Olin taannoin yhdessä koulutuksessa, jossa taukopuhe siirtyi rallytokossa toivottavasta iloisuudesta koirien erilaisiin persoonallisuuksiin. Tästä syntyi niin hyvä keskustelu, johon itsellänikin oli kosketuspintaa, ja innostuin siksi kyhäämään aiheesta pienen kirjoitelmankin. Johdantona voisin todeta vaikka, että esimerkiksi
- Palveluskoiraliiton lajiesittelyssä sanotaan: "Tärkeintä radalla ja treeneissä on iloinen kontakti, liikkeet suoritetaan hymyssä suin, hännät heiluen. Koiraa saa kehua ja kannustaa koko suorituksen ajan.". Lisäksi
- rallytokon pisteytyssäännöissä sanotaan: "Tuomari arvostelee koirakon yhteistyön ja vähentää iloisuuden puutteesta 0-10
pistettä."
Miltä siis näyttää iloinen, tekemisestä nauttiva koira?
Käsittelimme tätä treenikentän reunalla, ja olen itsekin asiaa joskus miettinyt.
Olen nimittäin useamman kertaa seissyt kentän laidalla kun radalla (kokemukset rallykentiltä ja myös nose-etsinnöistä) on ollut koira, joka iloisesti heiluttaa häntää työskennellessään. Kentän laidalla on sitten kuulunut kommentteja, että voi kun ihanan iloinen koira ja näyttää rakastavan sitä, mitä tekee.
Sitten on tullut meidän vuoro ja vaikka tämä asia ei nyt varsinaisesti ole minua kiusannut ja minun on ollut ihan helppo keskittyä omaan suoritukseemme, niin pakko myöntää, että olen ohimennen ajatellut, että mitäköhän ne samat ihmiset ajattelevat koirani Wiiman suorituksesta.
Wiimalla ei nimittäin häntä heiluskele radalla kesken työnteon. Hän on luonteeltaan vakava koira (vaikka on hänelläkin vitsikkäät hetkensä😀🥰) ja erityisen vakavasti hän suhtautuu juuri "työntekoon", kuten rallyn yhteistyö tai nose-etsintä tai mikä tahansa muu tehtävä. Se ei ollenkaan tarkoita sitä, etteikö hän nauttisi tekemästään, päinvastoin, Wiima on hyvin innokas kaikenlaiseen yhteistyöhön ja tekee aina parhaansa. Hän on vähän sellainen "työkoira", puurtaja.
Tuolla koulutuskentällä kun olimme, niin kouluttaja kertoi myös itsellään olleen tällainen koira, bortsu. Se oli varma suorittaja eikä sitä tekeminen naurattanut, vaan silloin kun oltiin töissä, niin oltiin. Ihan kuin meidän Wiima.
Mainitsin alussa esimerkkinä nuo Palveluskoiraliiton kuvaukset rallytokosta ja rallytokon säännöt, joissa iloista vaikutelmaa peräänkuulutetaan, ja toisessa jopa sitä heiluvaa häntää. Meillä ei kuitenkaan Wiiman kanssa ole koskaan mitään pisteitä vähentynyt tai koskaan edes huomautettu siitä, että koira ei jotenkin näyttäisi nauttivan siitä mitä se tekee - se näkyy tietenkin toisella tavalla - siinä keskittymisessä, korvien ja hännän asennossa, ja olemuksessa muutenkin, tietenkin.
Koiran heiluvaa häntää kuitenkin pidetään ilon ja iloisen yhteistyön mittarina, ja tähän halusin tarjota näkökulmaa, ettei heiluva tai heilumaton häntä kerro kaikkea, koska koirat ovat erilaisia. Vakavampikin koira voi olla tehtävässä kaikella sydämellään ja antaumuksella nauttien mukana, vaikkei niin häntä heiluisikaan.
Summasummarum - otsikon kysymyksen asettelu "iloinen vai vakava" on persiistä. Vakavakin voi olla iloinen. Se ilo ja onnellisuus ei vaan näy pirskahteluna koko maailmalle, vaan on vähän hillitympää. Samahan se on meissä ihmisissä - toinen nauraa rämäkämmin kuin toinen.
Mitä ylipäätään tulee rallytokossa toivottuun iloisuuteen - se on hyvä asia. Koira, jota koulutetaan positiivisin menetelmin ilman rankaisua tekee oppimansa asiat yleensä iloisin mielin ja taas rankaisumenetelmät johtavat toisenlaisiin mielialoihin. On todella tärkeää, että harrastaminen on kivaa sekä koiralle että ihmiselle, eritoten koiralle, koska se ei voi valita. Tämä kirjoitus nostaa esiin vain heiluvan hännän onnellisuuden mittarina.
Meillä asuu nykyisin myös heiluhäntä, Tihku. On jännittävää, miten erilaisia persoonallisuuksia koirat voivat olla - Tihku elää koko ajan elämänsä parasta hetkeä ja Wiima on vaatimaton ja hieman huolissaan asioista - esimerkiksi siitä, että menikö se ruoka-aika ohi niin ettei kukaan huomannut 😃.
Tosikko. Tekijä. Itsenäinen. Kohtelias.
The Not-Heiluhäntä.
Valpas. Laumasieluinen. Utelias.
The Heiluhäntä.
Koiratanssissa muistan joskus joidenkin osallistujien hieman kritisoineen sitä, että tuomari(t) ovat arvostelussa maininneet koiran mielentilan olleen huono. Kyseessä on juuri ollut sellaisia totisen keskittyneitä suorittajia, joilla on häntä alhaalla.
VastaaPoistaOk, onpa vähän ikävää. Tai ymmärrän kyllä mistä tuo kriteeri tulee - harrastamisen pitää tietenkin olla kivaa koirakon molemmille osapuolille. Mutta totisen koiran omistajana se voi tuntua vähän epäoikeudenmukaiselta, jos ei koira taivu nauruun töitä tehdessään, niin sitten ei taivu.
PoistaMeillä kylläkin Wiiman kehonkieli kertoo, että hän on joka solullaan mukana tekemisessä - keskittyy ja häntä, korvat pystyssä, mutta ei kyllä heilu, ei yhtään :) .
Voin vielä lisätä yhden näkökulman heiluvaan häntään: Roni on toisinaan rally-tokossa todella paineistunut, läähättää ja odottaa yli-innokkaasti palkkiotaan (asia, jota yritän parhaillaan korjata...), mutta samalla se yli-innokkaana ja stressaantuneena heiluttaa myös villisti häntäänsä = moni näkee sen tekevän rally-tokoa todella iloisesti! On se varmasti iloinenkin, mutta ei sillä tavalla rennon hyväntuulisesti kuin ehkä säännöt antavat ymmärtää... :D
VastaaPoistaNiin, yli-into 😃! Sehän ei ole kauhean huono asia, kivampi kuin ali-into! Mutta joo, ymmärrän, siinä on vähän stressiä mukana ja sääntöjen ajatus on tosiaan varmaan sellainen rento ilo.
PoistaMonta vivahdetta siis hännän heilutuksessa tai sen puttumisessa 😊.
Hännän heilutus voi lisäksi kertoa myös ihan päinvastaisesta, sehän voi viestiä alistumisestakin tai mahtailusta, joskin toki kokeneet koiraihmiset tällaiset vivahteet erottavat.