Lammastelua

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna oltiin kolmannen kerran lampaita katsomassa paimennusharjoitusten merkeissä. Jännäsin vähän miten asia sujuu, sillä meillä oli takana kaksi niin erilaista paimennusharjoituskertaa; keväällä eka kerralla Wiima oli rauhallinen ja haki kaunista kaarta lampaita lähestyessään (siis sen jälkeen kun  ensin oli oivaltanut että tässä saapi toimia itsenäisesti sekä oli täyttänyt vatsansa "lampaanpee'llä"), loppukesästä oltiin toisen kerran ja silloin Wiima ei mielestäni keskittynyt mihinkään. Kyllä tuolloinkin onnistumisia koettiin, mutta Wiimalla ei ollut 'hyvä päivä' sekä lisäksi huomasin sen vähän jännittävän lampaita jos joutui niiden kanssa lähietäisyydelle.

Niinpä ollaan tuon jännityksen vähentämiseksi käyty ennen tätä syyskuista paimennuspäivää muutaman kerran katsomassa lampaita päivälenkin varrella. Huomasin näillä kerroilla selvää edistymistä Wiimassa. Ihan eka kerroilla lampaiden tullessa lähelle, aidalle, meitä moikkaamaan, oli tilanne Wiimasta varsin jännä. Sitä vähän haukututti ja se hyppeli innoissaan edes takaisin. Mutta rauhoittelin sitä ja annoin sen katsoa kun syötin voikukanlehtiä lampaille aidanraosta ja muutaman kerran jälkeen Wiimakin oli kohtaamisissa paljon rauhallisempi ja istuskeli nätisti paikallaan katsellen ja lampaantuoksua nuuskutellen.

Sellaisissa tunnelmissa sitä sitten taas Oripään Määtilalle matkattiin. Kaksi kertaa oltiin aitauksessa. Eka kerralla Wiimalle selvästi nousi taas jännitys ja se sai pikku hepulitkin (edestakaisin juoksukohtauksen, narun päässä). Kiinnostusta oli mutta maltti ei riittänyt. Lampaat tuntuvat olevan edelleen vähän jännittäviä sen mielestä.
Toisella kertaa kun päivä oli jo edennyt eikä kaikki ollut enää niin uutta, oli aitauksessakin paremman oloista menoa. Wiima oli rauhallisempi ja työskenteli intensiivisemmin. Sen verran uinuvaa toiminta vielä on, että kiinnostuksen ja viettien nousemiseksi Wiiman täytyy olla lähellä lampaita. Kun lampaat ovat siitä kauempana, niin typykkä keskittyy enemmän edelleen siihen lampaanjätösten nautiskeluun.

Sanallinen arviokin kouluttajalta, tilaisäntä Heikki Mäkiseltä, saatiin, joka kuuluu seuraavasti: "Vahva kiinnostus, mutta jossain kohtaa menee hurlumheiksi? Jännittääkö? Toisella kerralla oli rennompi. Keskittyy hyvin kun on lähellä lampaita.". Eli varsin samannäköinen arvio kuin omatkin tunnelmani olivat.

Mukana oli meidän lisäksemme paljon muitakin lappalaisia - olihan kyse Paimensukuisen Lapinkoiraseuran järjestämästä päivästä. 

Joitakin valokuvia tuli napsittua, mutta (uuden) kameran säädöt olivat jääneet pöllöyksissä vähän vinksalleen, joten osa kuvista meni harakoille ja loput ovat vähän pikselimössöä, kuin kännykällä kuvattuja. Mutta lataanpa niitä tänne siitä huolimatta.

Ai juu, ennen kuin siirrytään katsomaan valokuvia, niin vielä sellainen juttu, että parin viikon päästä koittaa Wiimalle jännittävä päivä sillä tuolloin typykältä kuvataan lonkat, kyynärät, polvet ja silmät. Toivottavasti pimu saapi mukavat terveet tulokset, niin tulevaisuus on siltä osin huolettomampi. Tästä lisää myöhemmin. Sitä reissua ennen nautitaan syyskeleistä ja keltaisiksi muuttuvista lehdistä =)

 

Wiima odottelee vuoroaan

 
Päivän päätähdet - osa niistä. Nämä ovat ahvenanmaanlampaita, jotka kerrotun mukaan ovat rohkeita eikä vähästä hötkyile. Lampaita vaihdettiin päivän mittaan sekä niille annettiin taukoja.
Lampaat olivat myös jo entuudestaan tottuneet koiraan, Määtilalla kun työskentelee kaksi paimentavaa bordercollieta.


 
Wiima tositoimissa ^

Hännänhuipuksi jäänyt lammaskin olisi saatava laumaan, miettii Wimppu

 

Mukana menossa myös Siru (Puurattaren Eloisa Elli)
joka on ulkoisesti lähes Wiiman kaksoisolento :)

 Vilma (Vanilija) näyttää mallia =)

 Tämä viehko kaunokainen oli Seitavuoren Viehkalas, kutsumanimenään Viehku

 Äijäenergiaa päivään toi komistus Vincent (Villi-Joikhu Sähäkkä Suhari). Tässä saamassa ohjeita kouluttajalta, Vincenttiä kyllä kiinnostaa jo enemmän lampaat kuin ohjeiden kuuleminen :)

 

Tässä odotellaan oman paimennusvuoron koittamista - Wiiman sievä takamus etuoikealla

Ruokapaussi - ja Wimpsahdus etuvasemmalla

 Tämä sorja neito on nimeltään Minja (Puurattaren Elotuuli) ja Minja on ...


...Äijänkoriläs Bamun (Puurattaren Elotanka) sisko :)


Profiilikuvassa Louhi eli 'Puhuripeikon Does Your Mother Know'


Pentunen Johka sulatti kaikkien sydämet, vain 4 kk (Juskankankaan Otso Karhunen).
Johka villitsi ja riemastutti katsomossa, lammasaitaukseen se ei vielä päässyt.


 Tähän herraan nimeltään Varre (Äänekäs Tunturihaukka) ihastuin kovasti. Niin rauhallinen ja mukavaluontoinen herrakoira, ja vielä komeakin, että oksat pois <3

 
Varre-poika oli ainoa, joka päästettiin vapaaksi lampaille ja tässä sitä mennään.
Varre oli hienosti hallinnassa koko ajan ja kohteli lampaita kunnioittavasti.

 
Wiima

 
Tässä väsynyt könöttäjä kotimatkalla vauhdikkaan päivän jälkeen.
Typykkä pilkki koko kotimatkan ja illan viihtyi lähinnä reporankana lattialla pikku pissilenkkiä lukuunottamatta :)