maanantai 12. kesäkuuta 2023

NoseWorkkiä, turkkihommia ja shoppailua

Ilmoitin Wiiman ja Tihkun molemmat pop up -etsintätreeneihin eräänä arki-iltana viime viikolla. Ulkoetsintää kauniissa miljöössä Kuusiston Taidekartanon pihamaalla. Käymme samaan aikaan Nose-kurssia, mutta näissä yksittäistreeneissä oli toinen kouluttaja ja minusta on aina hyödyllistä kuulla useamman asiantuntijan neuvoja, ja sitten poimia käyttöön ne itselle parhaiten sopivat metodit.

Ensin oli vuorossa Tihku. Sovin kouluttajan kanssa, että teemme etsinnän sokkona, mutta koska ilmaisua ei Tihkun kanssa varsinaisesti ole rakennettu, niin pyysin, että hän antaisi merkin, kun ollaan hajulla, ellen sitä itse Tihkusta osaa lukea.


Minun ehkä pitäisi alkaa luottaa Tihkun ilmaisuihin, sillä vaikka olen itse ollut saamaton sen rakentamisessa, niin Tihkupa onkin rakentanut sellaisen itse; se jää tuijottamaan hajua. Edellisissä viikkotreeneissä kävi niinkin, että en oikein itse heti osannut lukea Tihkua ja kouluttaja, jonka olin pyytänyt naksauttamaan löydöstä, unohtikin naksauttaa, niin Tihku jäi hämmentyneenä tuijottamaan, ja katseellaan kyseli, että Kuules, missä palkka. Eli ilmaisu alkaa löytyä! Jihuu!

Jatkossa suunnitelmani on aivan hetkisen odottaa kun Tihku on löydöllä, jos siis tiedän missä jemma on, ennen kuin lausun palkkasanan, jotta ilmaisuvaihe vahvistuu.

Etsintä alkoi nenän kalibroimisella eli alkuhajulla, ja kokonaista neljä etsintää saimme suorittaa. Etsintäalueet itsessään eivät olleet kovin suuria, vaan aika selkeät kohteet, kuten kuvissa näkyvät esimerkit pöytäryhmä ja tuollainen esiintymislava.

Vielä on Tihkun työskentelyssä sitä, että se välillä harhautuu "roskahajuille", mutta nousee sieltä aika hyvin jopa pyytämättä taas etsintätöihin.



Sitten oli Wiiman vuoro. Hän oli taas ihan elementissään, ja rakastaa hajutöitä. Hän suoritti vähän eri alueita kuin Tihku, yhteensä kolme etsintää ja haju oli hieman haastavammin sijoiteltu, esimerkiksi korkea piilo sekä "nurkkapiilo", jollaiset koira helposti ohittaa, ellei etsinnässä ole kaavaa tai ohjausta. 
Wiima on kokenut koira ja hän suoritti etsinnän tasaisen varmaan tyyliinsa.



Hyvän mielen treenit ja kivat keskustelut koirieni erosta. Kouluttaja oli laittanut merkille, että käyttäydyn Tihkun kanssa eri tyylillä kuin Wiiman kanssa. Wiiman kanssa olen rento ja rauhallinen, Tihkun kanssa olen itsekin hermostuneempi - varmaan, koska Tihku säntäilee. 
Olen kuitenkin jo nähnyt, että Tihkun säntäilykin on usein ihan järkevää, vaikka on vauhdikasta, minun pitäisi alkaa oppia luottamaan häneen enemmän - järjen tasolla tiedän, että voin, mutta intuitiivisesti koitan harjoituksissa säntäillä mukana :D , ja siitä ei hyvä seuraa. Kyllä minä vielä opin :) !


Tällaisissa maisemissa treenasimme!


Turkkijuttuja ja Shoppailua

Wiima kävi taas saamassa itselleen kesäkampauksen, taitaa olla jo kolmas kesä kun annan trimmaajan keventää muorikoiran olemusta. Pohjavillapesussa alusvillat veks ja sitten lopuksi saksilla vielä turkki kauttaaltaan alas.


 



 



 


Pari tuntia kesti koko setti ja Wiima oli kuulemma käyttäytynyt oikein esimerkillisesti. Ihan aluksi hän oli vähän ihmetellyt pöydällä istumista ja seisomista, mutta hetken päästä hän oli ollut kuin joka päivä kävisi seisomassa trimmauspöydillä. Hänen pylly on nyt kuin ihana lampaanpylly ja turkki tuntuu ihanan ilmavalta. Uskon, että hänen on nyt paljon kivampi olla kesähelteiden saapuessa :) .

Sillä aikaa minä ja Tihku kiersimme ensin läheisen kuntoradan, jonka kertämisen jälkeen sain päähäni, että minunhan on pitänyt hankkia uudet lenkkarit! 

Niinpä köröttelimme Tihkun kanssa läheiseen ostoskeskukseen ja ostin itselleni lenkkarit, Tihku tuli mukaan makutuomariksi. Kävimmepä vielä herkuttelemassa jäätelölläkin, kunnes oli aika mennä noutamaan Wiima kauneussalongista.



Ostoskiepautusten jälkeen lepäilimme pari tuntia kotosalla ja sitten painelimmekin jo tuonne nosetreeneihin, joista yllä kerron. Vauhdikas päivä, ja mukava!








2 kommenttia:

  1. Onpa ollut monta asiaa samana päivänä. :)
    Tuota nosea pitäisikin muistaa taas harjoitella koirien kanssa! Roni rakastaa hajun etsimistä, mutta ilmaisua en ole oikein osannut opettaa. Roni pysähtyy ja tuijottaa minua tai vilkaisee välillä hajua, mutta saattaa joskus vilkaista varmuuden vuoksi, vaikkei olekaan vielä löytänyt, että josko tästä jo joku palkka irtoaisia... Koska treenaan yleensä aina yksin kotona, niin sokkopiiloja ei juuri ole tehty.
    Demo ehkä tunnistaa jo eukalyptuksen, jos ei ole jo unohtanut asiaa, kun on ollut vähän taukoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa tosiaan vauhikas päivä! harvoin tulee noin monta tapahtumaa samaan päivään, koitan vältellä - yksi meno riittää, eikä niitäkään joka päivä :D.
      Mulla vähän sama, että vaikka nose on ehkä ihan kaikkein lempilajini, mitä Wiiman kanssa on tehty, niin jotenkin en vaan ole saanut aikaiseksi yhtä paljon Tihkun kanssa sitä touhuta.
      Se on vähän harmi, mutta toisaalta, mikäs hätä tässä on, pääasia, että on puuhaa ja kaikki on iloisia :D.

      Oli onnen kantamoinen, että Tihku on jotenkin itse keksinyt tuon nenäosoittelun. Joskin, hänellä voi välillä livahtaa kieli suusta myös, eli pitäisi saada homma semmoiseen kuosiin, ettei niitä jemmoja nuoltaisi - tähän kouluttaja ehdotti luopumisen kautta harjoittelua (en ole vielä aloittanut sitäkään :D)

      Poista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku