Hellettä paossa

Sunnuntaina 2.6. oli (ja on edelleen maanantaina tätä kirjoittaessani) sellainen helle että oksat pois. Varjossakin nousi mittari 26-27 asteeseen. Niinpä päätimme tehdä päiväkäynnin mökille ja vieläpä paatilla, että oikein saisimme tuuletusta.

Alla tuolla reissulla näpsimiäni kuvia. Harmittelen että tulin käyttäneeksi hieman liian isoa ISO lukua ja kuvat ovat aavistuksen kohinaisia. Mutta haitanneeko tuo loppujen lopuksi, maailmassa on suurempiakin murheita :)

"Valmiina lähtöön?"  "- Ai ai kapteeni!"

Ihanaa, jo tuntuu viilentävä merituuli, aaahhh..

 

Näimme paljon lintujakin, alla kaksi kanadanhanhea soutelemassa ja sen alla olevassa kuvassa kivikari ja siellä merimetsoja isommalla porukalla .

^ Kuva on huono ja suttuinen, mutta mustat pläntit eivät siis ole roskia näytölläsi vaan merimetsoja. Merimetsot eivät ole oikein saaristolaisten suosiossa, sillä niiden sanotaan pienentävän kalakantoja (en tiedä, olen itse lukenut että söisivät lähinnä roskakalaa), sekä ulosteillaan sotkevat ympäristönsä niin että kaikki kasvillisuus tukahtuu ja kuolee. Oli niin tai näin, aika jännän oloinen ja alkukantainen lintu se kyllä on, näkee helposti yhteyden esihistoriallisiin (lento-)liskoihin. (googlaapa kuva, tätä suttukuvaa katsomalla et kyllä mainitsemaani yhteyttä näe..)

^ Haahkarouva ja heijastuksensa

Ja sitten olimmekin jo perillä mökkirannassa ja Neiti Näpsä pisti ranttaliksi rantavesissä =)

Voi sitä riemua kun ei pienen lappalaisen ollutkaan yhtäkkiä kuuma vaan olo oli ihan melkein sopiva!

Piipahdettiin myös lähistön hiekkakuopalla vähän kattelemassa

Tuo matalapäinen meno on muuten Wiiman tyypillinen etenemisasento, silloin kun se liikkuu vapaana. Mahtaneeko haistella tietään eteenpäin kun pää riippuu alhaalla, mene ja tiedä.

Mitenkäs muut lapparit?

Joutsenpari pesi hiekkakuoppien lammikossa ja isäntä joutsen ei pitänyt Wiiman toljotuksesta. Se alkoi lähestyä päättäväisesti ja piti varoitusääntä tullessaan. Pikku typykkäinen ei tajunnut ollenkaan, että se oli vaarassa saada kovasta nokasta takaraivoonsa, joten kutsuin sen pois häiriköimästä.

Viime kesänä Wiima myös ui eikä pelkästään kahlaillut, mutta nyt siitä oli tullut arkajalka, kahlasi vain niin syvään kuin jalat kantoivat, eikä puhettakaan uimisesta. Ehkäpä se siitä vielä lähtee kesän mittaan :)

Talsimme mökkitietä, Wiima näyttää rähjääntyneeltä kuin olisi ollut viikon reissussa :)
Vesi ja hiekassa kieriminen taitavat olla syyllisiä tai ainakin osa- sellaisia.

Kotimatkalla piipahdimme vielä naapurimökin rannassa ja kaverikoira Fonzie kävi sanomassa morjekset:

Kotimatkalla: