perjantai 18. joulukuuta 2015

Mikä koirassasi on parasta - ja muita kysymyksiä

Sain Sulolta ja Lumolta kysymyshaasteen, kiitos. Niitä on tullut joskus ennenkin ja on jäänyt vastaamatta ajanpuutteen vuoksi. Mutta nyt tupsahti sopivaan väliin ja ajankulukseni rustailin vastauksia saamiini 11 kysymykseen. Pelin henkeen kuuluu, että minun pitäisi laittaa kapula eteenpäin, laatia uudet 11 kysymystä ja antaa kysymyshaaste seuraaville vastaanottajille vastattavaksi, mutta luulenpa, että jätän sen tekemättä. Tämä haaste on kiertänyt niin paljon, että kaikki halukkaat ovat sihen varmaan jo vastanneet. 


1. Oliko koirasi pentuna villi vai rauhallinen?
-
Wiima on varmaan aina ollut ”siitä välistä”. Ei mikään hissukka tai nössykkä ja välillä veteli (ja vetää edelleen) hepulikierroksia kun mieli on erityisen iloinen. Mutta Wiima on myös aina ollut aika harkitsevainen koira, miettii ennen kuin tekee. En muista sen edes paljonkaan tuhonneen kotona pentuiässä (paitsi reikä huoneenseinässä ja pari muuta juttua :D )




2. Aiotko/oletko ostanut koirallesi joululahjan? Jos olet, millaisen?
Ostan varmaankin, jonkun herkun. Sitten saapi neitiliini itse nähdä vähän vaivaa ja avata pakettinsa päästäkseen herkuttelemaan :)


3. Minkä rotuinen oli/on ensimmäinen koirasi?
Wiima on eka koirani (perheemme koira). Se että perheeseen tuli juuri suomenlapinkoira ei ollut alusta asti selvää, pieniä terrierejä (border) mietittiin pitkään ihan tosissamme, ja niistä edelleenkin tykkään. Mutta sitten alkoi tuntua siltä, että paimenkoiran luonteinen koira sopisi perheeseemme parhaiten ja aloimme kartoittaa erilaisia paimenkoirarotuja. Suomenlapinkoirassa kiehtoi tietenkin kotimaisuus sekä paimenkoiramaisuuteen liitettynä sen itsenäisyys ja kyky rauhoittua silloin kun mitään ei tapahdu.


4. Mikä koirassasi on parasta?
Koirassa on parasta kaveruus ja sen antama seura. Nykyisin ei tarvitse tehdä iltalenkkejä yksin vaan on aina kiva kaveri mukana. Lisäksi on varmaan klisee, kun sanoo, että on ihanaa palata kotiin jossa koira on aina iloinen tulostani – mutta se pitää paikkansa. Vaikka olisi ollut miten väsyttävä päivä tahansa tai joku asia pännii, niin sehän häviää heti taka-alalle kun Wiima tulee iloisena ja onnellisena tervehtimään. Koiraharrastus on myös tuonut mulle todella paljon samanhenkisiä uusia tuttavuuksia, mikä on hauska juttu. On kummallista, että kun kaksi koiraharrastajaa tapaa, niin vaikka ei oltaisi tuttuja entuudestaan ollenkaan, niin juttu luistaa kuin oltaisi parempiakin tuttuja :) 

5. Mikä huonointa?
En osaa sanoa oikein mitään, mikä koiranpidossa olisi huonoa. No ehkä rahanmeno (ruoka, eläinlääkäri, tms), mutta Wiimaan ei sitä rahaakaan mene mitenkään erityisen paljon – lähinnä ruokintakulut, eläinlääkäriin on onneksi jouduttu turvautumaan varsin harvoin.
Ja toki koira myös sitoo, ei voi yhtäkkiä päättää, että lähtisi reissuun vaan koiran tilanne on pohdittava ensin. Meidän perhe on kuitenkin aika lailla kotona viihtyvää sorttia, joten en oikein tätäkään ongelmana osaa pitää.



6. Miten kiinnostuit koirista?
Olen aina tykännyt koirista, jo pikkutytöstä asti. Pikkutyttönä ulkoilutin kaikkia naapuruston koiria oman koiran kaipuussa, mutta aikuiseksi piti elää, ennen kuin oma karvakorva perheeseen saapui.


7. Käytkö koirasi kanssa näyttelyissä ja ovatko ne mielestäsi kivoja?
En oikeastaan käy. Olen käynyt Wiiman kanssa pari-kolme kertaa, mutta jos ottaa koirakseen tällaisen paimensukuisen lapinkoiran, niin oikeastaan jo siinä vaiheessa tulee tehneeksi päätöksen, ettei näyttelyt kuulu ykkösharrastuksiin. Paimensukuiset eivät oikein menesty näyttelyissä, koska ne ovat usein hieman eri näköisiä kuin rotumääritelmän suomenlapinkoira. Usein ne ovat mm. hieman pitempiselkäisiä ja rakenteeltaan ravaajarakenteisia kun taas suomenlapinkoira on lähempänä laukkatyyppiä. Mutta variaatiota ulkonäössä ja rakenteessa on niin paimensukuisessa kuin valtalinjassakin, ja se on ihana rikkaus tässä rodussa!
Näyttelyistä ylipäätään olen sitä mieltä, että rotukoira olisi hyvä kerran tai kaksi esittää näyttelyssä ihan rakennearvion saamiseksi jalostuspäätöksiä tukemaan, mutta sitten näyttelyissä arvostetaan minusta ihan liikaa ääripään ominaisuuksia, joten jalostuspäätösten ei kuitenkaan pitäisi ensisijaisesti perustua näyttelytuloksiin.



8. Mitä temppuja koirasi osaa?
Koitanpa muistella Wiiman temppuja pieneksi listaksi:
- ympäripyörähdys ja peruuttaminen (rallytokoliikkeitä, lasketaanko niitä tempuiksi?)
- niiaaminen (etujalat maassa, pylly ylhäällä, eli leikkiinkutsuliike)
- pujottelu jalkojen välissä ohjaajan kävellessä
- käsivarsirenkaan läpi hyppääminen
- ”kelliminen”, eli koira laskeutuu kyljelleen
- namikäden näyttäminen, kun vain toisessa (suljetussa) kädessä on nami
- pussaaminen (tökkää kuonollaan ohjaajaa naamaan)
- tunnistaa sormet nimeltä; peukku, keskari ja pikkurilli (tökkää kuonolla mainittua sormea)
- tassujen antaminen tietty
- just nyt ei tuu muuta mieleen..
:)
Matte ei ollut ihan varma, onko tämä ^ temppu vai koiran kidutusta, että laitetaan paistettua kananmunaa
viattoman koiran tassuille ja sitten ei niitä saa ottaa, vaan pitää yrittää nauttia tuoksusta vain..Minusta asiassa ei ole kahta kysymystäkään, tämä on kidutusta kamalimmasta päästä! Auttakaa!!
(No, lopuksi kyllä sain nuolaista herkut pohjattomaan mahaani, mutta taidan jättää sen kertomatta,
niin tulee jännempi tarina :)  )



9. Tykkääkö koirasi talvesta?
-
kyseessä on lapinkoira – lumikasa on Wiiman paratiisi :) ! Keväällä on lähes surkuhupaisaa, kun koiruus yrittää ottaa kaiken irti pienistä sulamista vaille olevista lumikasoista. Alla kuvassa Wiima onkin vähän isomman kasan huipulla :)



10. Onko koirallasi lempilelua? Mikä?
-
varmaan yksi lateksipossu, joka on säilynyt ihmeen kauan ehjänä. Treenatessa mukana on vetoköysi, solmunaru, miksi niitä kutsutaan ja Wiima innostuu vetoleikeistä.

Lenkillä sillä on tapana poimia suuhunsa käpy ja pudottaa sen jalkoihini, jotta heittäisin sen. Ja minähän heitän ja Wiima kipittää hakemaan ja sitten heitetään taas! Niin että kaipa ne kävytkin ja kepit ovat niitä lempileluja.


11. Millainen koirasi on luonteeltaan? 
-
Wiima on iloinen ja ystävällinen koira. Ihmisrakas. Yhteistyöhaluinen, nauttii yhdessä puuhailusta. Uusissa tilanteissa harkitsevainen ja asiasta riippuen voi jännässä tilanteessa ensin olla hieman väistäväkin, mutta sitten neidin suunnaton uteliaisuus joka kerta voittaa ja sillä se pääsee jännien tilanteiden yli.
Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta Wiima on myös varsin itsenäinen koira – eli se on vähän kuin kaksi koiraa yhdessä paketissa – täydellinen rakkauspakkaus <3




1 kommentti:

  1. Siinäpä tuli tiiviissä muodossa koko Wiiman kuvaus. Hyvä muistutus, että pitää ostaa Ossillekin joululahja. Yleensä olen kyllä muistanut. Sellainen jättikoikoinen, mäyriksen mittainen nahkaluukeppi on ollut meillä kova sana parina vuonna.

    Vitsit, mitä koiran hermon venytystä tuossa kananmunakuvass. Hyvät joulut Ossilasta.

    VastaaPoista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima