sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Wiiman helteiset rallytokokisat

Wiima emäntineen pyörähti helteisissä rallytokokisoissa tänään sunnuntaina. Kyseessä oli ulkokenttäkisat jalkapallokentällä (Sauvon Hakkispaana) ja kisat olivat samalla Rottweiler-yhdistyksen SRY rotumestaruuskilpailut. 

Wiiman kanssa tehtiin ensi esiintyminen AVO-luokassa keväällä, eli tämä olisi sitten toinen AVO-kisamme. Wiiman kanssa on mennyt kisat koko kevään niin hienosti, ettei minun oikeastaan tarvinnut edes jännittää, mutta tietenkin jännitin silti ja ihmettelin Sauvoon ajaessani, että miksi laitan itseni tällaisiin tilanteisiin. Kuitenkin kuten aina, suggestoin itseni treenitilanteeseen ja jännitys väistyy.


Rata on takana ja odottelemme katsomossa kisakirjojen jakoa


Meillä ei kuitenkaan ollut päivä parhaasta päästä. Huomasin sen jo lämppäalueella, että Wiimalla jäi vähän nenä kiinni nurmikkoon, mitä se ei yleensä tee. Ajattelin, että nurmikolla voi ehkä olla ollut nameja, mutta jätä-käskyllä hän varsin hyvin tuli taas messiin kun vähän odottelualueella lämmittelimme kylttejä. 

Enpä tiedä sitten oliko helle vai mikä, mutta Wiima ei ollut tällä kertaa ihan hommassa mukana. Nenä ja haistelu ei ollut enää suorituksen kiusana, mutta Wiimalla oli jotenkin vaikea keskittyä tällä kertaa.
Erityisen vaikeita oli istumiset - eli se, että perusasennossa istutaan. Sattumoisin radalla oli juuri erityisen paljon noita istumisia ja käännöksiä myös. Wiima vaan seisoa jökötti vieressäni, kun olisi pitänyt olla perusasennossa -  katsoi minua silmiin, mutta ei istunut, ennen kuin vasta toisella tai kolmannella käskylläni. Yleensä hän aina istuu automaattisesti perusasennossa ja jos hän arpoisi, että seisoako vai istua, niin ihan pieni kädenliike riittää kertomaan hänelle, mitä toivon. Nyt meillä kuitenkin tämä vähän takkusi.

Rata oli paahteinen, mutta odottelualueet onneksi varjoisia. 


TULOS HELTISI - AVO 78

Uusin kaksi kylttiä, mutta minusta tuntui, että virheissä piisasi ja olin varma, ettei nyt saada tulosta. Olin kuitenkin liian pessimistinen - tulos tuli kuin tulikin, 78 pistettä, eli ei ollut ihan turha reissu sitten kuitenkaan. Arvostelusta myös näin, että olin itsekin sössinyt täyskäännöksen ja tehnyt sen laveana. 

Arvostelulomakkeessa oli myöskin kehuja; "hieno seuraaminen ja hieno seisominen", jossa seisominen kyltistä "istu, seiso, kierrä koira". Olipa kiva, että tuomari oli positiivisetkin huomiot kirjannut lomakkeelle, kun itsestä tuntui radan jälkeen, että penkin alle meni.

Ei ollut siis ihan meidän päivä, mutta keskittymisongelmista huolimatta meillä oli kivaa niin radalla kuin muutenkin ja tuloskin tuli, niin se riittää. Joskus sitä vaan on tällaisia päiviä, ei voi mitään :). Jos vielä selviämme hengissä yksistä AVO-kisoista, niin Wiima Wimpula saa koulutustunnuksen RTK2. Katsotaan miten meidän käy :).

5 kommenttia:

  1. Koiran kanssa kisatessa huomaa nopeasti, että päivät ja paikat eivät ole samanlaisia! :) Vaikka olisi harjoitellut sen tuhat häiriötä, niin juuri joku uusi asia, mitä ei ehkä itse edes huomaa tai tule ajatelleeksi, saattaakin häiritä koiraa tai sitten vain koira ei ole ihan parhaalla tuulella juuri silloin. Se tekeekin koiraharrastamisesta niin jännittävää. :D Hienoa, että olette saaneet kuitenkin tuloksen, eikä tuo edes mikään nippanappatulos ole! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) ! Ja toden totta, päivät on keskenään erilaisia. Tietää sen itsestäänkin, ettei aina ole parhaimmillaan 😊. Eikä hellekeli ei ole meidän kummankaan suosikki. Kovin vakavissaan emme kisaile, lähinnä kierretään katsomassa, että mihin asti meidän osaaminen kantaa, kun Wiima ei edes treenaa säännöllisesti - hän vaan kisaa, kun Tihku treenaa :D .

      Poista
  2. Tulos on kuitenkin aina tulos ja kisapäivät on keskenään aina niin erilaisia. :) Paljon onnea tuloksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 😊! Juu, juuri näin se on, kisapäiviä ei kannata vertailla, eroa on niin paikassa kuin meidän kisaajienkin jaksamisessa :). Ilon kautta, se on paras resepti. Kiitos blogivierailusta!

      Poista
  3. Rallytoko on siitä kumma laji, että ainakin minulla aina kisoissa tuntuu siltä, että virheitä vain ropisee ja ihan pieleen meni. Ja kun sitten näkee pisteensä, hämmästyy, että ai jaa, vissiin menikin hyvin. :D

    VastaaPoista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku