sunnuntai 1. tammikuuta 2017

NW-kokeissa ja tapaninpäivän jännissä tunnelmissa

Wiiman kanssa käytiin 27.12 Nose Work -möllikisoissa Turun Murren tiloissa, Vainuvoima järjestäjänä, tuomarina Elisa Forsman.
Tämä oli eka kisamuotoinen tapahtuma ikinä, johon ollaan Wiiman kanssa otettu osaa. En ole niin kovin kisahaluinen, mutta oli hauska käydä katsomassa millaista se sitten on. No, eihän se oikeastaan paljon eronnut hyvin järjestetystä treenistä, paitsi siten, että koiria oli 20 ja se aiheutti pitkät odottelut.
Nose Work on uusi laji, eikä siinä vielä virallisia kisoja ole ollutkaan, olisi hyvä jos näihin pitkiin odotteluihin saisi vähän muutosta - vaikkapa kahta tuomaria käyttämällä, kuten odotellessamme osallistujaporukassa pohdimme. Tai koiramäärää vähentämällä, mutta se ei taida tulla kysymykseen.
Lisäksi, itse satuin saamaan loppupään numeron, 14, ja sen seurauksena en päässyt juurikaan seuraamaan muiden koirien suorituksia. Se oli vähän harmi, sillä niitä seuraamalla oppii myös paljon. Ehkäpä kisajärjestystä voisi muuttaa osioiden välillä, jolloin mahdollisuus seurata muidenkin suoritusta olisi useammalla. Varmasti järjestelyt vielä kehittyvät, kun näitä ongelmia ja pullonkauloja kisoissa löytyy, ja näissäkin kisoissa kaikki kyllä toimi kuin junan vessa eikä mitään tarvinnut ihmetellä.

Meillä ei mennyt ihan kuten Strömsössä, niin kuin on tapana sanoa. Kisassa oli kolme etsintää - sisätilaetsintä, laatikkoetsintä ja ajoneuvoetsintä. Sisätilaetsintä ja laatikkoetsintä suoritettiin ekana osiona peräkkäin ja sitten ajoneuvoetsintä kakkososiossa.
Etukäteen arvelin, että sisätila- ja autoetsintä menisivät varmaan putkeen, kun taas varsinaista laatikkoetsintää emme oikeastaan ole harjoitelleet.

Sisätilaetsintä oli hallissa kuin hieman sotkuisesti sisustettu huone. Oli tuolia, pöytää, sohvaa ja hyllykköä. Myöhemmin kuulin, että aika moni koira oli ollut kiinnostunut hyllyköstä, varmaan siis jokin mielenkiintoinen haju siinäkin oli, mutta eucalyptuskätkö ei ollut lähelläkään sitä.

Mutta toisin kävi. Ensimmäinen etsintä oli sisätilaetsintä. Kätkö ei  löytynyt, sen sijaan Wiima antoi valeilmaisun haun loppuvaiheessa. Tai itse asiassa se ei ollut edes valeilmaisu, vaan Wiima osoitti toistuvasti kiinnostusta yhteen hyllynpätkään ja merkkasin sen lopulta löydöksi, vaikka ilmaisu ei ollutkaan selkeä. Arvelin nimittäin, että Wiima ei ehkä osaa keskittyä ilmaisuun, koska oltiin vieraassa paikassa ja huoneessa yleisöä - yleensä Wiima tarvii hetken orientoituakseen uuteen tilaan. Mutta pieleen siis meni..
Seuraava piilo haettiin heti edellisen jatkoksi, eli laatikot. Wiima työskenteli hyvin, haisteli laatikoita yksi kerrallaan ja oikean laatikon luokse saavttuaan, istahti ja ilmaisi sen oikein tyylikkäästi.
Sitten olikin taas odottelua vuorossa, ennen kuin pääsimme seuraavaan osioon, eli ajoneuvoetsintään.

Laatikoilla tehtiin oikein hyvää työtä. Tuomari antoi tämän ekan osion jälkeen kehuja hyvästä ohjauksesta, ja siitä olin iloinen.

Toisen osion ajoneuvoetsintä on ollut yleensä Wiiman vahvuuksia, mutta nyt ei kyllä ollut. Piilo ei löytynyt sallitussa ajassa, ei sitten millään. Positiivista oli, että Wiima luovuttamatta haki ja etsi koko sallitun ajan, eli neljä minuuttia. Mutta se ei oikein keskittynyt tekemiseensä ja valitti etsiessään jopa ääneen. Uskon Wiima kärsineen - tai vireensä siis - tuosta odottelusta autossa, vaikka teinkin sen kanssa pienet kävelylenkit välillä.

No, mutta ihan hyvä kokemus oli kuitenkin. Ja opin itsekin - menin kokeeseen vähän tyhjäpäisenä ajatellen, että koira tekee tässä lajissa työt, mutta tajuan nyt, että etenkin ajoneuvohaussa minulla olisi itsellä ollut hyvä olla jonkinlainen strategia. Varmaan mennään joskus toistekin kokeilemaan 😊

**********

Joulu sujui mukavissa merkeissä, ruokapöydän äärellä ja sukulaisia tavatessa. Suklaata mussuttaessa ja kirjaa lukiessa. Tänä jouluna oli myös upeat ulkoiluilmat, siis siitä huolimatta, että lunta ei täällä lounaiskolkalla edelleenkään näy eikä kuulu.

Tapaninpäivänä ajelimme läheiselle hiekkakuopalle ja sen viereisille pelloille ulkoilemaan.


Ei tuntunut kovin joulukuiselta auringon paistaessa vaan lähes kesäiseltä. Neiti Koiranen paineli menemään pää kolmantena jalkana juoksemisen riemusta - vai pitäisikö sanoa, häntä viidentenä jalkana 😄




Postauksen otsikossa mainitsen, että tunnelmat tapaninpäivän lenkillä olivat vähän jännittävät. Ja niin ne olivatkin, sillä pellolla alkoi äkkiä kuulua ammuskelua! Metsästäjäporukka oli varmaankin saapuneet paikalle, vaikka emme heitä nähneetkään. Mutta näimme kyllä ampumakopin pellon laidalla ja kauriiden ruokintapaikan. 



Ensin laukausten kuuluminen tuntui epäuskottavalta ja siksi ehkä vähän hassulta ja jatkoimme vaan pellolla talsimista, mutta kun laukaukset vaan jatkuivat ja jatkuivat, homma alkoi mennä epämiellyttäväksi ja meidän alkoi tehdä mieli poistua paikalta kun vielä pystyimme. Sain myös päähäni, että joku vielä ampuu vapaana juoksevan Wiiman supikoirana, pois kuleksimasta. Hui!

Hämmästelin, että miten ihmeessä metsästäjät ovat joulurauhan aikana liikkeellä ja miten ihmeessä niitä laukauksia voi aina vaan kuulua. Että miten monta hutia on oikein ammuttava, ennen kuin tähtäimessä oleva eläin kaatuu eikä tarvitse enää ampua. Eihän se toki mitään sarjatulta ollut, mutta toistuvia laukauksia kuitenkin.
Vasta poistuttuamme mieleemme tuli, että luultavasti kyse oli harjoituksista ja savikiekkojen ampumisesta. Mutta mene ja tiedä, epämiellyttävää kumminkin.

Suomenlapinkoiralla tulee olla ahmamainen ryhti, 
eli tommonenko  😋⇑


Kullanmuru 💗

Isäntä on mennyt piiloon ja Wiimalla on kiire etsimään!
Tämä on Wiiman mielestä kiva leikki!

Kiva tapaninpäiväreippailu meillä oli joka tapauksessa vaikka saimmekin vähän shokkihoitoa. Kaunis sää piristää ja ylipäätään se, että joulun pyhinä pääsi valoisaan aikaan ulos. Se on ylellisyyttä, josta työssäkäydessä harvemmin pääsee tähän vuoden aikaan nauttimaan - mutta valoa kohti ollaan menossa!

Hyvää vuoden vaihdetta ja onnellista vuotta 2017!

3 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus! Meilläpäinkin usein noita metsästäjiä liikkuu... Huima onneks ei meinaa mitään :) Harmi se NW, ens kerralla paremmin :)

    VastaaPoista
  2. Hei, haastoin sinut blogissani kuvahaasteeseen:
    http://siljajahuima.blogspot.fi/2017/01/haaste.html

    Haastetta ei missään tapauksessa ole pakko toteuttaa, mutta se olisi kiva :)

    VastaaPoista
  3. Niin iloisen näköinen koira! Tulee iloiseksi, kun katsoo kuvia. :) Minä en ole lumi-ihminen alkuunkaan, joten minulle sopii paremmin kuin hyvin lumeton talvi. Harmi, että lunta on kuitenkin tullut välillä - ihan maahan asti jäädäkseen. Näin meillä Uusimaalla.

    VastaaPoista

Kivaa, kun kävit lukemassa kirjoituksiamme :)
Superkivaa, jos myös jätät kommenttikenttään meille terkut.
Terv Wiima ja Tihku