Tihku Turun Elonäyttelyssä

Ilmoitin Tihkun uteliaisuuttani näyttelyyn. Olin käynyt sen kanssa aiemmin jo pentukehässä kertaalleen, mutta nyt oltaisiin jo lähempänä aikuista (avo) ja olin utelias kuulemaan, mitä tämän näköisestä suomenlapinkoirasta sanotaan. Omasta mielestänihän Tihku on hyvin kaunis, mutta se ei todellakaan näytä tyypilliseltä lapinkoiralta. Tihku on suomenlapinkoiran ns paimensukuislinjaa, jossa jalostuskriteerit eivät pohjaudu suoraan rotumääritelmään, tästä lisätietoa paimensukuisten kasvatuslinjasta (linkki).

Turussa pidettiin Elonäyttelyt pari viikonloppua sitten, ja tuomarina suomenlapinkoirille olisi Pekka Teini, ja hänen edessään me sitten kävimme pyörähtämässä.

Erimoone Läpimurto

Tihku esiintyi oikein hienosti, siitä olin iloinen. Ei hätkähdä tai väistele käsittelyäkään kummemmin, vaikkei siitä mitenkään nauti, ja oli oma iloinen itsensä.

Arvosteluarvosanaksi Tihku sai H:n seuraavalla arvostelulla:
"Rotutyyppi erittäin hyvä. Mittasuhteiltaan oikea. Kapearunkoinen uros. Kapea kallo-osa, hyvä kuono. Tummat silmät. Kapea rintakehä ja hieman jyrkkä lantio. Hyvä raajakorkeus. Pystyasentoinen häntä. Takaliikkeissä hieman ahtautta, etuliikkeissä hieman löysyyttä. Hyvä karvanlaatu."

Tunnistan listalta kapeuden. Tihku on kapea ja kevytrunkoinen. Myös jonkinmoisen takaliikkeiden ahtauden näen. Sen sijaan en ole ihan varma, mikä on etuliikkeiden löysyys, tai mistä se syntyy. Saattaa olla vielä nuoren koiran keskeneräistä liikettä tai sitten jotain opittua, tai Tihkulle ominaista.

Eräs koiraharrastajatuttuni esitti Tihkua näkemättä, arvostelun perusteella, arvion, että Tihkun kapea rintakehä mahdollisesti ei tue etuliikettä. Looginen päätelmä, mutta mene ja tiedä.

Sen tiedän, että olen itsekin ajatellut Wiiman ja Tihkun liikkeen, ravin, olevan erilaista: Wiimalla on jotenkin "juurevampaa" ja vetävämpää, maanläheisempää liikettä ja Tihkulla taas jotenkin ilmavampaa.
Meillä on ollut tapana hassutellakin, että Wiima etenee tasaisesti ja varmasti kuin juna ja Tihku puolestaan on aviaattori, lentäjän poika. Hän on muutenkin aina ilmassa - hyppimällä, laukassa tai kiipeilemällä, ja ravissaankin on ilmavuutta.

Meillä ei ollut telttaa, ja Tihku joutui tyytymään ruohikkoon ja auringonpaisteeseen, joka tuona päivänä ei onneksi ollut liian kuuma ollenkaan, vaan oikein passeli.

tuomari pyytelemässä anteeksi arvosanaa :D

Pekka Teini oli mukava tuomari. Koko kehävierailu meni kivasti ja hän tutki koiran hyvin ystävällisesti. Hänellä tuntui selvästi ikävältä antaa meille tuo arvosana H; ensin hänen kätensä meni kuvassa olevalla tavalla poskilleen ja sitten vielä jotenkin ristiin "rukousasentoon", kun hän tuli pahoittelujen kera kertomaan, että H olisi tulossa - oli kuulemma niin paljon poikkeamia rotumääritelmään.
Hän silmin nähden ilostui, kun sanoin, ettei haittaa, tiedänhän minä, että Tihku on ulkoisesti hieman "tyttöpoika", jos nyt sellaista hassua termiä edes voi näinä aikoina käyttää, mutta Tihkusta se on kuvaava.

Se oli totta, H ei haitannut, ja sitä ennakoinkin, myös T:tä olin ajatellut tietäessäni Tihkun kepeyden ja enintään edes uskalsin haaveilla EH:sta.

Lisäksi, jos minulta kysytään, niin olihan Tihku toki uroskehän kaunein koira! Muut urokset olivat todella muhkeaturkkisia ja melko neliöitä, sekä lisäksi minusta liian massiivisia kuonoja näkyi. Pidän myös elävästä hännästä enemmän kuin selällä koko ajan nököttävästä hännästä.
Nartuissa sen sijaan näin oikein kivannäköisiäkin tyttöjä, maltillisilla turkeilla ja kauniilla kuono- ja kroppamuodoilla. 

Sellainen käynti oli se. Ei ole näyttelyt minua varten, mutta onhan se hyvä saada ihan virallinenkin rakennearvostelu. Tämän jälkeen ei taida meitä näyttelyt kutsua, ennen kuin ehkä taas uteliaisuuttamme joskus kun ollaan kerätty kunnolla ikävuosia alle, ja ollaan ihan oikeasti aikuisia miehiä (hän siis, minä jatkan tässä naispuolisessa porukassa 😊).