Luoksetulo - koiran tärkein taito

Osallistuin Wiiman kanssa luoksetulokurssille joitakin vuosia sitten, kun tuntui, että luoksetuloharjoituksemme eivät edistyneet ja luoksetulosanakin oli Wiiman korvissa muuttunut jotenkin sanahelinäksi.

Kurssi oli minusta todella hyvä - se antoi hyvät ja toimivat eväät luoksetulon harjoitteluun, ja saimme luotua taitoihimme kaivattua ryhtiliikettä. Wiiman kanssa luoksetulo ei ole koskaan ollut mikään itsestäänselvyys - se on luonteeltaan niin itsenäinen, että vaikkei se varsinaisesti koskaan karkaile, niin se voi vetää etäisyyttä minuun enemmän kuin haluan, ja tällöin luoksetulovihjeen pitäisi olla toimiva!. 

Kirjoittelin aikanaan artikkelin kurssin sisällöstä Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran lehteen Reviiriin, ja nyt päätin kopioida artikkelin myös tähän blogiin itselle muistiinpanoksi ja toivottavasti myös hyödyksi jollekulle satunnaiselle blogini lukijalle :) .  

4-vuotias Wiima 💓

**************

(Julkaistu Reviirissä v. 2016)

Luoksetulotaitojen kohentamista eli Wiima koulun penkillä

"Luoksetulo vihjeestä on koiran tärkein taito! Vaikka et mitään muuta koirallesi opettaisi, panosta tähän kunnolla! Varma luoksetulo voi joskus jopa pelastaa koirasi hengen. "

Tällaisia lauseita luin alkutalvesta erään koirakoulun luoksetulokurssin mainoksesta. Teksti osui ja upposi! Olin pannut merkille, että koirani Wiiman luoksetulot olivat toisinaan vähän viipyileviä. Eihän Wiima ikinä kauas karkaillut ja tulihan se toki useimmiten kutsusta luokse, mutta joskus vähän omassa tahdissaan, jos käsillä oli jotain kiinnostavampaa. Luoksetulossahan on se vaikeus, että ohjaajan pitäisi olla koiran mielestä kiinnostavampi kuin koko muu maailma ja joskus kävi niin, että kiinnostavuuteni vähän rakoili. Koira punnitsee luoksetulovihjeen kuultuaan mitä sen on kannattavinta tehdä, lähteäkö jänisjahtiin vai palatako emännän luokse - näitä koiran tekemiä vertailuja voi olla välillä vaikea voittaa.

Luoksetulon klassinen ehdollistuminen

Päätin yrittää asiaan muutosta ja lähdimme Wiiman kanssa hakemaan vauhtia harjoitteluun luoksetulon tehokurssilta. Ensimmäisellä tunnilla kuulimme koiran oppimisen ja palkitsemisen teoriaa. Puhuimme myös luoksetulon ns. klassisesta ehdollistamisesta, tunnethan tarinan "Pavlovin koirista"? Klassinen ehdollistuminen tarkoittaa, että harjoiteltu toiminto automatisoituu; koira alkaa refleksinomaisesti toimia ärsykkeestä ( = kutsu) aina samalla tavalla ( = tulla luokse). Käytöksen automatisoituminen tasoittaa tilannetta ohjaajan hyväksi muun maailman houkutusten ja luoksetulon välillä. Koira ei ehdollistuttuaan tule punninneeksi luoksetulon kannattavuutta jänisjahtiin verrattuna, vaan refleksinomaisesti palaa luoksesi kutsun kuultuaan - näin siis ainakin teoriassa.
Klassinen ehdollistuminen luoksetuloon vaatii koirakolta kuitenkin paljon harjoittelua, toistoja ja ohjaajan sinnikkyyttä, päättäväisyyttä ja mielikuvitusta.

Wiima-tyllerö vuonna 2016. Tässä harjottelemme luoksetuloa liinan kanssa.

Valitse luoksetulolle vihje

Kurssilla nostettiin aiheeksi myös luoksetulovihjeenä käytettävä sana tai ääni. Saattaa kannattaa valita kokonaan uusi sana, mikäli koira on jo oppinut suhtautumaan aiemmin käytössä olleeseen sanaan välinpitämättömästi. Saatat myös haluta harkita jotain ihan muuta ääntä, esimerkiksi pilliä. Pillin etuna on, että se kuulostaa aina samalta, kun taas sana voi kuulostaa koiran korvissa ihan erilaiselta, kun lausut sen normaaliäänellä tai jos joudut huutamaan koiran ollessa kauempana. Pillissä ei myöskään kuulu omat mielialasi - luoksetulokutsun äänenpainoon kun saattaa livahtaa tiukahko sävy, jos koira antaa odottaa itseään. Niinhän ei pidä antaa käydä: kutsun ja luoksetulon pitää aina olla koiralle iloinen asia. Toisaalta valittuasi luoksetulovihjeeksi pillin vihellyksen, on pillin oltava aina mukanasi.

Valitsitpa sitten kokonaan uuden sanan tai pitäydytpä vanhassa, niin kannattaa aloittaa kutsusanan vahvistamisella. Niin, että koira varmasti tietää, mitä siltä odotetaan, kun kutsu kuuluu. Niinpä ekalla kurssitunnilla ja kotiläksynä koko viikon ajan kertasimme koiralle luoksetulovihjettä. Oli tärkeää pitää huoli siitä, että koira tässä vaiheessa voisi joka kerta onnistua tehtävässä. Sitä piti siis kutsua vain sellaisissa tilanteissa, kun olisin 'satavarma', että koiruus kutsun kuultuaan kipittäisi luokseni. Haasteiden aika olisi myöhemmin.

Vain onnistuneita harjoituksia

Harjoittelimme Wiiman kanssa seuraavan viikon kuten en olisi ikinä ennen luoksetulokäskyä sille antanut. Kutsuin sitä sisällä kun se jo oli valmiiksi lähistöllä, silloin kun se omasta halustaan oli tulossa minua kohti, ulkona remmilenkeillä, kun mikään muu ei erityisesti kiinnostanut. Välillä tein harjoituksen kertaluonteisena ja välillä tein luoksetulosta leikin; kutsuin Wiimaa luokseni muutamaan peräkkäiseen otteeseen, leikkipalkalla.
Jos minun tuli erityinen tarve saada koira lähelleni, enkä ollut varma tulisiko se, silloin käytin toista samantapaista käskyä, jota käytän hihnalenkeillä ja vältin käyttämästä valitsemaani varsinaista luoksetulokäskyä, josta piti nyt tuleman taikasana!

Kouluttajan ohjeiden mukaan harjoituksia tuli tehdä päivittäin. Jos teet vaikka kolme päivittäistä lenkkiä koirasi kanssa, sisällytä niihin kuhunkin ainakin kymmenen luoksetulotoistoa - päivässä saat kokoon vähintään kolmekymmentä toistoa, viikossa yli kaksisataa.

Wimppulation ❤

Koirat voivat toisinaan kyllästyä toistoihin nopeasti, joten ohjaajalla on haasteellinen tehtävä tehdä harjoitteista sellaisia, että koiralla on koko ajan hauskaa. Palkkioissa vain mielikuvitus on rajana ja koira rakastaa yllätyksellisyyttä: parhaat herkut, kivoimmat lelut ja leikit ja tai jotain muuta, mitä koira sillä hetkellä erityisesti haluaa, päästä nuuskimaan, päästä ruokakupille tai muuta koiralle merkittävää. Hyödynnä ruokintahetket ja maaston kepit ja kävyt. Tämä on tärkeää, jotta luoksetulo yhdistyy koiran ajatuksissa iloisiin asioihin.

Pidä harjoituksissa varasi, ettet tule houkutelleeksi palkinnolla, vaan koiran tulee aloittaa luoksetulokäytös ennen palkinnon esittelemistä. Houkuttelussa on vaarana, että koira oppii tarkistamaan palkinnon laadun ennen tuloa eikä viitsi reagoida, jos palkinto ei kiinnosta.

Namipalkkauksen osalta sain pienellä idealla Wiimaan vauhtia, kun kutsuttuani sitä heitinkin herkkunamit vierimään sen sijaan, että olisin vain antanut ne sille suuhun. Näin herkkupalan lisäksi palkintoon kytkeytyi pieni jahtaus- ja maan nuuskintaleikki namien löytymiseksi - namien etsiminen on Wiimasta todella kivaa. Kannattaa kiinnittää huomiota namien heittosuuntaan ja heittää ne koirasta poispäin, itsesi taakse, jolloin namien suunta edelleen tukee sinun luoksesi tulemista.

Kaksi koiraa, kumpi onkaan Wiima Wimpsahdus?

Kiinnitä harjoituksissa myös huomiota siihen, että koira luoksesi tultuaan, myös jää lähellesi kunnes saa lähtövapautuksen. Joskus nimittäin voi käydä niin, että koira oppii syöksähtämään paikalle, ja syötyään ohikiidossa palkintonamin ryntää taas omille teilleen ennen kuin ehdit sanoa kissa. Itse pyrin vaikuttamaan tähän asiaan siten, että namitan välillä koiraa vielä sen jäätyä vierelle, jotta se luoksetultuaan jäisi paikoilleen odottamaan lisäherkkuja kunnes vapautan sen matkoihinsa uudelleen. Koiraa ei kannata myöskään - milloin mahdollista - heti kytkeä hihnaan sen tultua luoksesi. Kytkemisessä on vaarana, että luoksetulo alkaa koiran mielessä yhdistyä vapauden menettämiseen.

Lisää harjoituksiin häiriöt - harjoittele eri paikoissa

Kun seuraavalla viikolla kokoonnuimme taas yhteen, olivat kaikki kurssilaiset tehneet kotiläksynsä ja jokainen koira ymmärsi vihjeen ja luoksetulon välisen yhteyden, jopa pillin uutena välineenä valinneet olivat onnistuneet liittämään vihjeen käytökseen. Itselläni oli helpompi sarka, koska pitäydyin vanhassa luoksetulovihjeessä, olihan se kuitenkin meillä aika hyvin toimiva jo ennen kurssiakin.

Nyt puhuimme häiriöistä ja luopumisesta sekä etäisyyden vaikutuksesta. Aika moni koira on tottelevainen ja kipittää kiireesti paikalle, jos ympärillä ei tapahdu mitään merkittävää. Mutta kun harjoitukset siirretään ulos ja häiriötä pikkuhiljaa tarkoituksella lisätään, joutuu omistaja kilpailemaan koiran huomiosta kaiken sen kivan ja jännittävän kanssa, jota koira ympärillään näkee. Etäisyyskin on vaikuttava tekijä - lähellä oleva koira on yleensä helpompi houkutella luokse kuin kauemmas juossut.

Jotta koira selviäisi näistä kaikista haasteista, tulisi kaikkia tilanteita harjoitella. Koiran voi nimittäin olla vaikea yleistää oppimaansa käytöstä eri tilanteihin ja paikkoihin. Hakeudu siis harjoittelemaan erilaisten häiriöiden äärelle; luontoon riistahajujen keskelle, lammashaan vierelle, ihmispaljouteen ja muihin haasteellisiin paikkoihin. Voit myös itse rakentaa häiriöitä: pyydä ystäviesi ystävällisiä koiria paikalle ja harjoittele niiden läheisyydessä tai aseta koirasi ruokakuppi luoksetulolinjalle, niin että koirasi joutuu sen luoksetullessaan ylittämään. Harjoittele myös eri etäisyyksiltä, koiran ollessa vierellä sekä kauempana. Etäisyysharjoituksissa hyvänä apuna on pitkä liina, mikäli olet epävarma luoksetulon onnistumisesta - ehdit loikata liinalle, jos koiralle tulisikin muita ajatuksia kuin luoksetulo. Samalla koira saa pienen opetuksen, ettei muu käytös edes onnistu kuin luoksetulo.

Toistot ja onnistumiset ovat tärkeitä

Kun lisäät haastetta harjoituksiin on hyvä pitää mielessä ns 80-20 sääntö: pyri siihen, että vähintään 80 % luoksetuloharjoituksista onnistuu, sillä koira oppii onnistumisista.

On myös toinen "sääntö", joka on hyödyllistä tietää: 20-20-20. Eli koiran voidaan teoriassa todeta ehdollistuneen luoksetulokäskylle, kun luoksetulo onnistuu kaksikymmentä peräkkäistä kertaa kahdenkymmenen eri häiriön äärellä, kahdessakymmenessä eri paikassa. Siitä saa vähän viitettä tarvittavasta harjoitusten määrästä.

Wiima wauhdissa ❤

Luoksetulon latenssi - mitä se tarkoittaa?

Kolmannella ja viimeisellä kurssikerralla puhuttiin latenssista eli siitä ajasta, joka koiralla menee vihjeen kuultuaan siihen, että se reagoi vihjeeseen. Latenssi tulisi saada mahdollisimman pieneksi eli koiran tulisi reagoida luoksetulovihjeeseen mahdollisimman nopeasti. Kurssilla esiteltiin harjoitusmetodiksi sellaista, hitaat luoksetulot jätetään palkitsematta. Päätä ensin kriteeri, missä ajassa haluat, että koirasi reagoi vihjeeseen. Jos luoksetulo viipyy kriteeristäsi, koira jää ilman palkkaa ja saa sen tavoittelemaan palkkaa suuremmalla energialla seuraavalla kerralla. Ja sitten tietenkin juhlat pystyyn, kun koira reagoi kriteerisi mukaisessa ajassa.
Harjoittele kuitenkin tätä vasta kun luoksetulosta on muodostunut vahva käytös, jottei palkatta jääminen syö hyvin alkanutta luoksetuloa.

Suhtaudu jokaiseen luoksetuloon ihmeenä ja palkkaa joka kerta

Itse en ole edennyt harjoittelussa vielä tuohon kurssilla aiheena olleeseen reaktioajan järjestelmälliseen lyhentämiseen, enkä itse asiassa ole varma tulenko niin edes tekemään. Olen keskittynyt vain vahvistamaan itse luoksetulokäytöstä erilaisissa häiriöissä. On ollut ilo huomata miten Wiiman luoksetulot ovat kevään aikana järjestelmällisen harjoittelun myötä hienosti nopeutuneet ja varmistuneet ja harjoituksemme jatkuvat edelleen. Tällä asialla on ollut piristävä vaikutus myös ihan perushihnalenkkeihin: nykyisin tulee otettua lelut taskuun jokaiselle lenkille ja harjoitusten johtaessa nyttemmin lähes poikkeuksetta onnistumisiin, tulee ulkoillessa leikittyä Wiiman kanssa aiempaakin enemmän! Tällä on ollut muuten positiivisia vaikutuksia kontaktinpitoonkin, joka on hyvä juttu!

Tällä kurssilla oivalsin, miten pieniksi paloiksi kaikki koiran oppiminen pitäisi pilkkoa. Ja miten toistot ja onnistumiset ovat kaiken A ja O. Ennen kurssia suhtauduin koiran luoksetuloon jonkinlaisena itsestäänselvyytenä, ikään kuin kerran opittu taito, aina osattava taito. Nyt ymmärrän, että jokaiseen luoksetuloon olisi suhtauduttava pienimuotoisena ihmeenä, koiran päättäessä kaikesta maailman kivasta huolimatta valita minut.

En ole ihan varma siitäkään, että saavutammeko Wiiman kanssa ikinä varsinaista klassista ehdollistumista luoksetuloliikkeessä, mutta varmuutta luoksetuloon olemme silti jo tähänkin mennessä saavuttaneet rutkasti. Ja se on hyvä juttu se!

******************

Sellainen oli artikkeli, jonka joskus kirjoitin. Tuosta kurssista on ehtinyt kulua jo - kääk, miten aika rientää - viitisen vuotta. Edelleen kuitenkin muistelen tätä kurssia ja pidän Wiimalle periodeja, jossa vahvistelemme luoksetuloa suunnitelmallisesti - sekä palkkaan yhä edelleen jokaisen luoksetulon. Palkan ei tarvitse olla aina taskunpohjalta löytyvä nami, vaan vaikka maasta löytyvän kävyn heittäminen saalistettavaksi. Sen olen kuluneina vuosina oppinut, että luoksetulon vahvistamisen ei ole koskaan valmis, vaan jatkuu koiran koko elämän ajan. 

Elämäni koira ❤