Kesäloma pähkinänkuoressa

Heipähei! Lomat on täällä päin nyt vietetty ja arki rullaa taas vanhoissa uomissaan. Ulkona alkaa näin elokuun puolivälissä tuntua loppukesän tuoksuja ja värejä, illat ovat jo pimentyneet, lasten koulut alkavat ja niin edespäin, syksyä kohti ollaan siis menossa. Tällainen pieni lapinkoira heilauttaa sille asialle häntää, sillä vaikka kesä on kiireetön ja kiva, ja perhe on ihanasti koossa niin etenkin hellepäivinä tuli kyllä myös ikävöityä pieniä virkistäviä lumikuuroja! No, niitä joudun vielä hetken odottamaan :)

Kesä tuli vietettyä lähes kokonaan saaressa melskaten eli mökillä, metsälenkkeillen ja veneillen (niin ja kesäkurssit agilityssä ja rallytokossa, mutta niistä kirjailin jo aiemmin).
Uimaan en tänä kesänä rohjennut mennä, viime kesän eli pentukesäni uimaharjoituksista huolimatta (viime kesänä uin), mutta riehuleikit rannalla ja kahlaaminen oli tänäkin vuonna ihan parasta hellepäivän puuhaa. Uskalsin myös sukellella aarteita merenpohjasta, eikä haitannut vaikka pää meni korvia myöten uppeluksiin, mutta tassuja en irrottanut pohjasta hetkeksikään (paitsi niillä kerroilla kun tuhma emäntä kantoi minut vähän syvemmälle mereen ja minun piti itse pulikoida rantaan..:P ).

 

 Rantamme reunassa kasvaa kaislikkoa ja isännän jokakesäinen mieluisa lomahomma on karsia sitä ja tehdä kaislikon keskelle kanava - minä olin innokkaana apurina ja kannoin korsia isännän apuna:

Hoidin tietty myös pihavahdin hommia ja niinpä valvoin ohikulkevaa veneliikennettäkin siltä varalta että joku kurvaisi meille. Silloin kun joku kurvasi, oli iloni ylimmillään :)

Tässä kiirehdin laiturinnokkaan ihmettelemään ohikulkevaa paattia:

Kesällä on kivaa kun melkein kaikki mitä tehdään tapahtuu ulkona. Joten minäkin pääsin myös aina mukaan kun isäntäväki päätti, että tänään syötäisiin 'ulkona', eli ravintolassa. Kesäisin ravintolat ovat kovin koiraystävällisiä, kuulin emäntäotuksen toteavan, kun silloin aterioidaan ulkona terassilla. Usein toivat ravintolan puolesta vielä vettäkin minulle, ettei suutani kuivaisi, kun isäntäväki aterioi. Se oli kyllä toisaalta vähän turhaa, sillä isäntäväki oli hyvin tarkka siitä, että minulle pakattiin mukaan vettä ja pieni herkkupala, jonka sain nakerreltavakseni kun kaksijalkaiset saivat lautaset eteensä.

Nauvo, L'Escalen terassi:

 Terassilla oli usein myös koirakavereita, tässä naapuripöydän typykkä, peräti Rhodesiasta asti kotoisin:

Ei varpunen jouluaamuna vaan keskellä kesää ravintolan penkin kaiteella

Nauvon vierasvenesatamaan ei mahtuisi kovin monta paattia lisää ^

 

Matkat kauppaan ja 'ulkosyömisiin' taitettiin lähes poikkeuksetta veneellä. Se oli mukavaa, sillä merituuli on ihanan vilpoista, mielestäni lähes virkistävän lumikuuron veroista:

 Linssilude :)   ^

Jalkapalloa tuli pelattua aika paljon kesän aikana. Sekä yksin että Juniorin kanssa. Myöskin emännän ja isännän kanssa, mutta vähemmän. Juniorin pihkana oli kyllä, pakko myöntää, teknisesti aavistuksen taitavampi kuin minä, mutta ei läheskään yhtä nopea, haha :D

 

Suukko !

Ristiaskelin tralalaa :D

 

Että suurinpiirtein tuollaisissa kuvioissa se meikäläisen kesäloma sujui. Ensi viikonloppuna mennäänkin kokeilemaan paimennusta uudelleen, ensimmäinen kertanihan oli viime keväänä toukokuussa. Miten lampaiden kanssa tällä kertaa sujuu, siitä enemmän ensi kerralla :)

Lip lap loiskis

Kevät tuli lumi suli, puro sanoi puli puli. Ja niin sanoivat myös aallot merenrannalla viikonloppuna. Olipa kiva pitkästä aikaa nähdä liplattavaa vettä jääpeitteen sijaan. Lauantaina päivälenkki kulki rannan kautta ja Wiima-typykkä kävi vähän kahlailemassa.

Sunnuntaina taasen teimme ekan paattiajelumme tänä keväänä, ihanaa taas tuntea merituuli kasvoilla.
Ikävämpi asia oli tajuta että Wiima-typykällä ei ole liivejä!! Ne pitää hankkia Ensi Tilassa ennen seuraavaa kertaa. Wiima kyllä osaa uida ja jopa pitää siitä (piti ainakin viime kesänä), mutta jos koiraneiti hulahtaisi reunan yli, niin olisi kyllä vaikeuksia saada typykkä paattiin ilman liivejä.
Mutta koska teimme vain pienen rauhallisen reissun ja laituri on turvallinen, sekä olimme extra varovaisia, niin Wiima pääsi kuin pääsikin mukaan jo tänään. Hauska oli huomata, miten kotonaan lappalaisneito on veneessä :)
Venereissusta muutama kuva lopussa.

 

 Huiikea vesikuppi!

Plääh, olipa suolaista!

Kjäh kjäh nyt muistankin viime kesästä, ei tuo ollutkaan vesikippo vaan suuri kahluuallas, 

 myös kylpyammeena käytetään!

          

                    

Uuuhhp, keuhkot täyteen ilmaa, nenästä kii ja...

....Plumps!

Märkä tupsukas lappalaistassu :)

       

Uuh aah, ihania nämä kesän maut - ihan menee pienen koiraeläimen kieli makkaralle!

Matte pyysi poseeraamaan, onko näin hyvä?

Aijaa, että oli turhan tuijottava katseko???  No näin sitten?

Yllä olevat kuvat on pääasiassa otettu alla näkyvissä sijainneissa, eli tuolla metsäisessä niemenkärjessä, jossa kesälläkin käyn uittamassa Wiimaa lenkin ohessa sekä alempi kuva kaupungin uimarannalta, joka ei vielä ollut täyttynyt auringonpalvojista.

**********

Ja sitten vielä muutama kuva sunnuntain veneajelulta:

^ Wiima venerannassa odottelemassa paattiin pääsyä

  ^ Myös hytti piti tietenkin perin pohjin nuuskia :)

 Puut vielä ihan lehdetönnä, ja kaisla viime kesän tuleentunutta

Ja alakuvissa vielä Herra Haahka joka oli ajelulla kanssamme samaan aikaan.

Minä sitten tykkään näistä haahkoista ja niiden keväisestä huhuilusta; yksi minulle tärkeimpiä kevätääniä, jota minun on joka kevät pakko kuulla! :)

Sellainen oli tämä varsin valokuvapainotteinen postitukseni varsin 'vetispainotteisesta' viikonlopustamme :)