Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä!

Wiimalla on ollut blogitauko. Tai ehkä ennemminkin hänen kirjurillaan. Ei vaan ole tullut päivitettyä kuulumisia - osin siksi ettei ole tapahtunut mitään erityistä ja osin siksi, että iltaisin on ollut muuta puuhaa taikka sitten on laiskottanut :) .

Ja aika on mennyt kauhean nopeasti - en meinannut uskoa, että edellisen kerran olen kirjoitellut tammikuun alussa ja nyt eletään jo maaliskuun loppua!

Mutta nyt tupsahti mukava kysymys tammikuun postaukseen, että "mitä teille kuuluu" ja innostuinkin sen myötä päivittämään kuulumisia. Ja tämä sopii myös oikein hyvin tihkusateisen pitkäperjantain ohjelmaksi!

Alkuvuosi on ollut hiljaiseloa. Työssäkäymistä ja iltaisin koiralenkkeilyä ja arjen puuhat siihen päälle. Olenkin usein iltaisin Wiiman kanssa lenkkeillessäni ajatellut, että koira on varmastikin terveyteni pelastus. Pimeinä talvi-iltoina on usein väsyttänyt ja laiskottanut työpäivän jälkeen ja ilman koiraa olisin keksinyt satoja erittäin hyviä tekosyitä miksi en voi lähteä reippailemaan, mutta kun on koira perheessä, niin ulkoilusta ei voi laistaa. Ja miten ihanaa sitten onkaan kun on siellä ulkona ja saa hengittää ihanaa happiraikasta ulkoilmaa sisällä (istuen) vietetyn päivän jälkeen!

Mutta ei me toki vallan pimeässä olla ulkoiltu vaan viikonloppuisin päästiin ulos valoisallakin :) :

Siinä se menee - rakkaista rakkain villahousupylly :)

Katsopa jalkoihin. Tossut! Hankin Wiimalle tossut, koska sen jalkoihin jäi lumikeleillä lumipaakkuja, jotka häiritsivät sitä. Neiti hoiti asian omatoimisesti - lötsähti maahan ja puri paakut pois, mutta asia ei siitä parantunut, sillä sitten oli tassu märkä, ja jää- ja lumipaakut muodostuivat nopeammin.
Pidin parilla lenkillä Wiimalla tuollaisia tossuja osan matkaa ja se helpotti asiaa. Mutta sen jälkeen kun ne myös muutaman kerran irtosivat hankeen ja ryömin niitä hakemassa, niin luovutin ja jätin tossut kotiin ja irroiteltiin sitten paakkuja kun niitä tuli ihan perinteiseen tyyliin :) .

Eikä paakkuongelmaa kaikilla keleillä ollut, vain tietynlainen lumi jää tassukarvoihin kiinni.

Oliko teillä lumipaakkuongelmaa talvella?

 Ihania, lumisia talvipäiviä tammikuussa

Paraisten joulukadulla ei ollut ruuhkaa kauppojen sulkeuduttua viikonlopun viettoon (tammikuu).
Joulustakin taitaa jo aikaa, koska kuusi näyttää kellahtaneen.

Paraisten keskustassa on paljon kauniita puutaloja. Osa puutaloalueesta on suojeltua, nimeltään Vanha Malmi. Tervetuloa paseeraamaan Vanhan Malmin kujille.
Paraisten keskusta on muuten nimeltään Malmi, eli "piipahdan Malmilla" ja kaikki tietävät mihin olet menossa. Nimi varmaankin juontaa paikkakunnan kalkkikivilouhoksesta jollakin tavalla.

Lisää täkäläisiä puutaloja Vanhalla Malmilla.

Wiiman piha-aitausta laajennettiin viime kesänä. Ja pisteeksi ii:n päälle aitaan asetettiin koristeeksi kyltti, josta voi päätellä, kuka aitauksesta voi hyvällä tuurilla löytyä:

Wiima on kuvassa aitauksensa ulkopuolella poseeraamassa. 

Neiti ei kylläkään ole erityisen hyvä "aitauskoira" (mikä se sellainen edes on? :)  ) , eli ei viihdy kauaa aitauksessa itsekseen. Olemmekin rakentaneet aitauksen niin, että lämpimällä kelillä voimme pitää talon ulko-ovea auki ja Wiima kulkee itsekseen halunsa mukaan sisään ja taas ulos. Se on kätevää.

En ole varma lähtisikö se pihalta pois, jos sillä ei olisi aitausta ja sitä pidettäisiin pihalla vapaana, mutta en halua edes kokeilla, koska vieressä kulkee autotie ja toisaalta myös houkuttimena toimivat naapuruston vapaana (grr!!) kulkevat kissat.
Mökillä vaaroja on vähemmän ja siellä Wiima onkin vapaana ilman aitauksia.

Kuluneena  ajanjaksona alkuvuonna käytiin läpi myös valeraskaus, joka meni ohi jotenkin huomaamattomammin kuin aiemmat. Läähättelyä ja levottomuutta oli, mutta aika vähäisessä mittakaavassa. Siihen kiinnitin huomiota - enkä muista onko aiemmin ollut niin - että läähättely alkoi melkein samalla kellonlyömällä iltaisin. Wiima saattoi olla makailemassa, kun siitä yhtäkkiä tuli levoton, läähättävä ja se hakeutui lähelle paijattavaksi. Kun siinä sitten jonkin aikaa paijailtiin rauhoittavasti, niin 'kohtaus' meni ohi ja neiti painui takaisin makuulle.
Nytpä asiasta on tässä muistiinpano ja seuraan asiaa seuraavien juoksjen jälkeen.

Wiima oli myös viikon koirahotellissa, kun itse kävimme lataamassa pattereita Teneriffan auringossa.

Hoitojakso oli mennyt pääosin varmaan ihan hienosti, mutta hotelli oli täynnä koiria (hiihtolomaviikko) ja neiti oli varmaan haukkunut aika lailla muiden koirien kanssa, joten kotiin palatessa siltä oli ääni pois. Hämmästelin sitä ensin ja ilmoitin hotellinpitäjälle, josko olisi jostain taudista kyse. Mutta Wiima oli pirteä kuin peipponen ja äänikin palautui kotiolojen rauhassa nopeasti.

Ja sitten lopuksi - Wiima esiintyi myös paikallisessa päivälehdessä ÅU:ssa eli Abo Underrättelsenissä. Lehdessä kyseltiin lukijoiden koirakuvia ja lähetin Wiimankin naamakuvan matkaan.

 

Lähettämäni Wiiman naamakuva ei ole ihan tuore, vaan olisikohan neiti siinä jotain vuoden ja kahden vuoden väliltä. Hauska huomata vanhoja kuvia katsoessa, miten väritys muuttuu - esim kuono on tänä päivänä valkoisempi, ja se ei johdu iän tuomasta harmaudesta :) !

Että semmoisia tänne kuuluu. Hengissä ollaan ja hyvää kuuluu. Jotan muutakin on vielä puuhailtu, mutta jätän vähän kirjoiteltavaa seuraavaankin kertaan :) !

Hyvää pääsiäistä! 

 

Talvi tuli !

Lounais-Suomeen saatiin talvi vihdoin jouluksi! Erinomainen ajoitus! Marraskuussa meillä oli hetken aikaa lumivaippa, joka kuitenkin sitten aika äkkiä suli ja maa oli taas musta, ja keli sateinen ja tuulinen.

Lumettomuus ei periaatteessa minua häirinnyt, koska minusta keli on aina oikea, vaatetus vaan kohdalleen ;)  Mutta onhan se luminen maisema upea! Lumi satoi maahan kaksi päivää ennen jouluaattoa ja joulupäivänä pakkanenkin jo laski alle kymmenen asteen, aurinko paistoi ja lumi narskui jalkojen alla. Täydellistä!
Ja nyt tuosta lumipeitteestä on saatu nauttia siitä asti, joskaan aurinko ei ole joka päivä näyttäytynyt.
Mukavat kelit yhtä kaikki ja niinpä tuli hieman ulkoilutettua taas kameraakin :

 Puuhun jäätynetä omenoita. Alempi omppu oli musta vähän humoristinen, kun näytti siltä kuin jonkun kankut olisivat jäätyneet puunoksaan =)

Kun minä kuvasin omppuja, niin Wimppu puuhasi tuommoisia ^ . Löysi jäätyneen ompun leikkikaluksi ja jonka lopuksi mutusti =)

Paraisten keskuspuistossa ^ 

Paraisten Keskuspuistossa on kauniita siltoja...

... jotka kaipaisivat vähän uutta maalipintaa, mutta ehkäpä ne keväällä sellaisen saavat.

Tässä kuvassa ei ole muuta järkeä paitsi että ihana oli pitkän pimeän jakson jälkeen nähdä auringonlaskun värejä!

Näkymä Keskuspuistosta Kirkkosalmen yli kaupungin keskustaan.

Paraisten vierasvenesatamassa oli hiljaista

Mukavaa tämän vuoden loppua, uuden vuoden alkua

 ja eritoten Iloista Uuden Vuoden juhlaa, 

toivottaa Wiima ja emäntänsä sekä näyteikkunan joulumuori =)

Ensilumilla

Tänä vuonna tuli ensilumi tänne Turunmaan saaristoon tässä marraskuun lopussa. Tarkemmin sanoen eilen 21.11., mutta silloin en ehtinyt niistä nauttimaan. Seuraavana päivänä eli tänään sitten nappasin kameran mukaan lenkille. Ja onneksi otin, sillä säätiedotuksessa uhkaillaan lumen sulavan pois jo huomenna...pöh.

Lumi tekee maailman niin kauniiksi, tänäänkin, vaikka olikin muutoin pilvinen päivä.

Mutta tässäpä vielä yksi (kännykkä)kuva aidosti ensilumilta, eli perjantain iltalenkillä. 

Wiima semisti sekosi ilosta nähdessään lunta eka kertaa vuoteen :D

Niin ja vielä yksi juttu. Taisin tänään kärsiä hetkellisestä mielenhäiriöstä. Ilmoitin nimittäin Wiiman tammikuiseen TurkuTopDog2015 -näyttelyyn. Ihan pähkähullua - eihän Wiimukka niissä koskaan menesty ja tungos on valtava! Mutta toisaalta taas vähän erilainen tapa viettää päivä, ja Wiimalle tapakasvatusta ihmis- ja eritoten koiratungoksesta. Ja sillä menestykselläkään ei ole väliä - se asia on ikään kuin ratkottu siinä vaiheessa, kun päättää ottaa paimensukuisen lapinkoiran :)

Luminen kuvareportaasi

Hiphei ja hellurei! Aamulla lauantaina 11.1 hieraisimme silmiämme kun katsoimme ulos ikkunasta!
Maa oli VALKOINEN!! :) :)    - Ihanaa!

Teimmekin kivat lenkit molempina päivinä ja ohessa vähän niistä kuvasatoa:

 

 Lunta tupruttaa, mutta vielä lauantaina 11.1 vesi juoksee. Iltaa kohden pakastui ja sunnuntaina enemmän, joten tämäkin virtaus hiljenee kohtapuoliin.

 Kahdessa yllä olevassa kuvassa tapahtuu asia nimeltä: HEPULI!

Niin ihanaa oli tuo höttölumi pienen lappalaiskoiraeläimen tassujen alla, että eka puolikas lenkistä ei maltettu ottaa tavallisia kävelyaskelia tai maltillista ravia juuri ollenkaan - ei, vaan pieniä hypähtelyaskelia tuon tuosta sillä iloiset pikkutassut olisivat halunneet syöksyä juoksuun.

Ja kun siihen tarjoutui mahdollisuus lumen peittämällä golfkentällä, niin sittenhän sitä paineltiin :)

Reissulla tavattiin myös naapurin suuri ja lempeä jättiläinen June (samojedi * malamuutti).

Tytöt ottivat pienet karkelot ja sitten lopuksi tällaiset makuutuijottelut, jossa vuorotellen sanoivat iloisesti toisilleen, että Hau. Mietimme mistä tytöt mahtoivat jutella :)

 Veden yllä leijui mystinen usva, sillä vedet ovat vielä auki ja ilma on kylmempää.
Minä sitten tykkään tuollaisista usvaisista maisemista!

 Naama huurussa!

Matkan varrella kiivettiin myös kalliolle katsomaan merimaisemaa.
Siitä muutama kuva alla.

Sunnuntaiaamuna tein "some serious googling" ja löysinkin meille ihan uuden reitin, luontopolun ihan kotikulmiltamme! Reitti, joka on ollut silmiemme edessä kaikki nämä ajat, mutta meidän ei ole vain tullut hakeuduttua niihin maisemiin. Tämä asia muuttui tänä aurinkoisena sunnuntaina, ja suuntasimme auton nokan kohti Sattmarkia, ja sen edestä lähtevää vaelluspolkua. Reitti olikin varsin hyvässä kunnossa, vuodenaika huomioon ottaen. Itse asiassa reitistön kunto vain parani mitä pidemmälle kuljimme, alkupätkä oli vähän sellaista risukkoa, jota olisi syytä vähän karsia. Reitti oli kuitenkin hyvin merkitty, sinisin kyltein ja kulki metsässä vaihtelevassa maastossa, kallionousuja ja laskuja, kulki myös hiljaisilla hiekkateillä ja maatalojen välistäkin. Tämä lenkki täytyy ehdottomasti kiertää useamminkin, ja etenkin keväällä lumien sulettua!

Sattmarkin kahvila talvikuosissa, suljettuna. Ovet aukeavat taas keväällä, suosittelen poikkeamaan ohiajaessanne (Saariston rengastie, Parainen)

 Tuolla alhaalla on merensalmi.

 Valitsimme tänään tuon viiden kilsan lenkin.

Miten kaunis talo, kartano!

Aurinko! Sitä ystävää ei ole tänä sateisena talvena juurikaan näkynyt!

Mutta tänään näkyi :)

 

 Ja lunta, sitä tuprutteli vaan lisää ja lisää :)