Koirien aivoituksia - oma etu vai toisen etu?

Koirien aivoituksia olen pohtinut taas, se on niin kiinnostava aihe! Ihan kuin me ihmisetkin, on koiratkin erilaisia, ja niiden taitojen ja tekemisten havainnoiminen on minusta todella mielenkiintoista.

Jokin aika sitten minulle syttyi oivalluslamppu eräässä Wiimaa ja Tihkua erottavassa asiassa. Molemmat ovat hoksaavaisia ja aloitteellisia koiria. Mutta niiden tekemisissä on perustavanlaatuinen ero:

WIIMA
Wiima seuraa ympäristön tapahtumia siinä suhteessa, miten ne vaikuttavat häneen itseensä ja sitä myöden myös käyttää aivosolujaan edistääkseen omaa tilannettaan. Esimerkiksi tässä tarinassa LINKKI kerron Wiiman keksinnöstä päästä hieman huijaamalla (ei varmaan tarkoituksella, mutta ihmiselle se näyttäytyi pienenä huijuna) käsiksi myös Tihkun ruokaan. Fiksu veto Wiimalta. Samantyyppisiä älynväläyksiä on Wiimalla esiintynyt muitakin, mutta tosiaan, niitä yhdistää tavoite Wiiman oman tilanteen paranemisesta - useimmiten Wiiman kekseliäisyys ja toiminta liittyy makupalan hankintaan, tilanteet vaan vaihtelevat! Hän kun on melkoisen ahne tätikoira!

TIHKU
Tihku sitten taas on hauska epeli, sillä hän pyrkii teoillaan edistämään pääasiassa muiden kuin itsensä hyvinvointia. Tihku tarkkailee ympäristöään hyvin tarkasti ja aktiivisesti, ja huomaa kaikki tilanteet ja äänet. Jotkut jutut hän tietenkin jättää huomiotta, joihinkin hän katsoo voivansa reagoida itse, mutta sitten välillä on tilanteita, joihin hänen mielestään olisi hyvä noutaa emäntä tai isäntä paikalle, ja tällöin hän kipittää luokse ja lähtee kuljettamaan ihmistä "tapahtumapaikoille".

Erityisen ahkeraan Tihku huolehtii Wiimasta ja jos Wiima on jotenkin ”pulassa”, niin Tihkun mielestä on kiireen vilkkaa noudettava minut apuun.  

Eräs tyypillinen arjen tilanne tapahtui juuri muutama päivä sitten. Olin puuhaamassa talon sisätiloissa, kun Tihku yhtäkkiä saapui luokseni sen näköisenä, että olisi syytä seurata häntä. Tihku johdatti minut mökin terassin portille, joka oli läiskähtänyt kiinni niin, ettei Wiima päässyt sisään ja hän ressukka istui portin takana odottamassa. Äkkiä päästettiin Tihkun kanssa Wiimakin terassin puolelle ja taas oli rauha maassa!

Tihkun assistenttikäytös on johtanut Wiiman omien "pyyntökäytösten" sammumiseen. Esimerkiksi ennen vanhaan Wiima olisi haukahtanut siellä aidan takana. Nyt hän odotti, että Tihku hoitaa homman... eli Wiimakin on oppinut hyödyntämään pikkuveikkaa :) !

Samaa esiintyy ihan kotonakin, vaikkapa kun Wiima haluaa ulos. Ennen vanhaan, siis ennen Tihkua, jos Wiima halusi ulos pihalle, hän tuli tiiviisti tuijottamaan minua eteisestä käsin, jolloin tiesin avata ulko-oven hänelle.
Nykyisin Wiima vaan menee istumaan ulko-oven eteen. Tihku, joka tietenkin huomaa tämän, saa työtehtävän ja hänelle tulee kiire noutaa minut paikalle ovea avaamaan, ja niin pääsee Wiima pihalle. Yleensä samalla ovenavauksella pihalle hyppää Tihkukin, mutta on ollut sellaisiakin kertoja, ettei hän olekaan itse halunnut ulos, vaan on todellakin vain hoitanut tuon tehtävän saada Wiimalle oven auki.

Tai kun Wiima alkaa illalla huokailla, että koskakohan sitä iltapalaa saisi, niin Tihku nousee paikaltaan ja tulee luokse katsomalla viestimään, että etkös jo kuule, että Wiimalla on nälkä.

Aina eivät tapahtumat sentään liity Wiimaan, vaikka hyvin usein liittyvät! Joskus kun Tihku on pihalla, niin hän saattaa nähdä jotain, mikä saa hänet haukkumaan. Sitten hän voi yhtäkkiä kaahata sieltä ulkoa sisään ja lähtee viemään minua ulos, mutta en ole näillä kerroilla oikein päässyt selville, että mikä nimenomainen asia häntä on näillä kerroilla hermostuttanut. Rosvo oli varmaan jo ehtinyt pelästyä hänen haukkua ja hävitä😃!

Aiemmin Tihku myös haki minut paikalle aina kun uunin kello alkoi ruuanvalmistuksessa piipata. Se toiminta on joskus talvella tai kevättalven aikaan sammunut - uuni piippaa varmaan niin usein, ja hän on huomannut, että noteeraan kovan kelloäänen itsekin.

Tihku on myös herkkä käyttämillemme äänensävyille. Onneksi emme isännän kanssa ole penkkiurheilijoita, sillä pelejä katsoessa voisi joskus alkaa hermostuttaa, jos Suomi joutuu häviölle. Tihku kuulee hermostumisen sävyt äänessä ja tulee heti katsomaan ja rauhoittelemaan sellaisia kuullessaan, siinä kun Wiima levollisesti kellii pöydän alla ja antaa minun ihan rauhassa sadatella. 

Meille onkin vähän vitsiksi isännän kanssa tullut, että jos joku asia toisen tekemisessä harmittaa, sillä lailla vähän leikillään, niin ei päästetäkään ärtymystä ääneen, vaan sanotaankin asia oikein hunajaisesti, ettei koira vaan hermostu! 

*******

Joten aika hauskoja tyyppejä nuo Wiima ja Tihku hoidellessaan omia tärkeitä hommiaan. Olisi kiva kuulla jonkun eläinkäytösbiologin kommentit näistä käytösten eroista ja ymmärtää itse paremmin, mistä kaikki kumpuaa.
Molemmat koirat ovat itsenäisiä luonteeltaan, Wiima kyllä vielä itsenäisempi.

Kirjoitin alussa, että Wiima hoitaa omaa etuaan ja Tihku toisten etua. Loppujen lopuksi tietenkin Tihkukin eläimenä ajattelee omaa etuaan, mutta sen etu näyttää enemmän riippuvan "lauman" edusta. Toki  Wiimankin etu lähtee siitä, että "lauma" on koossa, mutta hän ei selvästikään ajattele asiaa niin laajasti; hän vaan keskittyy miettimään omaa hyvää oloaan ja yksinkertaisesti vain luottaa siihen, että olen paikalla jakamassa aamupalaa seuraavanakin aamuna!

Onko sinulla tämän tyyppisiä havaintoja omista koiristasi? Kenen hyvän olon varmisteluun sinun koirasi kallistuu, omansa vai toisten? Tai muita havaintoja tai taustoitusta näihin asioihin? Olisi kiva kuulla!