivointileluihin. Niistä minä innostuin! Innostun yleensä kaikesta mihin liittyy ruoka! :D Aktivointilelut ovat pääsääntöisesti sellaisia että kotiväki piilottelee nameja ja nappuloita erilaisiin avattaviin ja suljettaviin luukkuihin ja minun pitää keksiä miten saan ne sieltä. Pureminen ja huitominen ei tällöin auta vaan pitää käyttää sitä kuuluisaa Älliä. Joskus täytyy pyörittää kiekko juuri oikeaan kohtaan että sapuska löytyy taikka poimia esteitä edestä ja muuta kivaa. Olin kuulevinani Matten miettivän tämmöisen vekottimen hankkimista minulle ajanvietteeksi, mutta en nähnyt mitään ostoksia vielä tehtävän. Minäyttö maltan odotella, sillä hyvää kannattaa odotella vähän pidempäänkin :)
Minäpäs voisin tähän luetella mitä kaikkea minä nyt tässä iässä 3½ kk osaankaan, niin voin sitten isompana tulla tänne virkistämään muistini asiasta.
- Aloitetaanpa vaikka LUPA-projektista josta kerroin täällä . Eli siinä oli kyse siitä että Matte sai eräänä päivänä päähänsä että minun on killitettävä häntä silmiin ennen kuin saan ruokakupin. Ja myöhemmin 'killitys' laajenisi autosta poistumiseen, ulosmenoon ja muihin tekemisiini, joihin saisin luvan silmiin killittämällä.
Tässä asiassa ollaan aika mukavassa vauhdissa, sanoo Matte. Ruokailuhetket ovat esimerkiksi nykyisin sellaisia että Matte asettaa ruokakipon maahan ja sanoo minulle että Istu. Sitten minä katson häntä silmiin enkä vilkaisekaan edessäni olevaa ruokaa vaikka massu kuinka kurnisi, kunnes Matte sanoo Ole Hyvä. Silloin vasta meikämimmi ryntää vähemmän naisellisella tyylillä ruokakupille, niin että hitaammat alta pois!
Tätä luvan pyytämistä sitten sovelletaan eri asioihin päivittäisissä askareissani. Matte sanoo että tämä on tärkeä taito, joka voi joskus olla jopa turvallisuuteni tae!
- Istu. Maahan. Tassu. Kato (Katso). Nämä minä osaan, eikä niistä ei paljon selostettavaa ole. Maahan käskyä emme ole paljon harjoitelleet muualla kuin kotona, mutta Istu käskyä ollaan ja se kyllä sujuu oikein hienosti. Matte pyytää minua usein ulkonakin istumaan kun näen jotain kiinnostavaa, vaikka kissan tai lintuja, ja sitten me istumme ja katselemme sitä rauhassa.
- Tänne. Tämänkin käskyn minä tunnen. Ja tavallisesti vilistän kovaa vauhtia Matten tai Hussen luo, kumpi heistä minua sitten kutsuukaan. Mutta kyllä minulta toisinaan on korvat menneet niin lukkoon että Tänne-käskyt kaikuvat kuuroille korville. Näin käy kun olen havainnut jotain mielenkiintoisempaa.. Mutta hyvällä tiellä ollaan. Yksi tärkeimmistä käskyistä kuulemma, sanoo Matte, joten se minun pitää oppia kuulemma "pomminvarmasti"!
- Paikka. Tämä on aika tuore oppi. Tai on sitä kotiväki hokenut sitä aina tarpeen tullen mutta vasta jokin aika sitten Matte hoksasi että minähän osaan tämän. Niin kuin aiemmin kerroin, olen oppinut tämän vähän "vahingossa" ilman erityisiä opettelu- ja oppimisesta palkitsemisproseduureja . No, nyt kun huomattiin että tämmöinenkin sana oli korvieni väliin painunut, niin asiaan on alettu paneutua ja sitä on alettu käyttää ulkoillessakin. Matte sanoo yhtäkkiä Paikka ja sitten me pysähdytään, seistään hetki ja sitten hän sanoo Mennään. Ja sitten me mennään. Tämmöistä me harrastetaan usein mm. kadunylityksissä.
Matte sanoo, että tämä on hyvä käsky, kun sitten kun minä olen tässä mestari, niin minut saa pysäytettyä kivipatsaaksi vapaanaollessakin. Saapa nähdä..
Tämä käsky ei muuten liity aina kivoihin juttuihin. Nimittäin esimerkiksi tänään olen kuullut tätä sanaa enemmän kuin laki määrää. Otsassani oli pullea punkki Tosi Tiukassa ja Matte tuhersi sen poisottamiseksi. Ja aina se himputin hirttosilmukka luisti. Varsinainen show. Husse on meidän perheen punkkivastaava, mutta hän ei ollut kotona, hän on taitava. Saisi Matte ottaa oppia! Mutta minä siis olin Paikka-käskyn alla ja kyllä minä oikein kiltisti paikallani olinkin. Sain paljon kehuja ja makupaloja sekä proseduurin aikana että senjälkeen.
- Sivu. Tämä käsky on työn alla. Edelleen. Minulla on jonkinlainen käsitys mihin minun kuuluisi mennä, siihen vasemman jalan pohkeen vierelle, mutta en kyllä aina muista. Ja joskus istahdan myös eteen killittämään josta minut sitten ohjataan vierelle. Emme ole tätä paljon ehtineet harjoitella, mutta ns "siemen on kylvetty" - kyllä tämäkin hanskataan joskus, jos katsomme tarpeelliseksi ja sitten harjoitellaan enemmän.
- Söka. On ruotsia ja tarkoittaa Hae. Husse on minun kanssani touhunnut tämän käskyn kanssa. Hän tapaa pyytää minua Istumaan Sitt ja sitten hän tekee namilla hajujäljen maahan, ihan lähelle vain toistaiseksi ja sitten minä saan hakea namin luvan saatuani. Tästä minä tykkään. En kyllä millään meinaa malttaa istua kun pyydetään enkä aina maltakaan. Sitten syöksähdän jo kurkkimaan mihin nami piilotetaan.. Mutta sitten temppu tehdään uudelleen. :)
- Pssa. Kkka. Matte kysyi saisiko hän kirjoittaa tämän osuuden eli nyt äänessä siis Matte: "Nämäkin sanat on tähän listattu vaikka en olekaan satavarma onko Wiima vielä oivaltanut, toista ainakaan. Sain päähäni joskus viikkoja sitten että voisi olla kätevää jos Wimppu tuntisi käskyt jotka tarkoittaisivat pissimistä ja kakkimista. Niinpä olen hokenut yllä olevia sanoja joka kerta kun mainittuja toimituksia tehdään. Välillä arvelen että oppi olisi mennyt jo perille, mutta enpä tiedä - ennemmin tai myöhemmin kai :) "
- Olikohan siinä kaikki? Lähestulkoon ainakin. Sitten olen tietysti oppinut normaalia arkea ja perheessä elämistä. Suhtaudun kärsivällisesti hoitotoimenpiteihin, matkustan autossa kuin vanha tekijä, kuten veneessäkin. Ja muutenkin tuntuu elämä olevan mallillaan. Paljon on oppimista vielä ennen kuin olen aikuinen, mutta Matte ja Husse on minusta kauhean ylpeitä, olen kuulemma oikein hoksaavainen tyttö. Niin ja koko ajan ei voi päntätä - välillä täytyy saada ollakin, istuskella vierekkäin ja rapsutella (minua siis) ja välillä myös riehua. Mutta aika ajoin on hyvä myös opetella tällaisia hyviä tapoja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku