maanantai 29. syyskuuta 2014

Lenkkipolkujen tunnelmia ja rally-tokoakin

On tässä syyskuussa muutakin puuhailtu kuin ihmetelty petoja (vrt ed postaus), eli tehty pitkiä lenkkejä hienoista syyskeleistä nauttien - no, välillä myös sademärkänä :) - sekä taas kesän päätyttyä käyty viikoittaisilla rally-tokotunneilla Raisiossa Eve Varjon opissa.

Olen monta kertaa mielessäni kiitellyt sitä, että aikanaan vahingossa tuli hakeuduttua rally-toko-oppiin, oikeastaan tuolloin ollenkaan tuntematta lajia. Rallysta on ollut todella paljon hyötyä ihan arjessakin, sehän on vähän sellaista perustottelevaisuutta. Sekä myös itse olen oppinut koiran kouluttamisesta todella paljon ja sehän oli erinomainen juttu, koska Wiima on eka koirani eikä mulla ollut mitään omakohtaista käsitystä koiran kasvatuksesta ennen sitä (perheessä ei ole ollut koiria).

Kisoihin asti emme ole edenneet, pääasiassa koska kisaaminen ei kauheasti kiinnosta. Enemmän kiinnostaa harrastaminen, yhdessä puuhailu ja sitä kautta yhteistyön parantaminen. Joskin nyt yksi ystäväni on väläytellyt mulle mölleihin osallistumista, mutta katsotaan nyt  =)
Tällä hetkellä haasteemme - no niitähän on tietysti vaikka kuinka monta, eikä ikinä ole valmis - ovat oikean puolen käännöksissä koiran ollessa oikealla. Ne jäävät hieman liian avoimiksi ja myös käännökseen tarvittava peruutusliike sujuu Wiimalta sutjakkaammin vasemmalla kuin oikealla. Eli näitä eritoten hiomme nyt. Peruutusliike ylipäätään sujuu Wiimalta loittonevasti (rintamasuunta minuun päin, peruutusliike poispäin) aika kivasti ja suoraan, mutta kun otamme seuruuasennossa peruutusaskelia ei neiti saa oikein kuljettua suoraan taaksepäin vaan pylly heittää sivulle.
Se johtunee katsekontaktistamme: kun neiti killittää peruuttaessamme minua, pyrkii kroppa suoristumaan ja pemppu heilahtaa ulospäin. Lisää seinänvieriharjoittelua siis =)

Alla muutama kuvaotos neitikoirasta sekä lenkkipolkujemme syysmaisemista. Luulen, että koiranomistamisen kaikkein isoin bonus kuitenkin tulee minulle tästä ulkoilun määrän huomattavasta lisääntymisestä suhteessa aikaan ennen koiraa. Sekä tietenkin siitä, että mukana lenkeillä kulkee nykyisin maailman paras lenkkikaveri! :)


Wiimalla on ollut massiivinen karvanlähtö nyt syksyllä ja neiti on ihan bikiniasuinen.
Joskin Wiimukka on aika sporttiturkkinen muutoinkin, mutta selvä ero on silti nähtävissä.
Toivottavasti pimu ehtii kasvattaa riittävästi lämmikettä ennen talvipakkasia.









Meidän lähellä on tällainen vanha kaivos, jota ei enää louhita - ei enää pitkään aikaan - ja siellä on karvaturrin kiva käydä pulikoimassa lenkin jälkeen. Tänä kuluneena hellekesänä 'lammikko' oli kullanarvoinen.

Hyvää syksyä ! :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima