Naantalissa Silmu-lenkillä

Naantalin Luonnonmaalla havumetsän keskellä kulkee luontopolku Silmu, jonka kävimme vastikään kiertämässä. Lenkin pituudeksi kerrotaan 3,5 km, mutta kun itse olimme lenkin kiertäneet, niin gepsiin oli kertynyt 4,5 km. Lisämatkaa tekivät uskoakseni ainakin laavulla ja näköalapaikalla poikkeaminen. Lenkkiä olisi voinut vielä jatkaa vaikka kiertämällä läheinen kuntopolku luontopolun lisäksi.

Silmun lähtö on Haijaisten toimintakeskuksen alueella - samalta alueelta löytyy myös frisbeegolf-rata, laavu, valaistu kuntopolku 1,8 km, ulkokuntoilulaitteita sekä itse toimintakeskusrakennus, jota voi vuokrata yksityiskäyttöön. Toimintakeskuksen sivujen mukaan keskus soveltuu hyvin "koulutustilaisuuksiin ja pienimuotoisiin leiriviikonloppuihin, joiden yhteydessä pystyy helposti järjestämään luontoretkiä ja muita ulkoaktiviteetteja".

Luontopolku Silmulle lähdetään samaa reittiä kuin kuntopolullekin, ja se kulkeekin pitkän matkaa kuntopolun yhteydessä ja sen viertä.

Noin ehkä kilometrin kuljettuamme olimme jo eronneet kuntopolusta ja kuljimme metsän keskellä, edelleen kuitenkin kuntopolkumaista polkua, metsäpolkua leveämpää siis. Tulemme risteykseen, jossa Silmu-polku jatkuu oikealle ja laavun kerrotaan löytyvän vasemmalta. Päätimme ensin käydä katsomassa laavua ja sitten jatkaa luontopolulla.

Laavulla oli myös grillausmahdollisuus. 

Laavupiipahduksen jälkeen palasimme samaa reittiä takaisin kyltin luo ja lähdimme Silmu-kyltin osoittamaan suuntaan, ja tässä kohtaa sukelsimme oikeasti metsään polulle, kuntopolkumaisen leveämmän polun päätyttyä.

Silmun maastot koostuvat havumetsästä, mutta myös lehtimetsäosuuksia reitiltä löytyi, välillä noustaan kallioille ja polut ovat välillä kivikkoisia. 

Kulkeminen vaatii siis hieman jalkanäppäryyttä ja hyviä jalkineita, mutta tällainenkin viiskymppinen, hieman ylipainoinen rouvashenkilökin reitistä selvisi, joten mikään erityisen haastava se ei ole. Joskin ajattelin, että polku kannattaa nimenomaan kiertää kuivalla kelillä, sillä sateisella ilmalla kalliot olisivat varmaan liukkaat.

Pitkospuu-osioita reitillä oli myös paljon, maaston ollessa paikoittain kosteaa. Kaikki polun rakenteet olivat hyvässä kunnossa.

Onpa vähän suttuinen kuva, mutta maasto siitä kuitenkin näkyy. 

Pitkospuita reitillä oli paljon

Sitten saavuimme kyltille, joka lupaili näköaloja. Se tarkoitti poikkeamista Silmu-reitiltä, mutta toki halusimme käydä näköalat katsomassa. Näköalapaikalle oli Silmupolun risteyksestä noin 300 metriä ja reitti vei kallion laelle.

Tihkua ei oikein poseeraushommat hotsittaneet, kuten kuvasta näkyy <3 :)

Vaikka Luonnonmaa, jossa reitti sijaitsee on saari, niin näköalapaikalta ei näkynyt meri, vaan lisää metsämaisemaa, vaikka korkealla oltiinkin. Ihan komea näkymä, mutta jotenkin sitä aina toivoo vettä näkyväksi, kun näköalapaikoille kiipeää :) . 

Kuten kuvista yllä näkyy, oli pilvinen päivä, ei satanut, mutta lämpöä piisasi silti.

Sellainen reitti se oli. Ihan mukava sunnuntaipäivän piristys ja ensimmäinen naantalilainen luontopolku, jonka olen kiertänyt, ainakin niin muistelen. 

Yllä vielä reittikartta, jossa sinisellä näkyy tuo kuntopolku ja vihreällä Silmu-polku.
Reitin pituudeksi kerrotaan 3.4 km, mutta meillä näytti isännän kanssa molemmilla matkalaskurit 4,5 kilometriä, kun pääsimme takaisin autolle. En tiedä mistä ero johtuu - seikkailimmeko vahingossa väärillä poluilla jossain kohdassa vai lisäsikö nuo laavu- ja näköalapistot reitin pituutta, mene ja tiedä :)

Somerolla Koirametsässä

Teimme viime viikonloppuna pienen maakuntaretken lähikuntaan Somerolle kesälauantain viihteeksi. Kohteeksi valikoitui mm pari taidenäyttelyä ja pari muuta kohdetta matkan varrella.
Koirat olivat tietenkin mukana - koko perheen reissu, niin varasinpa vielä koirille tunnin koirametsää Someron uudesta koirametsästä, niin olisi hauskaa tiedossa kaikille reissun osallistujille, jokaiselle jotakin, koirille myös.

Someron Koirametsä on uusi, kesällä 2024 avattu noin kahden ja puolen hehtaarin suuruinen aidattu metsä, jonka voi maksua vastaan varata yksityiskäyttöön sovituksi ajaksi. Metsä näytti jo heti ensi silmäykseltä sellaiselta, että portin sisäpuolelle oli mukava astua - selkeät reitit, opasteet ja ihmisenkin jalalle sopivat maastot.

Linkki Someron Koirametsän omille sivuille: https://someronkoirametsa.fi
Metsä sijaitsee osoitteessa Tuulivoimatie 160, 31400 Somero.

Koirametsän portti.

Portilla oli käytössä oli avaimellinen lukko ja avain kätevästi kiinni lukossa, niin ettei tarvinnut huolestua sen putoilemisesta. 

Koirametsän parkkipaikka on muuten ihan portin vieressä, eli autolla pääsee ihan perille. Se voi olla kiva tieto, jos on vaikkapa eväät ja useampi koira mukana, ettei tarvitse pitkältä kuljettaa.

Koirametsään saapuessamme oma kepsimme kertoi perilletulostamme hieman liian aikaisin, vaikka meillä oli tarkka ja oikea osoite tallennettuna. Ajoimme kuitenkin rohkeasti eteenpäin, ja pian saavuimme Koirametsän kohdalle, sen havaitsi ajotieltä helposti.

Kun oli päässyt ekan portin sisäpuolelle, niin oltiin saavuttu pieneen aitaukseen, josta löytyi myös mm huussi. En käynyt siinä katsomassa, mutta hädän yllättäessä sellainen tölli olisi kyllä mukava juttu.
Vielä kun avasi seuraavan portin, niin sitten oltiinkin varsinaisessa metsässä.

Eteen aukesi leveähkö maastoreitti, joka vei suoraan grillikodalle. En asiaa metsässä käydessäni oikeastaan ajatellut. mutta myöhemmin tajusin, että tuon leveän reitin ansiosta koirametsä on myös esteetön ja vaikkapa pyörätuolillakin vierailtavissa, mikä oli minusta hieno juttu!

Tällaiset selkeät opastekyltit olivat heti vierailijan edessä metsään saavuttua.

Koirametsän grillikota ja herkkutarjoilua odottava hörökorva

Kuvassa ei näy, mutta grillikodan vierellä oli väsyneille kaksjalkaisille tarjolla myös riippumatot :) .
Itse ihailin niitä kauempaa, mutta isäntä taisi kokeillakin, ja alkoi saman tien suunnitella, että sellaiset hankitaan myös kotimökille!

Grillikodan edustalla oli pirttipöytä poutakelejä varten ja siihen katoin meille kaksijalkaisille eväät tarjolle. Koirille oli tietenkin heillekin herkkupalat varattuna, ja he saivat nautiskeltavakseen Dentastickit ja vettä päälle. Vettä meillä oli mukana omasta takaakin, mutta jos ei olisi ollut, niin vesisäiliö löytyi myös grillikodasta. 

"Anna jo!"

Ylempänä on kuva opasteesta, joka kertoo ohjaavansa Sammallaaksoon. 
Sieltä Sammallaaksosta löytyi tällainen hauska epeli, ja taiteilijan nimi kaulaan ripustettuna.
Mallina on kuulemma ollut Koirametsäyrittäjän oma lapinkoira, ellen väärin muista.

Koirametsän Kuntopolku

Eväät syötyäni lähdin katsomaan Kuntopoluksi merkittyä reittiä.

Se oli maastoon merkitty polku, helppokulkuinen, vaikka korkeuserojakin kyllä löytyi. 

Laitoin kepsin käyntiin reitille lähtiessäni ja reitin päättyessä olin tainnut saada kokoon aika tarkkaan puoli kilometriä. Siinäpä saa hyvin liikuntaa itsekin kun tuota kiertelee varauksen ajan, ja koirat voivat juosta mukana. Itseni tuli kierrettyä se kahdesti.

Sisäänpääsyn odottaja.
Tältä näyttää sisääntuloportti ja väliaitaus leviää hieman oikealle, josta löytyy se mainittu huussikin.

Someron Koirametsä oli oikein kiva paikka koirien ja ihmisten rentoutumiseen. Pidin metsänpohjasta, joka oli turvallinen ja helppo niin ihmisen kuin koirankin liikkua - puhumattakaan, että metsä miellytti myös silmää. 

Jos tämä metsä sijaitsisi lähempänä kotiamme, niin varmasti vierailisin siellä useamminkin, mutta nyt kun välimatkaa on runsas tunti, niin seuraava kerta taitaa koittaa tulevilla kotimaan reissuilla.

Tämän myötä oivalsin kylläkin tämän uuden tavan käyttää näitä Koirametsäpalveluita - ennen olen käyttänyt koirametsiä vain täällä kotikulmilla, mutta nytpä tajusin, että kotimaata lomilla kierrellessä kannattaakin varata paikallinen koirametsä sieltä täältä reitin varrelta, niin koiratkin pääsevät matkailun lomassa rentoutumaan ja juoksemaan vapaina :). Ja virkistää se metsässä käyskentely ihmistäkin!

Someron Koirametsän linkki löytyy tämän kirjoituksen alusta, jos asut hoodeilla tai jos kesälomamatkasi kulkee tämän metsän ohi 🌲😃.