lauantai 20. lokakuuta 2018

Hajutestikuulumisia ja tyttöjä naurattaa

Kyllähän se nyt tiedetään ja tieteellisestikin osoitettu, että koira aistii omistajansa mielialat. Mutta aika hauskan huomion tein tässä jokin aika sitten siitä, miten Wiima reagoi ilmeisiini, eleihini ja ääniini (en tiedä mihin noista se itse asiassa reagoi..) :

Juttelin yhtenä päivänä Wiimalle jotain asiaa ja se seisoi minua vastapäätä ja kuunteli puhettani tosi tarkkaan. Sitten puhuessani vähän naurahdin, jolloin Wiiman häntä alkoi heilua ja kun taas jatkoin puhumista, niin häntä pysähtyi, mutta kuuntelu ja kontakti jatkui intensiivisenä.

Mietin havaintoa siinä samalla puhuessani ja siitä innostuneena lisäsin puheeni väliin pieniä hihityskohtauksia ja kyllä - täsmälleen itse nauraessani alkoi Wiimaakin naurattaa eli häntä iloisesti heilua, kunnes häntä taas pysähtyi puheen ajaksi.
Ja siinä me tytöt sitten yhdessä vuorotellen juttelimme ja hihittelimme 😊.



Wiima on tietenkin oppinut, että kun minua naurattaa, niin olen iloinen ja etenkin kun nauran Wiiman kanssa ollessani, niin ne on tietenkin aina onnellisia hetkiä. Joten oma nauruni herätti varmaan koirassakin sitten iloisen tunteen. Tai oliko se sitten opittu käytös - mene ja tiedä, mutta hauska huomio kuitenkin.
Olen tuota nyt toisinaan toistanut ja myös Wiiman reaktio toistuu. Mutta riippuu vähän Wiiman fiiliksistä, yhteishihitykseen tarvitaan kontakti, reporankaillessa ei häntä heilu vaikka miten kikattaisin.

Hajutestikuulumisia
Auran Nuuskut ry järjesti 18.10. viralliset Nose Work -kisat Vanton tilalla Raisiossa sekä samalla 2-luokan hajutestin. Tuo ilta oli minulla varattuna muuhun, joten en ilmoittautunut kisoihin - ja se olikin täyttynyt ensimmäisten 10 minuutin aikana. Mutta sitten kävi niin, että ilta vapautuikin ja tapahtumaa edeltävänä iltana kyselin, että vieläkö mahtuu hajutestiin. Kyllä mahtui, ja niin ilmoitin meidät sitten mukaan.

Laakerinlehti on meille kyllä tuttu haju ja olemme treenanneet sillä, mutta viime aikoina olemme keskittyneet pelkästään eucalyptukseen. Sen verran extempore oli tuo ilmoittautumiseni, ettemme edes kerinneet muistutella laakerinlehteä mieleen - paitsi kotona juuri ennen lähtöä tein pienen harjoituksen ihan perusmetallirasioilla: yhteen laakerinlehteä ja vähän haastetta tuomaan laitoin niihin pariin muuhun koiran herkkuja. Ajattelin, että jos Wimppu tuosta sen laakerin ennen herkkuja bongaa, niin olen turvallisilla vesillä. Ja niin kävi, että laakeri löytyi helposti ja lähdimme matkaan.

Saavuimme paikalle vähän myöhässä - olin jo ilmoittautuessani kertonut, etten ehdi paikalle ihan ilmoittautumisaikaan ja niinpä vuoromme oli lähes heti paikalle tultuamme. Vanton pihalla oli tietenkin todella paljon koirien hajuja ja siellähän on myös kaneja, poneja ja niin edelleen, ja Wiimaa kiinnosti nuo kaikki maaperän hajut, niin ettei sen nenä meinannut maasta irrota. Jopa niin, että kun pikaisesti tein sen kanssa vielä yhden testietsinnän 'lämmittelypaikalla', niin Wiima kyllä merkkasi löydön, mutta se ei ollut ollenkaan motivoitunut etsimään laakerinlehteä niiden ihanien muiden hajujen joukosta. Kääk, ajattelin, mitäköhän tästä tulee...

Hajutesti on aina ns laatikkoetsintä, joka toteutetaan määrämuotoisesti tietyn välimatkan päähän toisistaan laitetuilla pahvilaatikoilla. Testin tarkoitus on varmistaa, että koira tuntee etsittävän hajun ja hyväksytty tulos on kilpailuihin osallistumisen edellytys. (kuva Nina Remes)


Wiima tapasi myös pupuja =)

Mutta huoli oli onneksi turha. Kun varsinaiseen etsintään ryhdyttiin, oli Wiiman työmoraali taas kohdillaan ja se käveli suoraan hajulaatikon luokse ja merkkasi hajulaatikon ja hajustetun kohdan. Käyttämämme aika oli aivan reilusti alle määräajan, joka muistaakseni oli 2 minuuttia. Hyvä Wiima!

Eli nyt meillä on oikeus kisata Nose Workin kakkosluokassakin sitten kun sen aika koittaa - vielä olisi ykkösluokan kisoja käymättä ennen luokkanousua, sillä olemme tähän mennessä osallistuneet vasta epävirallisiin kisoihin. Tänä syksynä noita virallisiakin kisoja on täällä meidän hoodeilla jo ollut ihan muutamia, mutta ajankohdaltaan niin, ettemme ole päässeet ilmoittautumaan.


Iloisia syysvärejä sinunkin syksyysi!

1 kommentti:

  1. Vähän piti emännälle antaa epävarmuustekijää, mutta onneksi Wiima kuitenkin löysi työmoraalinsa oikeassa kohtaa. :)

    VastaaPoista

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima