Hyvää Joulun odotusta ja muita kuulumisia

Blogin päivitys on jäänyt aika vähälle viime aikoina, mutta hengissä ollaan ja hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, niin Wiima kuin laumansa.

Kulunut syksy on koiranäkökulmasta tarkasteltuna sujunut varsin samalla kaavalla kuin tähänkin asti, eli normaalia arkea, lenkkeilyä, kotoilua ja harrastushommina nenähommaharjoitteluja sekä rallytokoa.

(Turun lentokentällä hajunetsintähommissa. Neiti Koiranen näyttää hyvin pätevältä, ja varsin sellainen olikin!)

Hajunetsintähommissa on edistytty aika mukavasti. Wiimalla on hajunetsintätekniikka selvästi yleistynyt paikasta riippumattomammaksi, niin että etsiminen on viime aikoina sujunut vähintään hyvin (asteikolla hylätty, välttävä, hyvä, kiitettävä) vieraissakin paikoissa.
Haastavimmat etsintäpaikat lienevät tähän asti olleet lentokenttä ja eläinkauppa herkullisine ruokatuoksuineen ja hyvin onnistui keskittyminen ja etsintä niissäkin  Viime viikolla olisi ollut mahdollisuus käydä harjoitusryhmän mukana treenaamassa Turun pääjuna-asemalla, mutta olin kalenterisyistä harmikseni estynyt osallistumaan niihin harjoituksiin.

(Petolan eläinkaupassa "töissä"  .  Nenä toimi täälläkin, vaikka häiriöhajuja oli varmasti roppakaupalla!  ).


Tässä vielä etsintävideo, jonka treenikaverini Annina ystävällisesti Petola-treeneissä filmasi, kiitos Annina :) ! Filmissä löydämme kaksi kätköä (ja vielä kolmannen ja neljännenkin, mutta ne eivät ole filmillä).

Filmillä näkyy kaksi juttua, joihin minun täytyy kiinnittää huomiota:
1 ) Ensiksikin kakkoskätköllä Wiima ilmaisee hajunlähteen tyynyn läpi. Haju siis varmaan tuntuu sen nenään tyynyn läpikin, mutta toiveena olisi, että neiti hakeutuisi nenänsä kanssa hajun lähteelle, eli siihen, missä haju vahvimpana tuntuu. On oltava tarkkana, että palkitsen Wiiman vasta kun nenä on hajun lähteellä, ettei mene huolimattomaksi tuo hajun osoitus.
2 ) Toinenkin juttu on tuossa samalla kätköllä, eli kun Wiima palaa kaksi kertaa samalle löydölle siinä toivossa, että taas tulee palkkaa. No, sehän on vaan enemmän hassua, eikä varsinainen selätettävä ongelma - paitsi jos on kelloa vastaan etsittävä, kuten kokeissa, silloin olisi syytä siirtyä etsintämoodiin varsin nopeasti löydön jälkeen! Joskin itsekin siinä vähän söhlään (kuten yleensä aina kun Wiima epäonnistuu..)  - vasta kolmannella kerralla sanon "loppu", joka Wiimalle nienomaan tarkoittaa, että namit siltä kätköltä loppuivat.
Ehkäpä ei siis olekaan ihme, että tyllerö palaa takaisin. Niin varmaan itsekin tekisin herkkujen toivossa, jos olisi jäänyt epäselväksi, että saako niitä vielä vaiko ei .

Ja nytpä tein kuulkaa sellaisen tempun, että ilmoitin meidät kisoihin!! Ekat koiraharrastuskisamme ikinä! En ole kovin kilpailuhenkinen ja harrastan Wiiman kanssa lähinnä siksi, että se on koiralle hyvää aktivointia ja aivotyöskentelyä.  Se on myös kivaa tekemistä ja tapaa samanhenkisiä ihmisiä. Lisäksi harrastaminen lähentää meitä - opimme molemmat toisistamme ja yhteistyö sujuvoituu. Kilpaileminen ei ole ennen ollut mielessä, mutta joulun jälkeen mennään kokeilemaan sitäkin!

Itse asiassa, mulla ei ole suuria odotuksia tuloksesta tajuttuani, että Wiiman juoksut alkanevat kisoihin mennessä; Wiimasta tulee juoksujen myötä vähän saamaton höppänä. En siis ole ihan luottavaisella mielellä siitä, että koiruus keskittyisi eucalyptuksen haisteluun vaan muut hajut voivat kiinnostaa yhtä paljon, ellei enemmän. Mutta kisakokemusta ainakin saadaan ja nähdään miten hommat kisoissa sujuvat :) .

Ja edellisestä aasinsilta juoksuihin. Ne kun ovat antaneet odotuttaa itseään. Odotin juoksujen alkavan jo marraskuussa ja Wiiman käytöskin ennakoi juoksujen alkua jo silloin. Jättäydyin jopa marraskuun rallytoko-ryhmästä pois, koska arvelin, ettei treeneistä tule mitään. Mutta juoksuja ei vaan kuulu.
Poikakoirat, joita tavataan ovat selvästi kiinnostuneita Wiiman jalkovälistä, olleet jo jonkin aikaa, mutta täällä vaan odotellaan. Kummallista, sillä tähän asti Wiiman juoksut ovat olleet täsmälliset kuin kello.

****

Itsenäisyyspäivänä oli upea keli täällä Lounais-kolkalla Suomenmaata. Teimmekin pitkän lenkin täkäläisissä maalaismaisemissa.

Neiti Koiranen sieltä tepsuttelee

Hevosiakin nähtiin. Siis näiden kuvassa olevien ponien lisäksi :) 

Hauskoja nimiä täällä päin, eikö vaan. Ei ihan ruotsia eikä suomea, vaan siltä väliltä..

Lopuksi päädyttiin vetten rantaan. Vesi oli edellisenä yönä - tai sitä edellisenä - saanut jääkatteen. Pakkasta oli siinä - 7 tai - 8 astetta.

Koiraeläin löysi kepin - mums 

********

Kuluvana viikonloppuna on kotia laitettu joulukuntoon, koska sitten ollaan töissä koko ensi viikko ennen joulua. Ihana rauhoittua joulun viettoon ja Wiimakin varmaan jo haaveilee kinkusta ja savukalasta ja muista herkuista, joista sekin saa pienet makupalansa. Tai ainakin haaveilisi, jos ymmärtäisi niitä olevan tulossa.

Hyvää joulun odotusta kaikille karvakuonoille ihmisineen,

toivoo Wiima ja kaksijalkaiset laumanjäsenensä

(kuva on viime talvelta- tai jo edelliseltä. Tällaisia hankia odotellen tulevaankin talveen  )

Nose Work -kuvapläjäys

Tänä syksynä mukana elävät viime "tuotantokaudelta" tutut Nose Work ja Rally-Toko edelleen.
Nose Work jatkuu siten että käymme Wiiman kanssa joka toinen viikko kokoontuvassa Vainuvoiman treeniryhmässä, joka kokoontuu milloin missäkin hajuja etsimässä ja paneutuen toisinaan etsintään ja toisinaan ilmaisuun. Ja sitten sillä välillä harjoittelen vaihtelevasti itse, joskus itsekseni Wiiman kanssa taikka sitten laitetaan pystyn omatoimitreenit kavereiden kanssa.
Ja Rally-Tokon suhteen on tilanne se, että käyn Turun Murrella viikkotreeneissä.

Tämä postaus koskee Nose Workkia ja tässä on enemmän kuvia kuin tekstiä. Kuvat on treenikaverini Helena ottanut lauantaisissa treeneissämme ja talletan ne tämän postauksen avulla sivustolle talteen :) . Kiitos Helena kuvista!

Harjoittelimme läheisen yläkoulun pihalla, kaksi hakualuetta, joissa useampi hajukätkö. Wiiman ilmaisu on istuminen, ja kuonolla hajun osoittaminen. Hajuina meillä oli yksinomaan eucalyptus, koska kumpikaan koira ei ole vielä muita hajuja opiskellut.

"Täällä jossain tuntuu haju, mutta missä?!" ^

"Löysin, tässä se on!!"
"Siis tarkoitan, että se on tuossa, mihin nenäni näyttää!" (alakuva)

Wiimalla on vähän vaikeaa, kun nenällä pitäisi näyttää hajukätkö ja samalla neiti yrittää vilkuilla, että tuleeko se palkka. Siks vähän filunki ilme :D !

Wiima näyttää kyllä kätköpaikan aika selkeästi, mutta haluaisin siitä vielä täsmällisempää. Ja itse asiassa se täsmällisyys vähän vaihtelee. Kyllä mä aina melko tarkkaan tiedän missä se haju on koiran ilmaisusta, mutta etenkin paikoissa joissa on vähän vaikea liikkua, Wiima saattaa jättää merkkauksen vähän ylimalkaiseksi. Ajatuksissa on panostaa harjoitellessa tuon kuono-osoituksen täsmällisyyteen, ettei merkkaus ainakaan lipsahda käsistä.

Taas etsitään seuraavaa kätköä seinän viertä kulkien.

Tässä syöksytorvessa oli hajupiilo, mutta jostain syystä kumpikaan koira ei merkannut sitä. Olen ennenkin huomannut syöksytorvipiilojen olevan haasteellisia  - niissä taitaa ilma kiertää yllätyksellisesti, vaikkapa alhaalta ylöspäin, joka vaikuttaa hajun leviämisen suuntaan. Tai sitten jokin muu syy, En viitsinyt piilon etsintää "hinkata", ettei hommasta häviä ilo, joten ohitimme sen suosiolla ja haimme seuraavan.

Tämä veijari oli Wiiman treenauskaveri, kultainen noutaja nimeltään Dusty. Mutta NW:ssä treenataan koira kerrallaan ja muut koirat odottavat vuoroaan, joten itse asiassa ne eivät edes tavanneet :)

"Ihan kuin tässä roskiksessakin haisisi eucalyptus!"

"Kyllä haisee. Löysin!" :)

Sitten teimme vielä tällaisen ruukkuradan, joka vastaa Nose Work -kilpailulajin laatikkoetsintää.
Yhdessä ruukussa on siis haju, ja muissa ei.

Löytyivät ne oikeat ruukutkin :)

Sitten lopuksi vähän rehaamista, riemua ja riehua, tottakai!

Semmoset kivat hyvänmielen treenit oli ne. Mutta muutama seikka jäi mieleeni ja työstettäväksi:

- Kestävyyttä lisää. Wiima alkaa pullikoida, jos etsii eikä löydä ja sitten tulee huolimattomaksi. Jotenkin sen sinnikkyyttä olisi kasvatettava. Jos sulla on ehdotus tähän, niin kerro :) . Mutta oma ajatuseni oli, hakea sen kanssa hajukätköjä niin, että muistan aina lopettaa kun vielä on hauskinta. Ettei tulisi niitä "hinkkaustilanteita", joissa etsitään ja etsitään löytämättä.

- Ilmaisun täsmentäminen. Wiima kyllä istuu heti löydölle, mutta toivon, että se veisi nenunsa vielä täsmällisemmin hajulähteelle. Nose Workissa kun on kyse siitä, että  minun on koiran käytöksestä pääteltävä missä haju on ja joskus kun en itsekään tiedä missä kätkö tarkallee on, niin saatan joutua joskus aavistuksen pähkäilemään tarkkaa sijaintia. Tähän uskoisin voivani vaikuttaa palkkauksella ja täsmätreenillä.

Parasta on, että vaikka toivon sille lisää kestävyyttä, on se jo kehittynyt siinä paljon sekä myöskään joidenkin koirien antamia valeilmaisuja (arvailuja) Wiima ei juurikaan anna, itse asiassa koskaan ja se on hieno juttu :) !

Kiva harrastus tämä Nose Work!

Nauvon jatulintarha

Kesällä käytiin ihmettelemässä jatulintarhaa. Ai mikäkö se on? No, se on keskiaikainen tai varhaisempi kivistä tehty labyrinttikäytävä. On käsittääkseni vähän epäselvää, mikä noiden tarkoitus on ollut, mutta mieleen tulee, että jonkinlainen uskonasia tai rituaali niihin on liittynyt.

Jatulintarha-sanan jatuli tarkoittaa muuten jättiläistä. Eli tuo jatulintarha on vähän kuin jättiläistenpolku. Ruotsinkielessä on jatulintarhalle kiva sana; jungfrudansen eli neidontanssi.

Muutaman kilometrin päässä Nauvon kirkonkylästä on tällainen jatulintarha ja otimme sen retkikohteeksemme eräänä kesäpäivänä.

Ensin täräytimme itsemme paatilla mökiltä Nauvon kirkonkylään. Matka on lyhyt, kestää noin vartin.

Tuona päivänä taivaalla oli minusta hauskannäköisiä kumpupilviä.
Ihan kuin pieniä avaruusaluksia :)

Kuljimme ensin Nauvon Kirkonkylän läpi ja sitten matka jatkui vielä tovin tällaista hiekkatietä...

.. kunnes kyltin kohdalla käännyimme metsään. Reitti oli hyvin merkitty!

Alla näkyvät metsäkortteet kuuluvat suosikkikasvieni joukkoon!

Mukavaa metsäpolkua jonkin aikaa kuljettuamme saavuimme sitten Jatulintarhalle. Se oli erikoinen. Oli jännä ajatella, että se oli ollut samalla paikalla vaikkapa tuhat vuotta tai pidempään. Ja että mitäköhän silloiset ihmiset olivat paikalla tehneet? Jonkinlaisiin rituaaleihin sen on täytynyt liittyä.
Varmaan jokainen paikalla käyvä tekee saman kuin me teimme, eli astuimme tietenkin labyrinttiin ja kävelimme sen reunalta keskustaan asti :) !

Oli aika lämmin päivä, joten pidimme jatulintarhalla pienen juomatauon ja tietty koiralle kans :)

... ja sitten paluumatkalla ennen venematkan alkua piipahdimme kirkonkylässä pizzalla ja Wiima hurmasi tarjoilijatytöt, jotka kiikuttivat sille vettä ja kävivät sitä vuorotellen rapsuttelemassa :). Pizzerian terassi oli muuten hauskasti sisustettu tuollaisilla kuvassa näkyvillä laatikoilla.

Sellainen kesäpäivän reissu se oli :)

Koiranpäivän juhlintaa saaristokaupungissa

Kotikaupungissani Paraisilla vietetään vuosittain loppukesällä kulttuuriviikkoa nimeltään Kulttuuriparlamentti. Kulttuuriviikko sisältää erilaisia tapahtumia - musiikkia, tanssia, markkinoita, erilaisia esityksiä pitkin kaupunkia ja pitkin viikkoa.
Tänä vuonna kun kaupungin kulttuuriväki suunnittelivat mitä teemoja mukaan otettaisiin, olivat he huomanneet, että A) viikolle osuu sopivasti koirien päivä (the Dog Day) ja B) koiraihmisiä on kaupungissa paljon, mutta heitä ei ole ennen ryhmänä huomioitu.
Niinpä kaupungilta oli otettu yhteyttä edustamaani täkäläiseen koirayhdistykseen, että josko haluaisimme hoitaa käytännön järjestelyt, niin voisimme kulttuuriviikolla saada koirille oman teemapäivän. Ja mehän halusimme :) !
Teemaillan lisäksi kaupunki toimitti tyytyväisyyskyselyn, jossa kaupungin koiranomistajat saivat kertoa mihin asioihin he olivat tyytyväisiä ja mitä asioita kaupungissa piti vielä koiran ja koiranomistajan näkökulmasta parantaa.

Kyseessä oli arki-ilta, joten kauhean paljon emme iltaan saisi sopimaan, mutta koska kaupunki toivoi, että koirat myös näkyisivät katukuvassa, niin päätimme aloittaa kokoontumalla kaupungin keskuspuistossa.
Ja niin kaikki kaupungin koirat ihmisineen olivat kutsutut puistotapahtumaan. Puistossa puhui kaupunkimme kaupunkisuunnittelusta vastaava henkilö, joka kertoi mm. tyytyväisyyskyselyn tuloksia. Koiraihmiset olivat vastauksissaan olleet tyytyväisiä muun muassa luonnon läheisyyteen, rauhallisuuteen, koirapuistoon ja ilokseni myös koirayhdistykseen (jonka hallituksessa siis toimin)!
Parannuksia kaivattiin siinä suhteessa, että mm. koirapuistoja toivottiin enemmän, kakkapussiroskiksia pitäisi joillakin alueilla lisätä, harrastustoimintaan sisätiloja kaivattiin (yhdistyksellä on ulkokenttä) sekä lisää erilaisia merkittyjä reittejä maastoon ja kaupunkiin.

Keskuspuistoon kerääntyi laskujemme mukaan n 60-70 koiraa, joka oli hurjasti enemmän kuin odotimme. Minulla ei ole valokuvia kuin tuosta alkuvaiheesta, koska sitten kun kokoontuminen sai ison vaihteen, olin liian kiireinen kuvatakseni (jaoin sponsorointitavarana saatuja ruoka- ja herkkunäytepusseja).
Olin etukäteen jännittänyt, että millainen meteli ja melske puistossa mahtaa olla, kuulemmeko ollenkaan mitä puhujalla on sanottavana, kun paikalla olisi niin paljon toisilleen vieraita koiria - suuri osa ehkä tottumattomiakin ihmisjoukkoihin.
Mutta puistossa oli ihmeellisen rauhallista ja äänetöntä, kyllä asuu ihmeellisen fiksuja koiria Paraisilla :) ! (oikeasti taisi olla kyse siitä, että kun ärsykkeitä on liikaa, niin koira ei niitä enää noteeraa..).

Puistossa oli esillä myös paikalliset koira-alan yrittäjät ja täältä omasta kaupungistamme saa hankittua niin trimmaus- kuin hierontapalveluitakin, hampaidenpuhdistusta sekä koirahotelli- ja dogsitterpalveluita. Ja tietenkin koirayhdistys oli tiskin takana myös!

Kokoomakuvassa koiranpäivän juhlijoita. Vas alareunassa oma Wiimani isäntänsä seurassa .) .
Tälläänpä tuohon viereen neidistä vielä ihan oman kuvan myös!

Puistokokoontumisen jälkeen koirat vietiin kotiin ja kaupunkilaiset olivat myöhemmin illalla kutsuttuja kaupungintalon valtuustosaliin luennolle:
Luennoitsijana oli eläinkouluttaja Tanja Karpela, joka kertoi koiran oppimisesta, koirien kommunikoinnista (rauhoittavista ja karkoittavista signaaleista), koiran stressistä ja sen vaikutuksesta oppimiseen ja muista koiran oppimisen liittyvistä avaintekijöistä.
Luento oli hyvä ja mielenkiintoinen. Toivottavasti se antoi ajattelemisen aihetta ja asioita käytäntöön sovellettavaksi myös kuulijoillemme.

Oli kiva ja onnistunut päivä! Erityisen iloinen olin siitä, että kaupunkilaiset, koiranomistajat olivat niin monilukuisesti mukana!
Sekä olin erityisen iloinen myös siitä, että Paraisten kaupunki antoi meille tämän päivän ja siten nosti koiraharrastajien profiilia. Tyytyväisyyskyselyn toteuttamisen kautta kaupunki näytti olevan myös kiinnostunut ajatuksistamme. Toivottavasti parannusehdotuksemme vielä johtavat johonkin, niin kaikki olisi - etten sanoisi - täydellistä :) !

Haisulipuuhissa taasen

Pienen paussin jälkeen nappasin taas hajuvälineet mukaan ja tein Wiimalle hajuetsintätehtävän lenkin varrella. Otin etsinnän filmille ja filmiä puhelimesta lataillessani tausin, että harjoituspaikka on täydellisen sama - koulun pihan pyöräteline - kuin edellisessäkin NW-treenifilmissä pari postausta taaksepäin. Mutta ihan niin mielikuvitukseton en ole, vaan ollaan kyllä harjoiteltu muuallakin :) .

Mukavasti Wiima toimi paussista huolimatta ja rauhalliseen tyyliinsä etsi hajun ja ilmaisi. Mikään nopeustykki siitä ei taida (tässäkään lajissa) tulla, mutta hötkyilemättä paras.

Ollaan pari viimeistä viikkoa enemmän lötkötelty, tehty peruslenkkiä ja mökkeilty, eikä juurikaan harrastettu mitään aivojumppaa. Oli hauska nähdä, että Wimpsahdus oikein ilostui ja ryhtikin koheni kun se tajusi, että nyt alkaa tapahtua :) ! Ja kun sen mieliala oli noin innostunut, niin hakukätköjen jälkeen hiottiin vielä paria temppua.

Ai niin, joku voi filmiä kuunnellessaan ihmetellä puhettani kun sötkötän suomea ja ruotsia sekaisin. Olen ihan supisuomenkielinen, mutta naimisissa ruotsia äidinkielenään puhuvan miehen kanssa. Niinpä kotona käytetään molempia, yleensä kylläkin yhtä kerrallaan eikä tuolla lailla sekaisin, mutta koiralle puhuessani olen ominut sanoja vähän molemmista kielistä. Joten siksi onpi vähän kielisotkua filmillä, koittakaa kestää :) .