Wiiman ja Fonzien pääsiäistreffit

Wiima tapasi ehkä parhaan ystävänsä Fonzien pääsiäisenä mökkisaaressa. Kaveruksilla oli hauskaa, lumi vain pöllysi tassujen alla, kun karvakorvat pistelivät menemään. Fonzie on iso ja jykevä äijä, mutta sen minkä Fonzie voittaa massassa ja voimassa, sen Wiima ottaa takaisin nopeudessa ja ketteryydessä. Alla joitakin kuvia kaverusten pääsiäistapaamisissa tallennettuina   =)

^ Koiranleikkiä; "Tehdääks hei sillai et sä puret mua ylähuuleen ja mä 
puren sua alahuuleen, jooko?" :D

 Välillä juostiin peräkanaa jäällä niin että lumi pöllysi

 Kuvausolosuhteet oli välillä hankalat kun tummat koirat asettivat itsensä aurinkoisella hangella varjoon. Alla ja ylläkin olevaa kuvaa on siis jälkikäteen valaistu aika lailla, siinä syy jos näyttääpi jotenkin kummalliselta.
- Mutta välillä oli siis tyypeillä myös aikaa ja malttia vain makoilla vierekkäin, ei tosin pitkään :)

Luulin ettei meidän pikkuWimpula edes osaa irvistellä, kunnes näin tämän kuvan. 
Tyttö innostui esittelemään Fonzille miten hyvin huolletut hampaat hänellä on :D
Tämä lienee koirien versio leikistä "I'll show you mine, you show me yours".

Tämä kuva ei ole suora jatkumo edelliseen tapahtumaan, eli Fonziella ei mennyt pupu pöksyyn Wiiman hohtavista hampuleista, se tilanne luullakseni päättyi tavalliseen tapaan jotenkin niin että Fonzarelli vain iski painavan tassunsa Wiiman päälle ja typykkä oli taas kerran jumissa :)
Tässä kuvassa Fonzie juoksee luokseni lihapullan kuvat silmissään, se oli saanut taskussani olevista herkuista vainun.

Käytin näitä Wiiman ja Fonzien leikkituokioita hyväkseni myös luoksetuloharjoittelussa, sillä pimulla on se oppi päässyt vähän valumaan toisesta korvasta ulos. 

Ei tosin paljon, useimmiten se pyrähtää kutsusta nopeaan luokseni. Mutta on myös tilanteita, joissa se on kauempana, kutsun sitä, mutta typykkä haistelee jotain paljon minua ja herkkujani kiinnostavampaa eikä kiirehdi luokseni ollenkaan. Päinvastoin, saattaapa vielä jolkotella vähän poispäinkin ennen luokseni saapumista. Joka kerta se kylläkin saapuu, loppujen lopuksi, onneksi kuitenkin useimmiten nopeammin kuin toisinaan.

Tässä leikkitilanteessa Tänne-käskyn harjoittelun jouduin kuitenkin lopettamaan lyhyeen, sillä ahneempi Fonzie oli luonani nopeammin ja kun Wiima lähestyi minua kutsustani sen takana, ehti Fonzarelli jo kääntymään ja lähtemään Wiiman perään, joka jo kurvasikin taas isompaa koirakaveriaan karkuun edes pääsemättä luokseni.  

Niin että se niistä luoksetulon vahvistamisista sillä kertaa :)