Torronsuo, Aulanko, VanhaRauma - kotimaan matkailua!

Postaus sisältää reissuvinkkejä! Teimme pienen irtioton kotikuvioista noin viikko sitten ja lähdimme minilomalle kotosuomeen. Kaksi yötä ja kolme päivää, onnistunut, kiva reissu! Päätimme, että tällä kertaa teemme nopeat siirtymät - autossa istutaan mahdollisimman vähän, max 1,5-2 tuntia kerrallaan, sillä halusimme viettää enemmän aikaa ulkona kuin autossa. Siitä johtuen pysyttelimme reissullamme suurinpiirtein täällä maan lounais-/etelä-/länsikulmilla.

TORRONSUON KANSALLISPUISTO

Turun kyljestä kun lähdimme, niin ensimmäinen pysäkkimme oli n 1,5 tunnin ajomatkan päässä Torronsuolla Forssassa. Ihania suomaisemia, ja parkkipaikallakin melko rauhallista - ei siis paljon vastaantulijoita tai perässäkulkijoita reitilläkään. 

LINKKI: Torronsuon kansallispuisto

Ja välipala-aika:

 

Torronsuon kierroksen jälkeen oli aika ensimmäsen välipalan - kaffekupposet ja kotona tehdyt eväsleivät. Koirille vesikupposet ja miniherkut. 
Lämmin vierailusuositus Torronsuon Kansallispuistoon, maisemat ovat ihan erityiset!

Sitten taas matkaan, mutta pydähdyimmekin jo vartin ajettuamme, kun näimme kyltin Saaren Kansanpuistoon Tammelassa, Forssan (ja Torronsuon) vieressä. Eihän siitä nyt voinut ohiajaa!

SAAREN KANSANPUISTO

Saaren Kansanpuistossa (Tammela) emme kuitenkaan tehneet uutta patikkaretkeä, mutta kävelimme ja katselimme lähimaisemia. Tämän kohteen asetin korvani taakse, sillä maisemat olivat todella kauniit ja kivalta kuulostavia reittejä - tämä olisi hyvä päiväretkikohde!

LINKKI: Saaren Kansanpuisto

Olen merenrantojen "tyttöjä" ja tämä järvikasvi oli minulle vieras. Hetken nettiä tutkittuani selvisi, että tämä on "raate". Jotenkin hassua, että toki tunnen lumpeet ja ulpukat, mutta "raate" oli minulla tuohon päivään asti esiintynyt vain "Raatteentiessä", siinä taistelussa! Nytpä tiedän paremmin!

Sittenpä iskimme taas takamuksemme autonpenkkiin suuntana Riihimäki, jossa yöpyisimme eka yön. Olin varannut meille huoneen Riihimäen Seurahuoneelta:

Riihimäki ja Riihimäen Seurahuone

Seurahuone olikin hyvä valinta yösijaksi. Se sijaitsi keskeisesti ja siitä oli lyhyt matka läheiseen pieneen puistoon (koirien pissatus). Lisäksi alakerrassa oli hyvä ravintola, jossa aterioimme niin illalla saavuttuamme, kuin aamiaisen tietenkin. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja koiran kanssa oli helppoa vierailla.

Seurahuoneen terassi

Seurahuoneen terassikoirat

Huoneemme oli siisti ja mukava. Etukäteen luin, että koirahuoneet olisivat kadun puolelle ja, että terassin vuoksi sisälle saattaa kuulua meteliä. Meidän huoneemme sijaitsi kuitenkin sisäpuhalle ja oli aivan rauhallista. Olimme oikein tyytyväisiä!

Wiima ja Tihku ovat erinomaisia reissukoiria siinäkin mielessä, että osaavat ottaa rauhallisesti hotellihuoneessa. Saamme rauhassa käydä aamiaisilla ja illallisilla sellaisissakin paikoissa, joihin hörökorvat itse eivät ole tervetulleita. Toki rauhallisuuteen varmasti liittyy sekin, että matkustaminen on aika raskasta ja karvaturrit arvostavat lepoaikoja - Wiima eritoten.

Tuo kuvassa yllä oleva valkoinen matto kulkee mukanamme hotelleissa siltä varalta, että huoneessa olisi kovin liukas lattia. Wiima tykkää nykyisin, että on kunnon pito tassujen alla.

Taalasmaan - ei Ulla, vaan Ulle :) !
Wiimaa ei ole koskaan kiinnostanut ikkunoista uloskatselu, mutta Tihku on heti ikkunassa kun ulkoa kuuluu rasahdus :) .

Topparoikka
Radanrakentajien muistomerkki, taiteilija Kari Juva. 
Patsaan karkea tekotapa kuvaa kurjuutta, jota radantekijät kokivat aikanaan.

Riihimäki

Pientä sateen uhkaa taivaalla, joka sitten konkretisoitui. 
Sikäli onnekasta, että pahimmat kuurot tulivat kun olimme autossa matkalla ja muuten vain ihan pieniä kesäisiä Tihku-🧡☂ -kuuroja, jotka eivät edes juurikaan kastelleet. 

Riihimäen Lasi

Riihimäellä sijaitsee myös Janne Katajan ja Aku Hirviniemen "Riihimäen Pieni Lelukauppa", ja se sattui olemaan hotellia vastapäätä. Pieni lelulauppa ei ollut ollenkaan pieni, vaan iso, ja poikkesin sinne ostamaan meille matkaevääksi irtokarkkeja.

Valmiina jatkamaan matkaa!

Aulangon kaupunkipuisto

Yön nukuttuamme ja oltuamme valmiita Riihinäen seudun kanssa, starttasimme kohti Hämeenlinnan Aulankoa. Suunnitelma toimi - autossa istumista ei taaskaan ollut kuin jotain puolisen tuntia. Aulanko on sekä luonnonsuojelualue, että kaupunkipuisto, ja siellä risteilee iso määrä kivoja polkuja ja reittejä. Lisäksi siellä on 1800-luvun lopulta peräisin olevia rakennelmia, huvimajoja ja raunioitakin. Lisäksi korkealla mäellä nousee ylös näkötorni, josta mahtavat näkymät Vanajavedelle. 

Jos on Aulankoon on jäänyt tutustumatta, niin lämpimästi suositan piipahdusta! Hyvä päiväretkikohde. Paljon katsottavaa ja kivoja kävelyreittejä.

LINKKI: Aulanko

Mahtavat maisemat näköalatasanteelta!

Wiima ja Tihkukin näköalatasanteella, tietty :) 

Näköalatorni

Tunnelmallinen tuijapuumetsä. Paljon tuijia, joiden juurella polveili pitkospuut ja pitkospuut veivät pienelle tasanteelle solisevan puron yläpuolelle. Jotain maagista siinä tuijametsässä!

Huvimajassa oli hienot ikkunat

Aulangon Metsälampi
Jos liikut hoodeilla, käy katsomassa myös Joutsenlampi, sen ääreltä löydät vaikkapa pöytiä eväiden syömiseen.

Torni toiselta puolelta

Näköalatornin alapuolella oli kahvio, jossa herkuttelimme juustokakun palat. 
Tuossa kahviossa oli näin hienot taulut - ei tarvitse erikseen kertoa, että hörökorvasakki oli tervetullutta!

Vanha Rauma

Kun aikaisin herää, niin ehtii paljon. Aulangon reittejä patseerattuame, lähdimme jatkamaan matkaa, ja nyt oli päätepisteenä Rauma. Ajoaikaa oli nyt runsaat parituntia, mutta pidimme paussin puolessa välissä ja söimme "puolimatkan kievarissa" matkan varrella. 

Vanha Rauma kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon ainutlaatuisena esimerkkinä elävästä ja hyvin hoidetusta vanhasta pohjoismaisesta puukaupungista. Näin todellakin on, ihania puutalokortteleita ja kujia, ja mikä parasta - puutalokorttelisto on asuttu ja elävä. 

LINKKI: Vanha Rauma

Reissukoirat
Tämän kuvapaikan muuten valitsin, en vain tuon ihanan auringonkeltaisen talon vuoksi, vaan oikeastaan tuon ruskean talon vuoksi. Nimittäin aika kummallista, miten harvoin näkee ruskeaksi maalattuja puutaloja, oikein jäin sitä ihailemaan. Mitä sinä pidät?

Rauman vanha raatihuone, toriaukiolla

Vuojoen kartano

Vanhan Rauman kujia kierrettyämme ja nautittuamme siellä torikaffet ja munkit, lähdimme kohti seuraavaa yösijaa. Olisipa ihanaa nostaa jalat vihdoin ylös! 

Toisen yöpaikan olimme varanneet Eurajoelta Vuojoen Kartanosta ja voi veljet miten hienoon paikkaan tulimme! Kartanon pihaan ajettiin kuin linnan pihaan konsanaan. Siisti, hyvin hoidettu, historian havinaa, jotenkin majesteettista, ja vielä hyvä palvelukin, ei siis kerta kaikkiaan mitään valittamista. Lämmin suositus, jos haluat komean miljöön yöpymisellesi. Niin ja koiraystävällisen myös!

Linkki: Vuojoen Kartano

Vuojoen kartano

Huoneemme "Matilda" oli hieno ja siisti. Ihanat ikkunat ja tapetti. Kuin linnassa!

Aamiaishuone tyhjänä (illalla) kuvattuna

Aamupalapöytää

Yleissivistykseni kasvoi:
Kuvassa kulkee Eurajoki. Minä kun olin aina luullut, että Eurajoki on vain paikkakunnan nimi. Tämä Eurajoki sijaitsee Eurajoella sijaitsevan Vuojoen Kartanon takana. Joen nimi ei siis ole Vuojoki. En tiedä mistä se kartanon Vuojoki-nimi tulee, ja harmittelen, kun en sitä kysynyt. Onkohan Eurajoki - tuo joki siis, ei paikkakunta - joskus ollut nimeltään Vuojoki?

Niin nukuimme ihanasti hienossa huoneessamme, kuin kartanon herra ja rouva konsanaan. Aamiaisen jälkeen starttasimme kohti kotia, ja meillä olikin lyhyt matka - parisen tuntia, Uudessakaupungissa pysähdyimme syömään ja kävelemään rantoja pitkin. Kaunis ja merellinen kaupunki sekin! 

Kiva reissu! Vaikka oli ajallisesti lyhyt matka, kuten etäisyyksiltään myös, ehdimme nähdä todella paljon kaikenlaista kivaa. Tulipa pitkä postaus tästä minilomasta - onneksi ei ollut pidempi reissu :D

NoseWorkkiä, turkkihommia ja shoppailua

Ilmoitin Wiiman ja Tihkun molemmat pop up -etsintätreeneihin eräänä arki-iltana viime viikolla. Ulkoetsintää kauniissa miljöössä Kuusiston Taidekartanon pihamaalla. Käymme samaan aikaan Nose-kurssia, mutta näissä yksittäistreeneissä oli toinen kouluttaja ja minusta on aina hyödyllistä kuulla useamman asiantuntijan neuvoja, ja sitten poimia käyttöön ne itselle parhaiten sopivat metodit.

Ensin oli vuorossa Tihku. Sovin kouluttajan kanssa, että teemme etsinnän sokkona, mutta koska ilmaisua ei Tihkun kanssa varsinaisesti ole rakennettu, niin pyysin, että hän antaisi merkin, kun ollaan hajulla, ellen sitä itse Tihkusta osaa lukea.

Minun ehkä pitäisi alkaa luottaa Tihkun ilmaisuihin, sillä vaikka olen itse ollut saamaton sen rakentamisessa, niin Tihkupa onkin rakentanut sellaisen itse; se jää tuijottamaan hajua. Edellisissä viikkotreeneissä kävi niinkin, että en oikein itse heti osannut lukea Tihkua ja kouluttaja, jonka olin pyytänyt naksauttamaan löydöstä, unohtikin naksauttaa, niin Tihku jäi hämmentyneenä tuijottamaan, ja katseellaan kyseli, että Kuules, missä palkka. Eli ilmaisu alkaa löytyä! Jihuu!

Jatkossa suunnitelmani on aivan hetkisen odottaa kun Tihku on löydöllä, jos siis tiedän missä jemma on, ennen kuin lausun palkkasanan, jotta ilmaisuvaihe vahvistuu.

Etsintä alkoi nenän kalibroimisella eli alkuhajulla, ja kokonaista neljä etsintää saimme suorittaa. Etsintäalueet itsessään eivät olleet kovin suuria, vaan aika selkeät kohteet, kuten kuvissa näkyvät esimerkit pöytäryhmä ja tuollainen esiintymislava.

Vielä on Tihkun työskentelyssä sitä, että se välillä harhautuu "roskahajuille", mutta nousee sieltä aika hyvin jopa pyytämättä taas etsintätöihin.

Sitten oli Wiiman vuoro. Hän oli taas ihan elementissään, ja rakastaa hajutöitä. Hän suoritti vähän eri alueita kuin Tihku, yhteensä kolme etsintää ja haju oli hieman haastavammin sijoiteltu, esimerkiksi korkea piilo sekä "nurkkapiilo", jollaiset koira helposti ohittaa, ellei etsinnässä ole kaavaa tai ohjausta. 
Wiima on kokenut koira ja hän suoritti etsinnän tasaisen varmaan tyyliinsa.

Hyvän mielen treenit ja kivat keskustelut koirieni erosta. Kouluttaja oli laittanut merkille, että käyttäydyn Tihkun kanssa eri tyylillä kuin Wiiman kanssa. Wiiman kanssa olen rento ja rauhallinen, Tihkun kanssa olen itsekin hermostuneempi - varmaan, koska Tihku säntäilee. 

Olen kuitenkin jo nähnyt, että Tihkun säntäilykin on usein ihan järkevää, vaikka on vauhdikasta, minun pitäisi alkaa oppia luottamaan häneen enemmän - järjen tasolla tiedän, että voin, mutta intuitiivisesti koitan harjoituksissa säntäillä mukana :D , ja siitä ei hyvä seuraa. Kyllä minä vielä opin :) !

Tällaisissa maisemissa treenasimme!

Turkkijuttuja ja Shoppailua

Wiima kävi taas saamassa itselleen kesäkampauksen, taitaa olla jo kolmas kesä kun annan trimmaajan keventää muorikoiran olemusta. Pohjavillapesussa alusvillat veks ja sitten lopuksi saksilla vielä turkki kauttaaltaan alas.

 

 

 

Pari tuntia kesti koko setti ja Wiima oli kuulemma käyttäytynyt oikein esimerkillisesti. Ihan aluksi hän oli vähän ihmetellyt pöydällä istumista ja seisomista, mutta hetken päästä hän oli ollut kuin joka päivä kävisi seisomassa trimmauspöydillä. Hänen pylly on nyt kuin ihana lampaanpylly ja turkki tuntuu ihanan ilmavalta. Uskon, että hänen on nyt paljon kivampi olla kesähelteiden saapuessa :) .

Sillä aikaa minä ja Tihku kiersimme ensin läheisen kuntoradan, jonka kertämisen jälkeen sain päähäni, että minunhan on pitänyt hankkia uudet lenkkarit! 

Niinpä köröttelimme Tihkun kanssa läheiseen ostoskeskukseen ja ostin itselleni lenkkarit, Tihku tuli mukaan makutuomariksi. Kävimmepä vielä herkuttelemassa jäätelölläkin, kunnes oli aika mennä noutamaan Wiima kauneussalongista.

Ostoskiepautusten jälkeen lepäilimme pari tuntia kotosalla ja sitten painelimmekin jo tuonne nosetreeneihin, joista yllä kerron. Vauhdikas päivä, ja mukava!

Hajuhommia ja hyrriä

Eilen aloitin NoseWorkin ohjatun etsintäkurssin Tihkun kanssa. Tihku tykkää käyttää nenäänsä ja on varsin sinnikäskin etsijä, mutta esimerkiksi ilmaisua meillä ei vielä ole ja ylipäätään etsintätreeniä erilaisissa paikoissa ollut vähänlaisesti (LINKKI aiempaan kirjoitukseen: ekat julkisen paikan treenit Maatalouskauppa Hankkijalla huhtikuussa).

Ilmaisu siis puuttuu, mutta Tihku itse löydön tehtyään oma-aloitteisesti hetkeksi jähmettyy nenä hajun suuntaan - tätä olen ajatellut yrittäväni voimistaa, jos sillä saataisiinkin kelpo ilmaisu aikaiseksi. 

Vuoron odottelussa hallin ulkopuolella

Eilen oli siis kurssin eka kerta. Treenit oli koirakoulu Vainuvoiman tiloissa. Kouluttaja Katja oli rakentanut huoneeseen neljä aluetta - kahdella etsintäkerralla vedettiin tuo neljän alueen setti, siis kaksi aluetta yhdellä rykäisyllä. Teemana oli matalat hajut.

Kuten aina, Tihku on pähkinöinä kun saavutaan uuteen tilaan ja sitä on vauhdilla tutkittava. Myös äänivuotoa on piippauksen muodossa. Sain kuitenkin heittonamipelin jotenkuten käyntiin, ja kun ekalle etsintäalueelle mentiin, lähtöhajun kautta, niin Tihkun nenä kävi jo. Välillä harhauduttiin muihin hajuihin, mutta sitten palattiin työtehtävänä olevaan eucalyptukseen.

Seuraavissa etsinnöissä muut hajut kiinnostivat jo vähemmän - edelleen kiinnostivat, mutta vähemmässä määrin kuin tuossa ekassa haussa.

Tihku on todella nopea. Hän on yhdessä hetkessä siellä, toisessa täällä. Ilmeisesti heilun itsekin ja koitan pysyä vauhdikkaassa tahdissa, ja kouluttaja Katja totesi, että kannattaisi rauhoittua itse, ettemme muodostaisi hyrrää - niin kivalta kuin hyrräys kuulostaakin 😊 .
Kun Tihku on vauhdikas ja minäkin kaasutan pysyäkseni vauhdissa, niin alamme pyöriä yhdessä kuin hyrrä, hän varoitteli. Ja hyvä, että varoitteli, kun itse ei asiaa samalla tavalla osaa (ehdi 😃) havainnoida.

Teimmekin sitten loput etsinnät niin, etten keikkunut mukana, vaan lähetin Tihkun etsintäalueen reunalta töihin. Se olikin hyvä ehdotus. Tihku teki hyvää työtä ja nenä kävi. Pari kummastelevaa silmäystä hän loi minuun, kun en ollutkaan mukana etsintäalueella, mutta jatkoi sitten hommia, hyvähyvä.

Emme tehneet sokkopiiloja vaan pyysin piilot tietooni ennen etsintää. Koska ilmaisu on epävarma, niin halusin itse olla varma, että palkkaan oikealla hetkellä.

Palkkana oli heittonamit, kananfilettä. Olin varannut namipallon ja herkkurasiat mukaan, mutta heittonami tuntui toimivan hyvin. 

Taas odotellaan vuoroa. Kuten kuvasta näkyy,
Tihkuakin jo ihan haukotuttaa tämä odottelu :D

Jee, tästä lähdetään. Tämä nyt oli tällainen Note to Self -tyyppinen kirjoitelma, jotta pysyn perässä tekemisissämme. Yhtään kuvaakaan in action ei tullut otettua (ehtinyt 😃) varsinaisista etsinnöistä, pari odottelukuvaa sentään. Kiva juttu, että Tihku on nenähommista kiinnostunut, se on minustakin mielenkiintoinen laji, sekä hyvää vastapainoa rallytokolle ja muille käytös- ja tottelevaisuusharjoituksille.

Maisemareitti Kuusistonsalmen rannoilla

Helatorstaina kiersin kivan lenkin Kaarinan Kuusistonsalmen rannoilla. Reitti oli minulle uusi ja se löytyi kun ennen uloslähtöä tutkin hieman karttoja ja tein pari google-hakua ideoita hakeakseni. Kyseessä on maisemareitti, joka kulkee erilaisten luontomaisemien, lehtometsien ja peltojen läpi Kuusistonsalmen rantoja myötäillen. 

Reitti alkaa Kaarinan Hovirinnan rannasta ja jatkuu Kaarinan Voivalan rannan kautta Tuorlaan ja vielä Piikkiöön asti, yhteensä 13 kilometriä, kerrottiin tekstissä, jonka internetin syövereitstä löysin.
Lisätietoja reitistä: https://kaarina.fi/fi/asuminen-ja-ymparisto/ymparisto-ja-luonto/retkeilyreitit ja skrållaa kohtaan Hovirinta-Piikkiö Maisemareitti.

Katso myös yhteenveto tämän jutun lopusta.

Koska reitti kokonaisuudessaan on 13 kilometriä ja se ei ole rengasreitti, niin oli alusta asti selvää, etten kävele sitä yhdellä kertaa päästä päähän, vaan ryhdyn nauttimaan palasina. Eikä minulla ollut edes vesipulloa mukana, paitsi autossa koirille, joten sekin rajoitti reissua. 

Lenkikseni muodostui kulkea Hovirinnan uimarannalta Voivalan uimarannalle (ja hieman pidemmälle kun olin utelias ja jalat vei). Sitten ajattelin, että olisi syytä kääntyä. Tämän reissun kokonaismatkaksi tuli noin 9 kilometriä, olisi jäänyt noin 8:aan jos olisin malttanut kääntyä takaisin heti Voivalan uimarannalta. Näitä matkojen pituuksia ihan vain siksi, että jos sinäkin suunnittelet kävelyreissua, niin on helpompi hahmottaa, millaista lenkkiä on tekemässä. Lyhempikin onnistuu - kääntyy vaan aikaisemmin paluusuuntaan.

REITTI ALKAA

Niinpä kaarsin autoni kanssa Hovirinnan uimarantaan. Hovirinnan rannallakin on paljon nähtävää - itse uimaranta on hieno ja valkohiekkainen, kivannäköinen kahvila ja venesatama. Hovirinnan uimarannan puistossa on myös hieno toiminnallinen lasten ja aikuisten "leikkikenttä", jossa on erilaisia liikunnallisia välineitä, miniliikennepuisto ja muuta kivaa. Kannattaa siis varata aikaa myös Hovirinnan ranta-alueen tutkimiseen.

Itse kuitenkin suuntasin kulkuni kohti Kärjentietä, josta taivalluksemme alkoi. Kärjentie muuttui hetken kuljettuamme hiekkapohjaiseksi jalankulkureitiksi, ja sellaisena se sitten jatkuikin.

Hovirinnan alueen jälkeen tulee Paraisille vievän, vilkkaasti liikennöidyn Saaristotien ylitys. Siinä kannattaa olla tarkkana, sillä suojatietä ei ole. Suositan vahvasti käyttämään alikulkutunnelia, eli käyttämään Saaristotien kohdalla jalankulkuväylää etelään, se vie sinut alikulkutunneliin ja pääset oikealle puolelle tietä. 

Alita Saaristotie tunnelin kautta. Sitten toisella puolella hieman tulosuuntaan ja
siitä pääset hienolle maisemareitille. Kuvassa alitus näkyy silmukkana kulkureitillä.

Saaristotietä autolla ajaessa ei tiedä, miten hienot maisemat puiden takana aukeaa. Minäkin olen tienhaaran usein nähnyt, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, mihin tie johtaa.

Saaristotien ylityksen jälkeen reitti kulkee Kaarinan Rauhalinnan puolella,  ja polku sukeltaa nopeasti kauniisiin maaseutunäkymiin liikenteen melun jäädessä taakse. Tuomi oli kukassa ja tuoksu oli aivan huumaava.  Rauhalinnan osuus reitistä on aivan valtavan kaunis. Lehtomaisemaa, kukkivia peltoja, ja myös metsään sukeltava luontopolku, jolle en poikennut nyt, kun olin utelias tietämään tämän varsinaisen reitin. Luontopolun tutkinta jää toiseen kertaan.

Tuomenkukkia

Rauhalinna

Rauhalinnasta löytyy myös pieni yleinen laituri, jolla penkki, jossa voi maisemia ihailla tai vaikka juoda eväskahvit

Tämän näköistä alustaa kävelyreitti pääasiassa on, hiekkateitä ja vanhoja kärryteitä

Ennen Voivalaan saapumista oli reitin ainoa asfalttitieosuus. Siinä kuljetaan autotien varrella jalankulkukäytävää pitkin, matka lienee jotain 800 metrin ja yhden kilometrin välillä. 
Ruskolevänkadun kohdalla käännytään pois ajotien viereltä, ja Ruskolevänkatu muuttuu pian kävelytieksi joka laskeutuu alas Voivalan uimarantaan.

Laskeudumme Voivalan rantaan

Taloja Voivalan uimarannan yläpuolella

Voivalan Uimarannan yläpuolella on asumusta, omakotitaloalue, uusia taloja. Viihtyisän näköinen paikka. Kävelyreittinsä voi valita - pääset kiertämään alueen tai kulkemaan sen läpi, itse tein molemmat, ja valitsin paluumatkalle kävelyreitin joka kulki talojen välissä.

Voivalan uimarantaa ja venesatama

Yhdet patikkatyypit pääsivät kahluuhommiinkin.
Voivalan rannalla kuulemma olisi koirienkin uimaranta. Emme bonganneet sitä, emmekä tuolloin siitä tienneet, joten koirat kastautuivat aivan yleisen uimarannan reunalla, ruovikosta käsin. Ajattelin, että siitä emme ehkä saisi noottia vielä tähän aikaan vuotta.

Voivalasta tosiaan käännyimme sitten takaisin tulosuuntaan kohti parkissa odottavaa autoa. Harmitti kyllä, mieli olisi tehnyt jatkaa tuosta vielä Tuorlaan asti, kiertää Tuorlassa vielä luontopolku, jollainen sieltä löytyy, ja sitten vielä talsia Piikiön Raadelmaan katsomaan millaisena reitti jatkuu. Mutta täytyy malttaa mieli ja jättää se tutkimusreissu toiseen kertaan. 

Näinhän tilanne myös on paras mahdollinen - pääsin nauttimaan kivasta lenkistä ja hienoista maisemista, ja minulla on tulevaankin reissupäivään kiva, uusi reitti tiedossa, kun jatkan siitä, minne viimeksi ehdimme; eli ensi kerralla meinasin aloittaa retkemme tämän kerran päätepisteestä, siis Voivalasta :). 

Hovirinnan uimaranta on kaunis paikka ja myös sen läheisyydessä oleva toiminnallinen puisto on tutustumisen arvoinen

Reissukoirat päätepisteellä, eli takaisin Hovirinnassa

Sellainen reissu se oli. Kiva päivä!
Uusia reittejä on kiva löytää!

Yhteenveto:
Hovirinta- Piikkiö maisemareitti
Kokonaispituus 13 kilometriä

Kyseessä ei ole rengasreitti
Leveitä hiekkapäällysteisiä polkuja
Sopii myös pyöräilyyn

Suositeltava lähtöpiste: Hovirinnan ranta (Uimarannantie, Kaarina)
Alita Saaristotie tunnelista
Retki Hovirinnan rannasta Voivalan rantaan, yhteen suuntaan n 4 km
Reitti jatkuu Voivalasta Tuorlan kautta Piikkiöön
Hovirinnan puistossa on kesäaikaan mahdollista nauttia jätski reitin päätteeksi, mutta varsinaisesti kahviloita tai ruokapaikkojakaan ei reitin varrelle osunut.

Toistuvat kevätaiheet: punkit ja kesätukka - blogitiedettä siis :)

Blogissani on laskuri, joka kertoo, että mikä blogikirjoitukseni on eniten kerännyt lukukertoja. Laskureita on oikeastaan kaksi - toinen kertoo kuluvan kuun suosituimmat ja toinen kaikenkaikkiset luetuimmat kirjoitukseni.

Kuukausittaisissa on tietenkin erityisesti vaihtelua ja usein siihen nousee ihan tuoreitakin kirjoituksia, mutta toisaalta myös säännönmukaisuutta sillä nämä kaksi tekstiäni, toinen punkkitorjunnasta ja toinen Wiiman kesäkampauksesta nousevat jo, en tiedä miten monetta vuotta näin kevään korvalla esiin tuolle listalle. 

Punkkiteksti on jo vuodelta 2015 ja tuo kesätukka-juttu on vuodelta 2020, jolloin eka kertaa vein Wiiman trimmaajalle pohjaturkkipesuun ja turkin lyhennykseen.
Molemmat aiheet ovat selkeästi sellaisia, että ne keräävät huomiota juuri näin kevätaikaan ja noussevat siksi googlauksissa osumina esiin. 

Aiheet ovat sikäli ajankohtaisia edelleen myös meille, että punkkilääkitys on taas tänäkin keväänä hoidettu, eikä tyyli ole tuosta kirjoituksesta vaihtunut. Molemmat koirat ovat siis tänäkin keväänä saaneet Bravectot, se on ollut toimiva lääke punkkitorjuntaan.

Eikä kirjoitukseni Wiiman kesätukasta ole sekään mitenkään eilistä päivää, vaan Wiimalle on touko-kesäkuun vaihteeseen taas varattu käynti trimmaajalla pohjavillan poistossa ja lyhennyksessä. Wiiman turkkia ei toistaiseksi ole koneajeltu, vaan se on saksittu alas siistiksi ja tällaisen tilauksen laitoin sisään tällekin keväälle.

Tässä vielä linkit molempiin kirjoituksiini, jos aiheet näinä aikoina sinuakin pohdituttavat:

Punkkikirjoitus
Lapinkoirat Wiima ja Tihku: Punkkitorjunnasta jutunalkua (wiimansivu.blogspot.com)

Kesätukka

Lapinkoirat Wiima ja Tihku: Wiima sai kesätukan - juttua lapinkoiran turkista (wiimansivu.blogspot.com)

Mukavaa viikonjatkoa!