Muuttohommia ja Turun kansallismaisemia - nenätöitä unohtamatta!

Perheen juniori muutti omaan kotiinsa syyskuun alusta ja se on tarkoittanut meille vanhemmille touhukkaita viikonloppuja. Olen esimerkiksi joutunut käymään Ikeassa jo kolmena peräkkäisenä viikonloppuna (phuuh) ja päätin, etten avaa Ikean ovea enää koko syksynä - se on melkoinen aikarosvo!

Niinpä Wiimallakin on ollut saman tyyppistä ohjelmaa, kaupungissa juniorin kämpässä hengailua kun niitä Ikean kalustuksia on sitten koottu, tai muita kalustuksia haettu muualta tai sitten tehty siivousta tai porattu reikiä seinään. 

Wiima työnjohtajan tärkeissä tehtävissä.

Ilolla olen seurannut sitä, miten oma itsenäinen elämä on lähtenyt käyntiin. Nuori mies hoitaa omia asioitaan itsenäisesti, pitää kämppänsä järjestyksessä ja kertoo iloisesti uusista opinnoistaan. Niinhän sen pitääkin mennä. 

... Ehkä vähän huolehtivaisen (liian 😄?) äidin tyyliin olen kuitenkin näinä muutamana viikkona osallistunut ruokahuoltoon siten, että kun juniori viikonloppuna poikkeaa kotona pyykkäämässä, niin olen lykännyt mukaan ruokavuuan, josta ajattelen, että hänelle riittäisi pari kolme päivää syötävää. Jos sitten loppuviikolla tuleekin vedettyä jotain "opiskelijaruokaa", niin ainakin osan viikkoa olisi aina kunnon sapuskat. Vielä ei nimittäin varsinainen ruuanlaittokärpänen ole junioria puraissut - sellaista odotellessa. Ja kiitosta on annettava myös opinahjon ruuille, niistä juniorimme puhuu ylistävästi.

Jänniä aikoja niin juniorille itselleen, kuin meille vanhemmille. Vähän haikeaa, mutta kuitenkin onnellista asioiden sujuessa hyvin.

Ilon asia on sekin, että juniorin kämppä on Turun Aurajoen lähistöllä ja olemme Wiiman kanssa pitäneet käppäilytaukoja jokivarren kansallismaisemissa. Turun joenrantaa kulkee kävelybulevardi koko matkaltaan suistosta pitkälle yläjuoksulle asti. Reitti on keskustassa vilkas urbaani päällystetty kävelykatu, mutta poispäin keskustasta muuttuu ensin laiturimaiseksi puupäällysteiseksi käytäväksi ja sen jälkeen hiekkapäällysteiseksi reitiksi jokivartta seuraten. Reitti on kaupunkilaisten suosima ulkoilureitti - on koiria, juoksijoita ja pyöräilijöitä - joka lähtöön.

Turun Tuomiokirkko Aurajoen rannalla. 

Aurajoen jokivarren kävelyreitti

Näillä kerroilla emme ole ajan puutteessa kiertäneet koko reittiä, mutta pientä pätkää - koiran kannalta on kiva päästä suoraan vehreisiin maisemiin, vaikka ollaan keskellä kaupunkia.

Wiima Wimpelsson poseeraa jokivarsireitillä. 

************

Vielä pari kuvaa viime viikon Nose Work treeneistä, jossa treenin aiheena oli lähtörutiini. Eli useita hakualueita sisällä ja ulkona ja erityisesti piti kiinnittää huomiota siihen, että hakemaan lähettäminen toistuisi samanlaisena. Tämä auttaa koiraa tietämään, mitä sen pitäisi hakiessaan tehdä, ja siis mitä etsiä, koska mitään lähtöhajua ei ole (tai siis emme käytä, voisihan sellaista halutessaan käyttää).

Treenipaikka oli Vanton tila Raisiossa. Takana näkyy tilan omenatarha. 

Wiiman lähtörutiini lähtee innostuslauseella "Mennään hommiin!" jolloin koiron ilme kirkastuu ja olemukseen tulee ryhtiä. Koira viereen oikealle puolelle ja sitten ruotsiksi "Söka!" - ja vielä kädenheilautus etsintäalueen suuntaan. 

Varsinaisista etsinnöistä ei tullut kuvia, vaan sitten näitä poseerauskuvia etsintöjen välillä 

Vantolla on myös tällainen antiikkiliike, tai vanhain tavarain liike, ja viimeinen etsintäalueemme oli siellä. Voi sentään kun oli ihanaa tavaraa ja olisi tehnyt mieli ostaa kauppa tyhjäksi, mutta pidin pintani!