1 vee synttäreitä, villikoitumista ja katselmuksen odottelua

Wiiman synttäripäivä kului oikeastaan aika perusmeiningillä, paitsi että sille annettiin herkkuaamiainen (lohta luonnonjugurtilla kuorrutettuna, lihapulla- ja verilättykoristeluineen).
Muita juhlallisuuksia ei päivään kuulunut, ulkoilua vaan, lenkkiä ja pihatöitä karvakorva-apulaisen kanssa. Niin ja itse olin aamupäivän kurssilla - viikonloppukurssi aiheena kamera ja valokuvaus.

En tiedä liittyykö ikään vai mihin, mutta Wiima on vähän villikoitunut. Pimu tuntuu nyt ihan Pursuavan energiaa, se on myös löytänyt haukkuäänensä.  Vieläkin se on varsin hiljainen lappalainen, mutta nyt se sentään toisinaan esittelee, että äänivarojakin on :)
Eilen kertoi isäntä, että Wiima oli jopa haukahtanut ohikulkevalle pyöräilijälle - mutta en tiedä olisiko Wiima sitten yllättynyt iltamyöhälenkillä yhtäkkiä tulevasta pyörästä tms, sillä ihmisten ohittaminen, lenkkeilijöidenkin, on varsin hyvin hanskassa, Wiima pysyy nätisti vieressäni.

Muiden koirien ohittaminen sitä vastoin on nyt touhukkaampaa kuin esim talvella oli. Wiiman kierrokset nousee ja toisen koiran lähestyessä alkaa Wiima ottamaan neliraajahyppyä, ns pentuhyppyä, kohti lähestyvää koiraa ja hihna kiristyy.
Se ei kylläkään hauku eikä yleensä pyri kohti lähestyvää koiraa vaan pysyy kyllä toisella puolellani, mutta siellä edelleni kiskoen (saikohan tuosta selityksestäni mitään selvää..).
En oikein tiedä mistä tuo lisävirittäytyminen kohtaamistilanteessa johtuu, päin vastoin voisi ajatella että meno rauhoittuisi kun joka kerta vastaantuleva koira kuitenkin ohitetaan eikä haistelemaan jäädä.

Tuohon ohitusasiaan minun kyllä täytyy paneutua, sillä toiveeni on että Wiima joskus osaisi ohittaa vastaantulijat koirista hevosiin välinpitämättömästi - katsotaan päästäänkö siihen tasoon ikinä :)

Oltiin Wiiman kanssa myös kevään ekalla arkitottistunnilla tiistaina. Menin tunnille aika turvallisin mielin kun koko talven olemme tottelevaisuutta rally-tokon muodossa harrastaneet. Mutta en olisi voinut olla enempää väärässä. Wiima kyllä toimi kentällä niin kauan kun suoritettiin tehtävää, mutta heti kun keskittymiseni koiraan herpaantui ja kuuntelin ohjaajaa, niin Wiima heitti ranttaliksi ja poukkoili hihnassa - en muista vastaavaa menoa olleen sitten pentuaikojen. Myöskin kentän hajut (koirien ja pudonneiden makupalojen) olivat ihan kauhean kiinnostavia. En tiedä mitä muurahaisia sillä oli pöksyissä, mutta ennen seuraavaa kertaa lenkitän sen erityisen hyvin ja käyn kerran tai pari kentällä sen kanssa keskenämme muistutellakseni sille miksi siellä kentällä käydään. Katsotaan mihin tämmöisellä strategialla päästään.

************

Kevät on tullut kotikonnuille, lumetkin sulaneet viime viikon sateiden ansiosta. Tässä pari kuvaa sadetakkiin puetusta Wiimasta iltalenkillä kuluneella viikolla. Tuo puku on nyttemmin, heti seuraavana päivänä, lahjoitettu työkaverin käppänälle, sillä sen verran naftilta se lenkillä tuntui ja näyttikin, Wiima-rassu oli kuin kuoreen puristettu makkara :)

^  yllä taidetaan suorittaa tämän talven viimeisiä lumipiehtarointeja, 

tuon sateisen illan jälkeen niitä ei enää ollut

Tämän viikonlopun aikana sää on sen sijaan ollut keväinen, aurinko paistellut ja tuullutkin, joten maan toivoisi kuivuvan nopeaan tahtiin. Bongasin jopa ensimmäiset kevätesikot tiepientareilla sekä keltavuokon omalla pihalla (kyllä on muuten eroa kuvalaadussa; vas. puoleinen kuva otettu järkkärillä ja esikot pokkarilla, joka kuva on pelkkää pikselimössöä):

Lenkillä oli tarkoitus myös ottaa typykästä yksivuotiskuvat. Tällaiset niistä sitten tuli:

^ Seisotus lenkinvarrella

Ja sitten poikkesimme vielä paikallisen koirayhdistyksen koulutuskentällä vähän harjoittelemassa.

Sieltä seuraavat:

^ Varis lennähti sopivasti lamppulyhtyyn kentän keskellä ja

pimulle tuli mukava, vähän erilainen päänasento ihan vahingossa :)

 Ja sitten alla pari rievun retuutuskuvaa, palkintona hyvin tehdystä työstä koulutuskentällä, ihan parasta Wiiman mielestä kun tuo vanha farkunlahje tulee esiin taskustani, voittaa jopa namipalkinnot!

Ensi viikonloppuna on paimensukuisten lapinkoirien katselmus Helsingin Vinttikoirakeskuksessa. Sitä odotellen. Jännittävää päästä näkemään millainen on suurin vuosittainen rotutapahtuma (tai rotulinjatapahtuma, sillä paimensukuinen lapinkoirahan on suomenlapinkoiran linja), josta olen paljon kuullut ja lukenut.
Viime viikon lopulla tuli tilaisuuden aikataulut ja ilokseni huomasin että urokset arvostellaan ensin, jote ei haitanne vaikka emme ihan aamukymmeneksi paikalle ehtisikään.
Kivaa tuolloin tavata tuttuja ja tuntemattomia lappalaisia omistajineen sekä kuulla tuomarin kommentit Wiimasta, sen rakenteesta, turkista ja olemuksesta. Itseäni mm mietityttää, että onkohan Wiiman turkki pehmeämpi kuin lappalaisen yleensä..
Siitä kaikesta lisää ensi viikolla :) 

Ensimmäinen vuosi - vol. 2

Vielä pari muisteloa elävän kuvan kera 

(ks ed. postaus)

Wiima 10 viikkoa:

Wiima 3 kuukautta:

Ensimmäinen vuosi!

Fiuh ja jo vuosi on kulunut siitä kun karvakorvamme Wiima näki päivänvalon.
Huomenna 20.4.2013 on Wiiman 1-vuotis syntymäpäivä, hip hurraa!
Wiima syntyi kymmenpäiseen pentueeseen Villi-Joikhulassa äitinsä Dixin hellään huomaan. Kasvoi leikkien ja peuhaten kahden veljensä ja yhdeksän siskonsa seurassa sekä lisäksi täti-koirien Deisin ja Dinan valvonnassa.

Kesäkuun 8.ntena 2012 tuo rakkauspakkaus kotiimme noudettiin ja siitä alkoi yhteinen elämämme.
Kaikenlaisia muisteloita mielessä pyörii tänään ensimmäisen vuotemme varrelta ja kaivelin muisteloidessani esiin vähän vanhaa kuvamateriaalia.
En voi käsittää miten syötävän söpö se oli (ja on edelleen, mutta eri tavalla kuin pentuna)!

 

^ Ensimmäinen tapaamisemme, olemme käymässä Villi-Joikhulassa. 

Ensimmäisen kesän satoa:

 7 vkoa ^

^ .. eikä porkkanakaan paljon pentua pienempi ollut :) 

^ Wiima autovaljaissa happihyppelyllä lossirannassa lossia odotellen

^  Pelottava porttivahtimme. Ken tulla uskaltaa, se litimäräksi pussattakoon!

Suukko

^ Wiima on joutunut suihkuun. Pistä merkille rassukan korvat! :)

 

^ Futiskentän laitamat tulivat Wiimalle tutuiksi Juniorin harrastuksen ansiosta.

Wiimalla oli näillä reissuilla paljon ihailijoita :)

^ Wiiman, 4 kk, maski alkaa nousta yli silmien

^ Wiima 4 kk 

^ Wiima the Korvaeläin 5 kk metsälenkillä

 

^ Maski muuttui nopeaan tahtiin, yllä Wiima 4 kk ja 5 kk

Sellainen se oli pähkinänkuoressa Wiiman ensimmäinen puolivuotta. 

Ikionnellisia olemme Sinusta rakas karvakuonotypykkämme! 

Näin syntymäpäivän aattona jo neitiämme onnitellen,

t: kotiväki ♥

Pieni muistiinpano: nappulanvaihto

Tämä on itselle muistiinpanoksi. Wiiman nappulat vaihdettiin maaliskuussa kun vanhat Eukanubat eivät jostain syystä enää maistuneet.
Eukanubat kuitenkin sopivat Wiimalle muutoin, joten niihin voitaneen joskus vaihtaa takaisin, jos kyllästyminen lohinappuloihinkin yllättää.

Tässä muistin tueksi:

• Purina Pro Plan Adult - Salmon with Rice  (nyt)

• Eukanuba Adult Lamb & Rice S & M (ennen)

   

  EDIT 08_2013 (muistintueksi itselle)

  Purina Pro Plan Adult - Rich in lamb with rice 

  • vaihto ei ollut menestys, ruoka menee, mutta 'irvihampain'. Tämän pussin jälkeen palannen saman merkin lohiversioon.

  

   

    

Kiirettä pukkaa..

Kuten otsikosta ilmi käy, on pari viime viikkoa ollut sellaista haipakkaa etten ole paljon ehtinyt kirjoitella.
Kaikki vapaa-aika on oikeastaan mennyt juniorin jalkapalloharrastuksen parissa - seuramme oli mukana järjestämässä suurta koko viikonlopun jalkapalloturnausta ja heikkona hetkenäni olin mennyt lupaamaan olevani käytettävissä kioskin suhteen - ja niin siinä sitten kävi, että tarjoilun suunnittelu, vuorojen jakaminen ja muut tohinat tupsahtivat työpöydälleni ja ovat nielaisseet kaiken vapaa-aikani kuluneen parin viikon aikana. Niinpä tänne Wiiman sivullekaan ei ole tullut kirjoiteltua.

Mutta, ensiksikin, jalkapalloturnaus sujui varsin mukavasti, kuudesta pelatusta pelistä kolme voittoa ja kolme hävittyä - ja hävityistä yksi pilkkukisassa hävitty peli sekä yksi alimiehityksellä (poissaoloja ja loukkaantumisia) pelattu peli. Sijoitus taisi olla 8. ja joukkueita 20.

Wiima on ollut futistouhuissa mukana, etenkin kisaviikonloppuna sulostuttamassa katsomoa. On muuten ihan hyvää maltin harjoittelua sekin, että pitää jaksaa olla pelin aikana suurin piirtein paikallaan. Kyllä Wiima varsin kiltisti olikin, ei tempoillut eikä sellaista, mutta marisi kyllä hieman, eli piti sellaista "lappalaisten laulua" ja välillä haukotteli dramaattisesti komein äänitehostein. Mutta oli sillä myös kivaa kun sai kasapäin rapsuja kisakatsomossa ohiulkijoilta :)

Viime viikolla osallistuimme katselmustreeneihin, jotka järjestivät Lounais-Suomen Paimensukuiset Lapinkoirat. Katselmus on paimensukuisen lapinkoiran näyttelyä vastaava tapahtuma ja olenkin ilmoittanut Wimpulan juniori-luokkaan. Huhtikuun lopulla pidettävä Katselmus tulee olemaan ensimmäinen Katselmuksemme ikinä, joten en tiedä siitä paljonkaan muuta kuin lukemani, mutta kuvittelen sen eroavan tavallisesta näyttelystä siinä mielessä, että koiria ei lähtökohtaisesti arvioida suomenlapinkoiran rotumääritelmää vasten vaan sitä vasten miten hyvin koira vastaa vanhaa poropaimenena toiminutta pitkäkarvaista lapinkoiraa rakenteeltaan ja olemukseltaan.
Katselmustreeneissä oli eritysen mukavaa hyvien oppien lisäksi tavata muita lapinkoiria omistajineen ja eritoten Wiimalla ja  ihanalla 5 kk -ikäisellä Vilma-pennulla tuntui synkkaavan :) Tosin tämän leikkihetken jälkeen sain taas pitkän putipuhtoisen talven jälkeen muistutuksen millainen kauhistus onkaan rapainen lappalainen - kääk! :D

Huhtikuun eka viikolla olimme hiekkakuopilla juoksemassa. Tai Wiima juoksi ja me kotiväki reippailimme kävellen. Tarkoituksena virkistymisen ja kuntoilun lisäksi päästä vahvistamaan luoksetuloa - sekä vähän valokuvata Neiti Näpsää :). Seuraavassa muutama kuva hiekkakuoppareissulta.

Wiimalla Wirtawiivaista menoa  :)

 

Wiima odottaa että isäntä heittäisi kepin :)

***********

Taisin muutama kirjoitus sitten (http://wiimansivu.blogspot.fi/2013/03/liikunnallisia-ilotteluja-ja.html)  uhota osallistuvamme Agilityn alkeet - kurssille, mutta jouduinkin peruuttamaan sen päällekkäisten menojen vuoksi, harmittelin kovasti asiaa!

Mutta nyt on harmi muuttunut iloksi taas sillä sain tietää paikallisen koiraseuran tarjoavan alkavalla kaudella Sekä agilityä Että täkäläisittäin uutena lajina rally-tokoa! Kättentaputuksia ja iloa - aion osallistua molempiin, jos mahdollista, kunhan kesän tullen alkavat. Rally-tokoahan kävimmekin Wiiman kanssa harjoittelemassa talven aikana, mutta agility on ihan uusi juttu.

Ja jo ensi viikolla alkaa talvipaussille jäänyt arkitoko - tulee olemaan hauskaa kouluttajalta kuulla että pitääkö meidän kiriä talven aikana unohdettua kiinni, vai olisimmeko jopa edistyneet omin päin.

Arkitoko päättynee kesällä mahdollisuuteen suorittaa Kiva Koirakansalainen- testi ja se minunkin mielessäni väikkyy :)

Täkäläisestä koirayhdistyksestä puheen ollen - en ole tainnut mainita, että osallistumme aika ajoin viikottaisiin kaupunkikävelyihin, ja sellainen päivä oli tänä aamuna. Porukka oli tällä kertaa Wiimaa lukuunottamatta aika kiharaista ja villavaa, sillä porukassa oli peräti neljä toyvillakoiraa ja kaksi lagottoa. Melkein voisi kysyä, että "kuka ei kuulu joukkoon?" :)

Semmoisia tällä kertaa. Näin tänään muuten tämän kevään ekat kärpäset! Kesä ja kärpäset, ei toista ilman toista!