Iloinen jälleennäkeminen ja espanjalaisten koirien ihmettelyä..

Terveisiä Teneriffalta! Kotiinpaluu oli tänään ja kovalla kiireellä noudimme kotiin tietenkin myös ihanaakin ihanamman karvakuonomme, jota meillä oli reissussa ihan käsittämättömän kova ikävä. Ei mennyt yhtään päivää ettemme olisi porukalla miettineet mitä Wiima kotosuomessa puuhaa.
Taisi kuitenkin olla Wiimallakin kiva touhuloma. Löysimme sille lähiseudulta mukavan koirahotellin jossa oli hyvät puitteet. Päivittäisiä remmilenkkejä, mahdollisuus ulkoilla tarhassa oman halun mukaan (oma luukku) ja mahdollisuus leikkiä koirakavereiden kanssa ja muutenkin siisti ja kiva hoitola.
Wiima olikin kuulemma ollut oikein mukava vieras - kuulemma "ihana koira ja kaikkien kaveri". Parhaat kaverit olivat kuulemma olleet mäyräkoira- ja kettuterrieripojat, joiden kanssa oli ilakoitu päivittäin. Ihanaa kun tällainen hyvä hoitopaikka löytyi, niin on kiva viedä tuttuun paikkaan toistekin.

Ja voi sitä jälleennäkemisen riemua!! Wiima ei tiennyt miten päin olisi ollut kun piti kiehata yhteen suuntaan ja sitten taas toiseen ja heti jo kolmanteen, ilomurinaa ja muita sen ihania tervehdysääniä ilmoille päästäen. Tässä alla Wiiman tervehtimisilme -- mutta mihin ovatkaan joutuneet sen korvat?? :)

Hoitolan pihaan ajaessamme, meidät kohtasi jo portilla tällainen näky. Pimatsu oli kuullut tulomme ja oli portin takana vastassa. Kohta pääsisimme halimaan :)

Kotimatkalla autossa helpotukseksemme huomasimme että kadonneet korvat olivatkin löytyneet! Toivottavasti niillä on jatkossakin muutakin virkaa kuin pelkkä koristearvo :)

Kotipihalle saapuessamme pikku ohimennen-poseeraus ^

ja sitten löytyikin lumen alle hautautunut luu ja mimmi pisti kotoisasti maaten:

(joskus mietin että millainen luukasa tai peräti ruho mahtaa pihaltamme löytyä lumien sulettua..)

Ja hetken kotona sisällä kierreltyään, nuuskittuaan että kaikki on kuten pitää, laittoi se makuulle vakiopaikalleen, eipä aikaakaan kun veteli jo hirsiä - ja kaikki on meillä taas kuten pitääkin :)

(paitsi laukut purkamatta - plääh ja yök!)

***

Mutta pari sanaa vielä espanjalaisista koirista. Näkemäni koirat olivat pääosin pieniä terrierityyppisiä koiria - russeleita, yorkkeja (paljon) ja havanesen näköisiä koiruleita.

Ihailin sitä tapaa miten koirat istuivat espanjalaiseen kulttuuriin. Useimmat niistä olivat vapaana, mutta silti seurasivat reippaasti omistajaansa, myös liikenteessä ja jopa kadunylityksissäkin, ottamatta oikeastaan paljoakaan häiriötä muista ympäröivistä tapahtumista. Omistajan antaessa pienen vihjesanan, hakeutui koira luokse kytkettäväksi ilman mitään ponnisteluja. En nähnyt ensimmäistäkään koirien välistä 'uhokohtausta' tai muuta ohitusongelmaa, en ensimmäistäkään epäonnistunutta luoksetulokutsun yritystä. Ihmeellistä.

Avasin tästä asiasta ihmettelevän sanaisen arkkuni paimensukuisen lapinkoiran FB-palstalla ja sain ihmettelyyni sen suuntaisia vastauksia kuin että suomalaisten tapa opettaa hihnakävely nopeaan tahtiin tekee kontaktin opettelun vaikeammaksi. Espanjassa koirat kulkenevat pennusta asti vapaana mukana ja niiden on pakko vilinässä oppia pitämään omistajaansa visusti silmällä pysyäkseen perässä.

Tässä se vastaus tosiaan varmaankin on, nyt kun sitä tarkemmin ajattelee. Luulenkin että kun joskus perheeseen tulee toinen koira, pentu, satsaan vapaana kulkemiseen vielä enemmän kuin nyt tajusin satsata. ..eikä Wiimakaan mikään toivoton tapaus ole, mukavasti typykkä mukana pysyy - mutta emme me kyllä ihan noihin espanjalaiskoirien suorituksiin pysty :)