Kesämökkeilyä

Tänä kesänä on ehditty mukavasti mökkeillä, pari pitempää jaksoa. Alkukesällä, sekä tuossa heinäkuussa. Tämä postaus on valokuvamättö noista ihanista päivistä!
Mökkeilyssä on parasta se, kun kodin askareet jäävät taakse ja voi rentoutua ihan niiden asioiden kanssa, mitkä sattuu haluttamaan!

Wiiman ja Tihkun rantariemua :)

Täh, sanoitko jotain?

Vedet on toistaiseksi olleet ihanan kirkkaat! Sinilevääkin on uutisten perusteella ollut, mutta ei vielä omaan rantaamme ajautunut. Mikä onni!

Kun Wiima oli pikkutyttö, olivat ensimmäiset vuodet touhukkaita. Wiima on nenäkoira ja lähtee helposti jäljelle, joten vaikka se ei varsinaisesti "karkaillut", niin välillä se joutui nenänsä perässä aika pitkälle mökin pihamaalta. Lisäksi se on niin itsenäinen, ettei sille tule mikään hätä itsekseenkään.

Välillä olimme helisemässä ja aloimme miettiä aitaa mökin ympärille, mutta emme oikein olisi halunneet, kun sitten olisimme itsekin siellä aidan sisällä.

Onneksi asia muuttui, kun Wiima aikuistui - kolme vuotta täytettyään, se alkoi yhtäkkiä pysytellä pihalla, tai ainakin tuli kutsusta, jos oli joutunutkin vähän pidemmälle. 

Tihku on toisenlainen. Hän pitää koko ajan valvonnassaan mitä mökin pihalla tapahtuu ja käy oma-aloitteisesti tuon tuosta myös luonani ilmoittautumassa, jalkaan tökkäämässä, ja siten kertomassa, että "täällä ollaan". Oikeasti kylläkään Tihkun näkökulmasta ei taida olla kyse "ilmoittautumisesta", vaan se on osa hänen valvontajärjestelmäänsä, ja hän käy tarkistamassa, että minulla on asiat reerassa ja, että olen siellä missä sovittiin. 

Tuo on hurjan kiva ominaisuus, että koira pitää itse yhteyttä ihmiseensä. Jonkinlainen laumavietti on siinä Tihkulla vahvana, vaikka toisaalta esimerkiksi katsekontakti voi joissain kohdissa olla Tihkulle paineistava - mutta ehkä se on eri juttu (?).

Pidimme koko kesän mökillä ollessamme Tihkulla gepsiliiviä, Tihku siis vapaana koko ajan. Jossain kohdassa ajattelin, että turha juttu koko gepsi, kun koira pysyy niin hienosti lähistöllä ja tulee kun kutsutaan. Kunnes tuli se kerta, kun palasimme lenkiltä ja edessä vähän matkan päässä sujahti peura metsään. Tihku oli vapaana, ja avot - sinne lähti. Eipä hän taaskaan ollut pitkää aikaa poissa, muutaman minuutin vain, mutta oli lohdullista, että näin gepsistä koko ajan missä hän viilettää. 

Tihkulla on tuo saalisvietti, peräänlähtö, todella vahva ominaisuus. Saapa nähdä saanko sitä ikinä karsittua hänestä pois... tai karsiutuuko se iän myötä. Hän on vasta kaksi vuotias ja risat, mutta edes LAT-yritelmäni eivät ole juurikaan tilannetta muuttaneet, tai siis - eivät ollenkaan muuttaneet.

Mökki mereltä päin.
Laituri, tuo vasemman puoleinen, valmistui ehkä viitisen vuotta sitten, ja tuo katos viime kesänä. Siinä katoksen alla ollaan siitä asti monet illat istuttu, keskenämme ja ystävien kanssa.
Oikean puoleinen laituri on vähän "risa", mutta kun siitä isännältä kyselin, niin aikomuksensa oli nostaa sekin uuteen uskoon!

Illanviettoa ystävien kanssa

Hämähäkkiaiheisia kirjoja! Tietenkin kun luonnon keskellä ollaan :) !

Kuten kuvista yllä näkyy, yksi mielihetkistäni mökillä ovat aamut. Keitän aamukahvit - tai isäntä keittää - teen leivät ja hipsin terassille aamiaisen ja kirjan kanssa. Siinä sitten kuluukin tovi kirjaa lukiessa. Koirat on siinä kohtaa jo päässeet aamupissille ja "number 2:llekin", jos on haluttanut, niin heillekin maistuu hyvin pienet terassitorkut.
Kuvat ovat juhannuksen jälkimainingeissa ja kulahtanut juhannuskoivun oksa vielä sinnittelee terassinkulmalla :D.

Terassitorkkuja

Ennen vanhaan oli lapsi aina vessaseurana. Hänen kasvettuaan isoksi, ovat koirat ottaneet sen tehtävän. Tässä Tihku on tullut tarkistamaan, että huussissa kaikki hyvin :) .
Ja... toinen makailee huussipolulla samoissa puuhissa! (alakuva)

Iltalenkillä. Mökkimme on saaressa, jossa oli aiemmin hiekanottoa, ja sen jäljiltä jäi kaunis pikku järvi saaren sisäpuolelle. Hiekanotto on joitakin vuosia sitten päättynyt, mutta järvi on jäljellä. Teen usein lenkin sen ympäri - maisema on kaunis, ja mikä parasta, järvessä ei ole esiintynyt sinilevää.
Joskaan tänä kesänä sitä ei ole näkynyt meillä päin meressäkään - vielä.

Tässä kuvassa vasemmalla siintää kylläkin meri, mutta tuo mainittu järvi onpi alakuvissa.
Järven ympäri kiertää hiekkatie, sillä hiekka-autot ja traktorit niitä aikanaan tarvitsivat.

Tuli melkein taiteellinen kuva! Ihan vahingossa :) .
Ostin tuollaiset pikkupullot maljakoiksi koristamaan rantapöytää, ja niihin kukkasiksi kaisloja ja heiniä.  

Yhdellä viikolla oli komeita pilviä. Vähän satelikin, mutta pääasiassa vedet tuli taivaasta maahan vasta lähempänä mannerta ja saaressa oli kuivaa. 

Tihku aterioi kaislanvartta. Hänestä on tullut samanlainen laiduntaja kuin Wiimakin on.
Ei tarvitse unelmoida "maisemointilampaista" :D

Tervetuliaiskomitea ja turvajärjestelmä viritetty vastaanottoon :) 

Pientä leikinpoikasta taas :)

Nuorimies Tihku Tiihonen

Tämän kuvan julkaisin Facebook -feedissä juhannustoivotuksena. Tässä odotellaan juhannusvieraiden saapumista, tuolien täyttymistä ja iloista puheensorinaa!

Venehommia tietenkin myös!

Kesämökin nuori isäntä katselemassa tiluksiaan mökin portailla :)

Sellaisia kesätunnelmia. Ihanaa leppoisaa oleskelua. Ja vielä on kesää jäljellä 💚!