Kaupunkikävely

Tänään ulkoilimmekin mökkimaaston ja veneilyn sijaan kaupunkimaisemissa. Maiseman vaihto on kuulemma myös minulle hyväksi, sanoo Matte, sillä olen nimittäin nyt juuri sen ikäinen että minulle kannattaa esitellä kaikenlaisia jännittäviä asioita ja kokemuksia. Minun on sitten helpompi niihin tottua ja sitä myöten minun on helpompi kasvaa fiksuksi hyvähermoiseksi aikuiskoiraksi. Sitä kutsutaan kuulemma myös vaikeasti 'Sosiaalistamiseksi', minulle ne kyllä ovat ihan vaan 'Seikkailuja'.
Ajelimme siis autolla (= seikkailu jo itsessään..) pikkukaupunkimme keskustaan. Minä matkustin tietysti turvavaljaissa.
En kauheasti pidä autolla matkaamisesta, mutta alan kyllä jo vähän tottua. Päätin etten tänään enää uikuta autossa - enkä uikuttanutkaan, ihan vähän alussa vain, vaikka vähän vielä jännittikin. Alkoi lisäksi sataa ja autossa oli kauhea meteli. Matte kertoi että se oli vain rankkasateen ropinaa auton katolle ja tuulilasinpyyhkijät että nähdään ulos. Huomasin ettei Mattea hermostuttanut niin en sitten viitsinyt minäkään niistä enempiä stressata ja rauhoituin matkustamaan. Ja tässä minä matkustan:

Matte kertoi, että olin hänen mielestään tosi reipas kaveri ja välillä sain jopa makupaloja kun onnistuin tekemään asioita juuri niin  kuin piti. Ja onnistuin aika monta kertaa! Hihnassakävelykin sujui Matten mielestä ikääni nähden varsin hienosti (mitä tuokin lause sitten tarkoittaa "ikääni nähden" höh?!). Ehkä vaikeinta koko reissussa tänään oli olla menemättä morjestamaan kaikkia vastaantulijoita kaupungilla. Häntäni vipatti ihmisiä nähdessäni ja olisin halunnut syöksyä ohikulkijoiden rapsuteltavaksi, mutta Matte oli sitä mieltä ettei se ole aina ihan sopivaa. Ihmettelin miksi ei, mutta niinpä me sitten ohilteltiin niitä ilman rapsuja. Melkein ohitettiin - kyllä minä muutamat rapsut kuitenkin sain, yksikin täti kehui että olen "mahottoman söpö". Ja kyllä minä olenkin:

Ja tässä alla vielä pari kuvaa reitin varrelta. Niissä olen haistelemassa Keskuspuiston hajuja ja sitten myös ihmettelemässä autoja. Minua kun on nuo autohirvitykset aina vähän jännittäneet. Nyt sain katsella niitä ihan rauhassa, isoja rekkojakin, ja minusta alkaa tuntua, ettei ne ehkä niin pelottavia olekaan. Mutta en kyllä ole ihan vakuuttunut siitä asiasta vielä.