lauantai 14. syyskuuta 2013

Koiran muisti - arkipäivän havaintoja

Minun on tästä aiheesta pitänyt jo jonkin aikaa kirjoitella. Nimittäin koiran Muistista. En ollut oikeastaan asiaa kummemmin ajatellut tai etenkään tutkinut, mutta olen tullut vahingossa muutaman kerran todistaneeksi ja hämmästelleeksi seuraavaa tapahtumaketjua:

Meillä on kotona tapana kerääntyä iltaisin ns televisiohuoneeseen koko perheen voimin. Filmiä katsoessamme meidän tulee joskus vähän herkuteltua ja silloin Wiimakin voi saada makupalan kuten luun. Joskus on kuitenkin käynyt niin, ettei sille olekaan makupala sillä hetkellä maistunut niin pimatsu on käynyt piilottamassa saamansa makupalan vaikka huoneen nurkkaan ja sitten käynyt makuulle toiseen nurkkaan ja lähtenyt Höyhensaarille filmin ajaksi.
Filmin katselemisen päätteeksi alamme koko perhe vetäytyä huoneesta ja Wiima herää unenpöpperössä. Pimu ottaa muutaman askelen kohti ovea, kääntyykin sitten yhtäkkiä palatakseen nurkkaan, jonne oli makupalansa jättänyt, hakee sen ja sitten vasta poistuu huoneesta kanssamme.

Eli Wiimako siis Muisti piilottamansa makupalan? Vaikka aikaa oli välissä kulunut tunti tai joskus kaksikin...? On tietysti mahdollista, että se tunsi makupalan hajun häivähdyksen ja siten muisti noutaa sen mukaansa, enkä voi sitä mahdollisuutta poissulkea, mutta jotenkin minusta tuntuu, ettei ainakaan joka kerta ole ollut siitä kyse, piilopaikatkin ovat olleet niin toisella puolella huonetta ja milloin missäkin ja eikä aina mitään erityisen tuoksuvia herkkujakaan (kai? mulla ei kyllä ole ihan niin tarkkoja hajureseptoreita kuin Wimpulalla :)).

Että voikohan koiran muisti siis todellakin toimia noin? Että sen korvien välissä syntyisi seuraavanlainen älynväläys "ai juu, sain pari tuntia sitten sen herkkupalan, jota en juuri silloin jaksanut syödä, kipaisenpa nyt hakemaan sen itselleni sieltä piilopaikastaan" ja tämä kaikki ilman mitään hajuhäivähdyksiä muistuttamassa? Aika jännä juttu, olen jotenkin aina ajatellut, että koira eläisi ns hetkessä. Toisaalta Wiima on eka koirani, etten vain ehkä ole tiennyt?
..Niin, ja lisään vielä etten tarkoita muistilla vaistomaista toimintaa taikka opittua, koirahan on ns tapojensa orja. Myös hajut jäänevät koiran muistiin ikuisiksi ajoiksi, mutta että se muistaisi aiempia tekojaankin ilman mitään "assosiaatioapua", en ollut ajatellut, että ne siihen kykenisivät? (kun en itsekään meinaa kyetä :D)

En ole muilla keinoin tullut mitenkään testanneeksi Wiiman muistia, eikä tuokaan ole mitään testausta ollut, arkipäivän huomioita vain. Olisi kiva kuulla onko lukijoillamme samanlaisia muistiin liittyviä huomioita?

Ja pohdiskelun kuvitukseksi pari kuvaa tämän päivän lenkiltä:



 Hevosia ihmettelemässä. Typykkä katseli niitä hyvin tarkkana, mutta ääneti.




Sitten kiivettiin kalliolle maisemia ihailemaan.


Wiimasta poseerauskuva uimarannan kivellä. Hienosti pysyi pylly maassa, mutta sekunninsadasosaa pidempi katsekontakti kuvan ottamiseksi oli liikaa vaadittu, sillä vieressä on lapsilauma leikkimässä karusellilla ja ne kiinnostivat Wiimaa paljon enemmän kuin minä kameroineni =)


That's all folks! :)
ja toivottavasti muistat vastata muistikysymykseen ! :)

6 kommenttia:

  1. Täytyyhän susienkin jotenkin muistaa mihin ne sen perurankoiven hautasivat, jotta voivat myöhemmin kulkiessaan kaivaa sen ylös. Vanhemmilla on ulkokoira, joka hautaa herkkuja milloin mihinkin, ja aina se muistaa niitä käydä kaivamassa myös ylös. Sitä en sitten tiedä miten tuo oikeasti menee tuo muisti, onko se muistamista vai kuitenkin jotenkin reviiriin ja hajuihin liittyvä juttu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Anki! Juu, tuo on totta :) Wiimakin hautaa luita pihaamme (sieltä voisi varmaan jo koota dinosauruksen) ja sitten kaivelee niitä myöhemmin ylös, mutta olen aina jotenkin vain ajatellut, että se ohikulkiessaan saisi hajuhäivähdyksen siitä maatuvasta luustaan maan alla ja siten tietäisi mistä kaivaa se esiin. Mutta rehellisesti sanoen, en tiedä =)

      Poista
  2. Me tein edelliselle koiralleni huvikseen jokin sorttisen 'älykkyys' testin vuosia sitten. Siinä muistaakseni piilotettiin namu (ei kovasti haiseva) koiran nähden johonkin huoneen nurkkaan ja sitten vietiin koira pois toiseen huoneeseen. Takasin tultiin koiran kanssa olisiko ollut kymmenen minuutin päästä ja sitten seurattiin, että meneekö koira heti namun tykö vai oliko unohtanut koko jutun. Meillä tuo ainakin toimi ja Tosca meni heti hakemaan namua. :D Perso mikä perso ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! No niin, eli kyllä niillä tuollaista 'ihan oikeaa' muistiakin sitten näyttäisi olevan. Voi miten paljon olisikaan oppimista ja ymmärtämistä koiran kyvyistä, vaikka osittain kai salaisuuksia siitä aihepiiristä minulle aukeaa kun tässä yhdessä Wiiman kanssa rintarinnan taivallamme :)
      Ja on se hienoa että edes toisella meistä tuo muisti pelaa! :D

      Poista
  3. Kyllä koirilla on todella hyvä muisti, ne muistaa ihan mitä vaan itselleen merkityksellistä. :) Jos tuota luu asiaa pitää esimerkkinä, niin meillä esimerkiksi Lumes talvella kaivaa luita lumihankeen eikä syö niitä pitkään aikaan ja tuntuu, että se on ihan unohtanut ne, vaikka tosiasiassa sillä on koko ajan tarkka tieto siitä, missä luut ovat, mutta se ottaa ne esiin vasta, kun taas kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Aliel! Meidänkin pihalla ompi noita luita kasapäin piilotettuna mutten vielä ole päässyt kärryille miten järjestelmällistä niiden "hallinnointi" on. Mutta näköjään ainakin täällä sisätiloissa olleen luun pimatsu muisti varsin pitkän ajan kuluttua ilman että siihen käsittääkseni liittyi mitään assosiaatiota, "vihjettä".
      Jännää, olin aina ennen Wiiman tuloa perheeseen ajatellut että koirat elävät juuri siinä hetkessä mikä on menossa. Ja niinhän ne tietyllä tavalla tekevätkin, eivät esim mökötä iltapäivällä aamupäivän tapahtumista tms. Mutta näköjään koiran korvien välissä tapahtuu paljon muutakin joita asioita mielenkiinnolla seuraan ja opiskelen, Wiiman opissa =)

      Poista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima