Aamukahvit koirametsässä

Sunnuntaiaamuna melkein heti herättyämme istuttiin autonpenkille koko konkkaronkka - minä, isäntä ja kaksi hörökorvaa. Olin nimittäin varannut meille koirametsän ja päätimme pitää aamiaishetken siellä luonnon helmassa. 

Herättyämme ensin vähän kylläkin harmitti, pitäisikö tosiaan olla niin aktiivinen sunnuntaiaamuna, että heti lähdetään liikkeelle, mutta kun olimme reissussa, olimme kaikki - koiria myöten - sitä mieltä, että se olikin loistava keksintö.

Lauantaina satoi koko päivän ja sunnuntaihinkin oli sadetta luvattu, mutta kuin ihme, oli poutaa koko vierailumme ajan. Koirametsä Satumaassa (Turku, Littoinen) on kivat maastot niin ihmisille kuin koirillekin - kostea metsä tuoksui ihanalle, mutta ei ollut kuraista eikä jalat uponneet kosteikkoihin. Satumaa oli minusta nimensä mukainen - kuusia ja mäntyjä, sammaleiden peittämä maapohja, vähän sellainen satumetsä, johon on helppo kuvitella menninkäisiä. Metsässä kulkee myös ihmiselle sopivia reittejä, joten ihmisenkin on helppo kerätä askelia reittiä kiertäessään, jos haluaa. Tämä oli siis ensimmäinen vierailumme kyseisessä paikassa.

No ei tiettykään kierretä, jos hyppäämällä pääsee yli!

Ihmisväen aamupalat oli runsaat ja vähän meni näistä koiraväenkin suuhun. Koiraväen varsinainen mukana ollut aamiainen oli kuitenkin nappulat, jotka heittelin mättähille.

Kiva kun on tällaisia paikkoja, niin koirat saavat juosta ja nuuskuttaa niin paljon kuin mieli tekee, eikä ihmisväen tarvitse jännittää, että tuleeko paikalle muita koiria tai lähteekö nuorimmainen peurajahtiin - hän kyllä palaa nopeasti, mutta se ei riitä, pitäisi osata luopua.

Koirametsiä on alkanut tupsahdella sinne tänne. Tänne Turun suunnalle taisi ekana ennättää avata porttinsa Paimion Koirametsä ja tämä Satumaa ilmestyi viime vuonna loppusyksystä. Myös ihan kotiliepeille on uusi koirametsä perusteilla, ja siellä varmaan tullaan myös silloin tällöin käymään. 

 

Hei ihminen. Voisin vaikka maistaa tuota, mitä sinäkin syöt?

Jos tuo olisi nyt viimeinen haukkauksesi, niin vielä riittäisi tuosta nysästä minullekin!

Wiimalla on niin hauska lammasvillapylly tuon kesäkampauksensa myötä :)

Tuollainen reitti kuin kuvassa yllä, kiersi Koirametsä Satumaan ulkokantilla. Kyllä siinä ihminenkin kivasti sai jalkojaan ojenneltua. Reitin lisäksi pikku polkuja kierteli metsän keskellä. 

Kiva visiitti ja hyvä alku sunnuntaipäivälle. Ja olipa tuuri, että olin varannut melko aikaisen ajan aamupäivälle, niin oli vielä koko muu aika sunnuntaista nautittavana.