Mutta kiva reissu oli ja Turku oli kaunis kuin aina, vaikka keli olikin tihkusateinen.
On piristävää välillä lähteä muille poluille lenkkeilemään kuin näille kotoisille.
Plus että (maalais-) koiralle on kovin hyödyllistä tottumismielessä päästä liikenteen vilinään, erilaiseen äänimaailmaan, parkkihalleihin ja ostoskeskuksiin.
Nyt meillä oli mukanamme pikkuisen aremmanpuoleinen pikkupentu, joten koitettiin pitää ärsykkeet maltillisina, emmekä siten poikenneet ihan vilkkaimmille kaduille. Sen aika on sitten kun pentunen saa vähän lisää rohkeutta. Pikkuhiljaa hyvä tulee :)
Mutta Wiiman käytöksestä iloitsin - sen kanssa voi hyvin mennä paikkaan kuin paikkaan, ja neiti pääsääntöisesti tietää käytössäännöt, eikä emännän tarvi (yleensä) häpeillä :) !
Harmajata vain. Sumuinen tihkusää nielee sisäänsä kaikki värit.
Aurajokimaisema on silti tunnelmallinen.
Aurajokimaisema on silti tunnelmallinen.
Wiima toivonee kuonoonsa lisäsenttejä. Kurottaa, kurottaa, vaan ei yllä nuuskimaan pentusta :)
Hieman naurattaa tuo neidin kurotteluasento, profiilista tulee äkkiä katsoen mieleen varis tai noita-akka näin pääsiäispyhinä!
Voi kuinka kiltisti Wiima istuikaan ja tosiaan vain kurotteli toista kohti:) Olihan teitä sentään pieni joukko urheita koiraurheilijoita. Eiköhän koiratkin viihdy paremmin, kun on pieni lauma. Terkut Ossilasta.
VastaaPoistaJuu, se on kyllä totta, että pienemmällä laumalla meno on rauhallisempaa ja kun mukana oli tuo pikkuisen arka pentunenkin, niin ehkä ryhmämme oli juuri sopiva :)
VastaaPoistaJuu, aika nätisti se Wiima tyytyi kurottelemaan kun oli sanottu, että peppu pitäisi pitää maassa :)
Hyvää huhtikuun alkua teille!