Putkesta läpi ja pujotellen

Aloitettiin Wiiman kanssa kuluneella viikolla paikallisen koirayhdistyksen Par-Haun agilityn alkeiskurssi kun sellainen niin sopivasti kesällä alkoi. Tuntuipa hauskalta tuo touhu, sekä minusta että mikä tärkeintä, myös pienestä karvaisesta ystävästäni.
Alkeiskurssille oli ilmoittautunut kolme koirakkoa ja olen kovin iloinen, ettei meitä ole enempää, koska näin odotteluajat eivät muodostu pitkiksi :)
Meidän lisäksemme agilityn saloihin on perehtymässä dalmatiankoira, jolle emäntineen agility on ihan yhtä uusi kokemus kuin meillekin - sekä belgi, jonka emäntä oli kertomansa mukaan jo kouluttanut kaksi aikuista agilitykoiraa, eli laji oli hänelle jo tuttu, vaikka koiralle vielä vieras. Kaikki koirat kurssilla ovat nuoria, päälle yksi vuotta, alle kaksi vee.

Eka kurssi aloitettiin slalomilla, putkella ja kontaktipinnalla (vinoasentoon asetettu lankku, ja haettiin pysähtynyttä asentoa, jossa koiran kaksi takajalkaa ovat lankulla ja kaksi etujalkaa lankun ulkopuolella).

Wiimalle helpoin oli slalom. Eli pujottelu. Maahan asetettuun rautaputkeen asetettiin tikkuja pystyyn ja tikkuihin kiinnitettiin verkkoa, niin että kun koira tupattiin yhdestä päästä sisään, niin verkon johdosta se joutui pakosta pujottelemaan juuri oikealla tavalla esteen läpi ja tulla tupsahti toisesta päästä ulos. Siinä on kuulemma kyse lihasmuistista, kun koira opettelee pujottelun verkon avulla, toimii se kuulemma samoin kun verkko aikanaan poistetaan - nähtäväksi jää toimiiko Wiimankin lihasmuisti niin.
Este ei kuitenkaan ollut verkon kanssakaan ihan niin helppo kuin miltä se kuulostaa; Wiima kyllä hoksasi esteen aika nopeasti, mutta ensi yrityksissä kääntyi alkumetrien jälkeen takaisin tulosuuntaansa joten se piti houkutella jatkamaan matkaa. Belgialainen puolestan loikkasi "tunnelista" pois verkon yli aina puolessa välissä matkaa, joten pikku haasteita meillä kaikilla oli. Mutta kun Wiima oivalsi että "pujotteluputken" päässä oli herkkukuppi, niin ei tarvinnut typykkää enää uudelleen houkutella, iloisena typykkä pujotteli esteen läpi ja ulos tultuaan eikun uudelleen pujottelemaan - pieni ahneus on hyvästä :)

Kontaktieste (sillä on kyllä jokin muukin nimi, mutten juuri nyt muista, aloittelijan ongelmia) oli ehkä vaikein, Wiima ei tuntenut oloaan mukavaksi takajalat lankulla ja oli niin nopea kiepsauttamaan itsensä eri asentoon, ettei palkittavaa suoritusta ensin meinattu saada. Mutta saatuani seinämän lankun toiselle puolelle oli typykkä melkein kuin jumissa lankulla ja niin saatiin aikaiseksi onnistuneita suorituksia. Tätä pitää harjoitella kotona.

Putkeen päästiin viimeisenä. Ensin putki (pitkä lieriö, putki, jonka läpi koira juoksee, jotain pressukangasta tms) pidettiin varsin lyhyenä ja Wiima reippaana tyttönä juoksi putken läpi kuin olisi syntynyt puuhaan :) Mutta sitten putkea pidennettiin, ja sitten puuha muuttui vähän jännemmäksi ja tylleröistä piti vähän houkutella. Mutta hyvin sekin sitten kuitenkin houkuttelemalla sujui.

Hauskaa! Niin meillä ihmisillä että ihan silmin nähden koiraeläimilläkin. Ensi viikolla uudet kujeet tässä lajissa - sitten päästään kuulemma hyppäämään :)