1 vee synttäreitä, villikoitumista ja katselmuksen odottelua

Wiiman synttäripäivä kului oikeastaan aika perusmeiningillä, paitsi että sille annettiin herkkuaamiainen (lohta luonnonjugurtilla kuorrutettuna, lihapulla- ja verilättykoristeluineen).
Muita juhlallisuuksia ei päivään kuulunut, ulkoilua vaan, lenkkiä ja pihatöitä karvakorva-apulaisen kanssa. Niin ja itse olin aamupäivän kurssilla - viikonloppukurssi aiheena kamera ja valokuvaus.

En tiedä liittyykö ikään vai mihin, mutta Wiima on vähän villikoitunut. Pimu tuntuu nyt ihan Pursuavan energiaa, se on myös löytänyt haukkuäänensä.  Vieläkin se on varsin hiljainen lappalainen, mutta nyt se sentään toisinaan esittelee, että äänivarojakin on :)
Eilen kertoi isäntä, että Wiima oli jopa haukahtanut ohikulkevalle pyöräilijälle - mutta en tiedä olisiko Wiima sitten yllättynyt iltamyöhälenkillä yhtäkkiä tulevasta pyörästä tms, sillä ihmisten ohittaminen, lenkkeilijöidenkin, on varsin hyvin hanskassa, Wiima pysyy nätisti vieressäni.

Muiden koirien ohittaminen sitä vastoin on nyt touhukkaampaa kuin esim talvella oli. Wiiman kierrokset nousee ja toisen koiran lähestyessä alkaa Wiima ottamaan neliraajahyppyä, ns pentuhyppyä, kohti lähestyvää koiraa ja hihna kiristyy.
Se ei kylläkään hauku eikä yleensä pyri kohti lähestyvää koiraa vaan pysyy kyllä toisella puolellani, mutta siellä edelleni kiskoen (saikohan tuosta selityksestäni mitään selvää..).
En oikein tiedä mistä tuo lisävirittäytyminen kohtaamistilanteessa johtuu, päin vastoin voisi ajatella että meno rauhoittuisi kun joka kerta vastaantuleva koira kuitenkin ohitetaan eikä haistelemaan jäädä.

Tuohon ohitusasiaan minun kyllä täytyy paneutua, sillä toiveeni on että Wiima joskus osaisi ohittaa vastaantulijat koirista hevosiin välinpitämättömästi - katsotaan päästäänkö siihen tasoon ikinä :)

Oltiin Wiiman kanssa myös kevään ekalla arkitottistunnilla tiistaina. Menin tunnille aika turvallisin mielin kun koko talven olemme tottelevaisuutta rally-tokon muodossa harrastaneet. Mutta en olisi voinut olla enempää väärässä. Wiima kyllä toimi kentällä niin kauan kun suoritettiin tehtävää, mutta heti kun keskittymiseni koiraan herpaantui ja kuuntelin ohjaajaa, niin Wiima heitti ranttaliksi ja poukkoili hihnassa - en muista vastaavaa menoa olleen sitten pentuaikojen. Myöskin kentän hajut (koirien ja pudonneiden makupalojen) olivat ihan kauhean kiinnostavia. En tiedä mitä muurahaisia sillä oli pöksyissä, mutta ennen seuraavaa kertaa lenkitän sen erityisen hyvin ja käyn kerran tai pari kentällä sen kanssa keskenämme muistutellakseni sille miksi siellä kentällä käydään. Katsotaan mihin tämmöisellä strategialla päästään.

************

Kevät on tullut kotikonnuille, lumetkin sulaneet viime viikon sateiden ansiosta. Tässä pari kuvaa sadetakkiin puetusta Wiimasta iltalenkillä kuluneella viikolla. Tuo puku on nyttemmin, heti seuraavana päivänä, lahjoitettu työkaverin käppänälle, sillä sen verran naftilta se lenkillä tuntui ja näyttikin, Wiima-rassu oli kuin kuoreen puristettu makkara :)

^  yllä taidetaan suorittaa tämän talven viimeisiä lumipiehtarointeja, 

tuon sateisen illan jälkeen niitä ei enää ollut

Tämän viikonlopun aikana sää on sen sijaan ollut keväinen, aurinko paistellut ja tuullutkin, joten maan toivoisi kuivuvan nopeaan tahtiin. Bongasin jopa ensimmäiset kevätesikot tiepientareilla sekä keltavuokon omalla pihalla (kyllä on muuten eroa kuvalaadussa; vas. puoleinen kuva otettu järkkärillä ja esikot pokkarilla, joka kuva on pelkkää pikselimössöä):

Lenkillä oli tarkoitus myös ottaa typykästä yksivuotiskuvat. Tällaiset niistä sitten tuli:

^ Seisotus lenkinvarrella

Ja sitten poikkesimme vielä paikallisen koirayhdistyksen koulutuskentällä vähän harjoittelemassa.

Sieltä seuraavat:

^ Varis lennähti sopivasti lamppulyhtyyn kentän keskellä ja

pimulle tuli mukava, vähän erilainen päänasento ihan vahingossa :)

 Ja sitten alla pari rievun retuutuskuvaa, palkintona hyvin tehdystä työstä koulutuskentällä, ihan parasta Wiiman mielestä kun tuo vanha farkunlahje tulee esiin taskustani, voittaa jopa namipalkinnot!

Ensi viikonloppuna on paimensukuisten lapinkoirien katselmus Helsingin Vinttikoirakeskuksessa. Sitä odotellen. Jännittävää päästä näkemään millainen on suurin vuosittainen rotutapahtuma (tai rotulinjatapahtuma, sillä paimensukuinen lapinkoirahan on suomenlapinkoiran linja), josta olen paljon kuullut ja lukenut.
Viime viikon lopulla tuli tilaisuuden aikataulut ja ilokseni huomasin että urokset arvostellaan ensin, jote ei haitanne vaikka emme ihan aamukymmeneksi paikalle ehtisikään.
Kivaa tuolloin tavata tuttuja ja tuntemattomia lappalaisia omistajineen sekä kuulla tuomarin kommentit Wiimasta, sen rakenteesta, turkista ja olemuksesta. Itseäni mm mietityttää, että onkohan Wiiman turkki pehmeämpi kuin lappalaisen yleensä..
Siitä kaikesta lisää ensi viikolla :)