sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Maaliskuulumisia

Palasimme Teneriffalta runsas viikko sitten ja elämä alkaa olla taas tavallisissa uomissaan. Työt ja koulut taas loman jälkeen alkaneet ja sitä rataa.
Mutta Wiima se on edelleen (lue ed. postaus) vähän erilainen kuin ennen lomaamme. En vieläkään tiedä onko ne valeraskausoireita vai kestääkö sen vain sopeutua takaisin kotielämään elettyään koirahotellissa runsaan viikon.
Ei typykkä mitenkään hankala ole, eikä mitään suurempia ongelmia, erilainen vain. Se on mm vähän ruokahaluttomampi. Vaihdoin tässä välissä jo nappulamerkinkin. Wiima kyllä syö, mutta kuppiin jää ruokaa joka kerta vaikka laitan sitä vähemmän esille, ja sellaista ei ennen tapahtunut Koskaan.
Tarjosin sille myös lihaisaa raakaluuta tässä eräänä päivänä, se kyllä innostui siitä kovasti - mutta ei syödäkseen vaan piilottaakseen! Aikaisemmin se olisi ottanut hyvän asennon ja alkanut nautiskella.
Wiima on vähän levottomampi kuin ennen sekä 'piippailee' eli vinkuu ja vonkuu.
Pehmolelut pistimme pois vähäksi aikaa, sillä niiden kanssa typykkä haluaisi nyt eniten nylkytellä.

Että onko tuollainen käytös sitten valeraskautta vai ei - en tiedä. Tänne nämä asiat on nyt kirjattu, niin sitten seuraavalla kerralla näen että toistuuko meininki samanlaisena. Mutta toisaalta, jos nämä ovat valeraskausoireita ja Wiima oirehtii valeraskauttaan jatkossakin tällä tavalla, niin helpolla päästään. Olen kuullut koirien todella kärsivän valeraskausoireilusta, maidontuotantoa, masentuneisuutta jne - meillä ei onneksi ole mitään tällaista vaan Wiima on kovin hyväntuulinen ja reipas.

***

Olemme tammikuusta lähtien käyneet rallytokon vakioryhmässä. Treenikerrat ovat sujuneet vaihtelevalla menestyksellä, ja niillä kerroilla kun on tökkinyt, niin olen itse saanut katsoa peiliin. Tänään taas kävimme treenaamassa ja nyt vähän jännitti, sillä meillä on ollut kolmen viikon tauko matkamme ja sen jälkeen sairastamani noroviruksen vuoksi.
Etukäteen ajattelin että tänään ei taida mennä ihan putkeen, kun Wiimakin on yllä kertomallani tavalla vähän rauhattomampi nyt.
Mutta en olisi voinut olla enempää väärässä: Kiersimme radan kaksi kertaa. Eka kerran Wiima remmissä, kuten se tavallisestikin on ollut, se meni paremmin kuin olin odottanut, ensiksikin muistinkin itse paremmin radan kulun ja Wiimakin tuli mukavasti mukana - vähän parempi vire sillä olisi kyllä voinut olla.
Mutta sitten kakkoskierroksella sain kuningasajatuksen että vapautan Wiiman remmistä.
Vähän pelkäsin että pimu lähtee haahuamaan reunamilla odottavien koirakkojen luo, mutta eipä lähtenytkään, kierros meni meidän mittapuulla aivan mainiosti!!   Wiima-typykkä piti kontaktia paremmin kuin ikinä rallytreeneissä ennen ja oli mukana ihan satasella. Saimme oikein kehuja! Jee!! Tosi kivaa! Taidetaan jatkossakin unohtaa remmi näissä hommissa.
Ensi kertaa varten on määrä opetella uusi asia, nimittäin Peruuttaminen.

Tässä kuva Wiimasta odottamassa vuoroaan rally-kehään:

***

Jä tänäänhän oli aivan ihanaakin ihanampi talvipäivä! Edellisenä yönä tuuli niin että nurkissa puhkui ja puhisi ja lunta olikin aamuun mennessä tullut varmaan parikymmentä senttiä lisää. Mutta tuulen vuoksi lumi oli kasaantunut, niin että jossain saattoikin olla melkein puolen metrin kinos, jos tuuli oli sopivasti päässyt kinostamaan.
Lumikasoista ei voi edes puhua mainitsematta Wiimaa samassa lauseessa ja typykkä olikin taas ihan onnessaan niistä uusista höttölumikasoista. Tässä alla muutama tänään otettu valokuva Wiimasta hänen ihanissa lumikinoksissaan tämän päivän reippailulenkillä omissa lähimaisemissamme :







Tämä kuski joutuu lumitöihin ennen kuin auto on taas liikenteessä.

Traktoreita ja lumenluojia näimme siellä täällä edellisyön lumentuloa korjaamassa.









Siinä se typykkä istua nököttää kun kutsuin sen luokseni - mutta neidillä ei ole selvästikään mitään käsitystä siitä miten hölmöläiseltä hänen korkeutensa juuri nyt näyttää :)

Sen pituinen se.

4 kommenttia:

  1. Kivasti tuo aurinko esille Wiiman turkin värit :) Toivottavasti valeraskaus-oireet eivät enää tuosta pahene! Varmasti tuollainen kaikenlainen tekeminen ja ulkoilu vievät ajatuksia pois niistä.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hyvinkin valeraskausoireilta. Jospa oireet jäisivät tuohon eikä tulisi mitään suurempaa. Saivan valeraskausaika on myös melkoisen helppo, lyhyesti sanottuna sille maistuu ruoka huonommin ja se on joka suhteessa melko laama.

    VastaaPoista
  3. Eikä, aivan ihan tuo toiseksi alimmainen kuva! :D

    Kuulostaa todella hienolta nuo teidän rallytokoilut. Taitaa olla Wiimalla jo aikamoinen repertuaari hallussa! Ja aivan upea tuo remmittömyysjuttu.

    Minunkin olisi nyt viikon päästä viimein tarkoitus lähteä Lupun kanssa kursseilemaan, nimittäin näyttelykurssille. Vähän jänskättää, ei niinkään Lupun takia vaan itseni, sillä ei ole tullut pahemmin tässä vajaan vuoden kotirouvailun aikana tehtyä mitään kovin sosiaalista. Onneksi on tuo koira pakottamassa liikkeelle. :)

    VastaaPoista
  4. Heippa vaan kaikille ja kiitos kommenteista. Aina helpottaa kun kuulee muiden koiranomistajien vahvistavan omat arvelut, sitä kun tämä ensimmäisen koiran kanssa eläminen on vähän tällaista ihmettelyä, etenkin kun yhteistä polkua ei ole vielä vuottakaan takana.
    Ja muuten, tänä aamuna pimu veteli kuppinsa ihan tyhjäksi ja nuoli putipuhtaaksi, joten meno on varmaan normalisoitumassa :)

    Kivaa Jenna, hauskaa lukea sitten lähiaikoina näyttelytreeneistänne! Itsenikin tekisi mieleni osallistua johonkin lyhyehköön sellaiseen.
    Koira on kyllä hyvä personal traineri, jos vaikka tekisi mieli löhöillä kotosalla, niin koiruliini kyllä huolehtii siitä ettei se onnistu. Ja se on hyvä :)
    Ja koirapiireihin kun menee 'sosiaalistelemaan' niin sitä pakkaa sulautumaan joukkoon samoin tein kuin kuuma veitsi voihin, sillä koiraihmiset on valettu samasta muotista ja aina on puhuttavaa :)

    Mukavaa viikonjatkoa vaan itse kullekin - hau!

    VastaaPoista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima