Katselmus 2013

No niin, nyt se on sitten nähty, Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran vuosittainen katselmustapahtuma. Seuraavassa ote Seuran sivuilta:
"Katselmuksen tarkoitus on saada käsitys paimensukuisen lapinkoiran kannasta. Se ei ole näyttely, vaan nimenomaan katselmus. Katselmus-tuomarit eivät ole Kennelliiton virallisia ulkomuototuomareita. He ovat perehtyneet paimensukuisen lapinkoiran historiaan ja ideaan kannan säilyttämisestä monimuotoisena. He antavat jokaisesta koirasta kirjallisen arvostelun, jossa kiinnitetään erityisesti huomiota luonteeseen ja liikkeisiin. Tuomarit valitsevat koirien joukosta joka luokassa viisi suosikkiaan, jotka sitten kilpailevat loppukehässä".
Tosin, ainakaan tällä kertaa ei loppukehässä kilpailtu vaan jokaisesta arvosteluluokasta valittiin viisi parasta, erityyppistä luokkansa edustajaa, joita ei enää järjestetty paremmuusjärjestykseen vaan tuomaristo loppukehässä kertoi miksi juuri tämä koira oli viiden parhaan joukossa.

Ja tiedättekö - niin pääsi meidän Wiima Wimpulakin loppukehiin viiden joukkoon omassa arvosteluluokassaan (junioriluokka, 9 kk-15 kk, nartut)!! :D Voi miten ylpeä olin typykästä!!
Wiiman saama arvostelu (tuomari Janika Wiksten) oli tällainen: "Isohkon vaikutelman antava narttu jolla hyvä pää. Kaunis ilme. Pitkä runko. Turkki aavistuksen laineikas, ei parhaimmillaan. Esitetään hyvin. Tyypikäs luonne". Turkkikommenttiin varmasti myötävaikutti keväinen massiivinen turkinlähtö ja alusvillan kato. Ja lainehtiva turkki (suomenlapinkoiran rotumääritelmä: peitinkarvan tulee olla suoraa, pitkää ja karkeaa, runsaasti alusvillaa) - Wiiman kasvattajan mukaan laineikkuutta ei kuitenkaan paimensukuisilla luokiteltaisi virheeksi..?!

Filmi (Youtube) Wiiman sanallinen tuomariarvostelu

Tosi kivaa oli myös tavata Wiiman sukulaisia, eli ihana ihana Dixi, Wiiman äiti, sekä sisarukset Lumo (Villi-Joikhu Lumikuningatar), Takku (Villi-Joikhu Lumihiutale), Aida (V-J Lumikide) sekä Hukka (V-J Lumituisku) kaikkine kotiväkineen, jotka ihmiset on jo tulleet koirareissuilla ja yhteyttäpitäessä mukavalla tavalla tutuiksi - heipähei vaan teille kaikille, jos luette tätä, mukavaa oli taasen tavata! Tapasimme myöskin ekaa kertaa sitten pennunhaun jälkeen myös Wiiman kasvattajan (Anja-Riitta Hyttinen, Villi-Joikhu) koirineen (Dixi-äiti ja muu lauma), ja tapaaminen oli mukavaa, vaikka meileillä onkin yhteyttä pidetty.

Lisäksi tapasin 'livenä' sellaisia uusia tuttavuuksiani jotka ovat alkaneet täältä blogin kautta taikka koiraharrastuksessa muuten, mm koulutuskentillä taikka rodun FB-palstalla, kivaa! Ja sokerina pohjalla sekä pisteenä ii:n päällä ne ihanat ihanat Lapinkoirat joita oli kaikkialla, katsoitpa mihin suuntaan vaan!

Tässä me ollaan kaikki paikalla olleet Villi-Joikhun Lumipentulaiset, eli äiti Dixi (Villi-Joikhu Super-Säpinä toinen vas.) sekä vas. V-J Lumihiutale, V-J Lumikide, V-J Lumikuningatar, V-J Lumihohto ja V-J Lumituisku. Komea joukko koiria ja näpsäkän näköistä ihmislaumaakin :)

 Yllä Wiiman ja Lumo-siskon leikkihetki

 ^ Lumo ja Lumon Pinja-emäntä, sekä Wiima pussaamassa Pinjaa :)

Takku, Wiiman sisko, Villi-Joikhu Lumihiutale

Yllä Aida, Wiiman sisko, Villi-Joikhu Lumikide, samaa näköä kuin Wiimassa,

värien vuoksi ainakin varmaan

 Hukka, Villi-Joiku Lumituisku, toinen Lumipentueen pojista oli kasvanut isoksi äijäksi

 ja kylläpä se oli komea!

Ihana Wiiman äiti, Dixi - niin sydämellinen koira, olen siihen ihan rakastunut, ihanuus <3

Wiima-tytär ja takana tuutii Dixi

Kehät on alkamassa ja tässä me vähän Wiiman kanssa palautellaan mieleen,

miten kehässä pitikään käyttäytyä

Juniorinarttujen kehässä

Filmi (youtube) Juniorinarttujen kehässä

 Ja Wiima typykkä sai punaisen nauhan (= pääsi loppukehään), jota tässä iloisena hihnaan kiinnitetään :)

Haha, punainen nauha ja sininen k-pussi hihnassa roikkuen :D

^ Loppukehässä ollaan (vieressä Äänekäs Onnenapila, kaunis kuin mikä!)

Tuomarikolleegio: Janika Wiksten, Kirsti Hassinen ja Tarja Lackman

Yllä: Savujoen Sinivuokko "Demi"

Takku, Villi-Joikhu Lumihiutale, kehässä.
Harmittelen ettei tullut kuvattua Lumo-siskoakin, mutta olin niin touhuissani juuri kun Lumo oli kehässä, kun olivat heti meidän jälkeen vuorossa. Mutta Lumon kotiväki otti varmaan itse paljon kuvia :)

Ansku ja Demi junnunarttukehässä ^

 ^ Naavisemon Valonkantaja "Hurma" (Wiiman serkkutyttö) juniorinarttukehässä, hieno kontakti

 Päällämme roikkui välillä vaarallisen näköisiä pilviä, mutta sadetta niistä ei tullut, onneksi

Villi-Joikhun kennelin kasvatteja tämäkin viehättävä neito, V-J Hymyhuuli "Viivi".

 ^ Wiimalla (vas) ja Viivillä synkkasi, ne löysivät heti yhteisen sävelen ja ne muistuttivatkin toisiaan kovasti. Tässä Viivi tassullaan "kastaa" Wiiman sielunsisareksi :)

 Alla: Tapasimme myös viehkon Vilma-tyttösen (Vanilja) emäntänsä Katjan kanssa, johon olimme tutustuneet Katselmusta edeltävällä kurssilla. Alla Wiiman ja Vilman treffit:

Wiima kun tapaa koirakavereita, niin se käy useimmiten tässä asennossa :) Erityisen kivaa silloin kun alla sattuu olemaan kuralammikko!

Ja vielä muutama "yleisnäkymä":

 ^ Wiima Wimpsahdus (aavistuksen verran kyllästyneen näköisenä jo..)

ruusukkeensa kera sekä kirjallinen arvostelunsa:

Hauska päivä, seuraavaa kertaa odotellen. Ensi kerralla pitää hankkiutua paikalle vielä vähän aikaisemmin, niin ehtii vähän pitempään tuttujen kanssa jutellakin :)

Ja vielä terkut Oodin emäntä Elinalle, kiva kun otit minua hihasta kii ja tsemppiä sunnuntaille! :)

1 vee synttäreitä, villikoitumista ja katselmuksen odottelua

Wiiman synttäripäivä kului oikeastaan aika perusmeiningillä, paitsi että sille annettiin herkkuaamiainen (lohta luonnonjugurtilla kuorrutettuna, lihapulla- ja verilättykoristeluineen).
Muita juhlallisuuksia ei päivään kuulunut, ulkoilua vaan, lenkkiä ja pihatöitä karvakorva-apulaisen kanssa. Niin ja itse olin aamupäivän kurssilla - viikonloppukurssi aiheena kamera ja valokuvaus.

En tiedä liittyykö ikään vai mihin, mutta Wiima on vähän villikoitunut. Pimu tuntuu nyt ihan Pursuavan energiaa, se on myös löytänyt haukkuäänensä.  Vieläkin se on varsin hiljainen lappalainen, mutta nyt se sentään toisinaan esittelee, että äänivarojakin on :)
Eilen kertoi isäntä, että Wiima oli jopa haukahtanut ohikulkevalle pyöräilijälle - mutta en tiedä olisiko Wiima sitten yllättynyt iltamyöhälenkillä yhtäkkiä tulevasta pyörästä tms, sillä ihmisten ohittaminen, lenkkeilijöidenkin, on varsin hyvin hanskassa, Wiima pysyy nätisti vieressäni.

Muiden koirien ohittaminen sitä vastoin on nyt touhukkaampaa kuin esim talvella oli. Wiiman kierrokset nousee ja toisen koiran lähestyessä alkaa Wiima ottamaan neliraajahyppyä, ns pentuhyppyä, kohti lähestyvää koiraa ja hihna kiristyy.
Se ei kylläkään hauku eikä yleensä pyri kohti lähestyvää koiraa vaan pysyy kyllä toisella puolellani, mutta siellä edelleni kiskoen (saikohan tuosta selityksestäni mitään selvää..).
En oikein tiedä mistä tuo lisävirittäytyminen kohtaamistilanteessa johtuu, päin vastoin voisi ajatella että meno rauhoittuisi kun joka kerta vastaantuleva koira kuitenkin ohitetaan eikä haistelemaan jäädä.

Tuohon ohitusasiaan minun kyllä täytyy paneutua, sillä toiveeni on että Wiima joskus osaisi ohittaa vastaantulijat koirista hevosiin välinpitämättömästi - katsotaan päästäänkö siihen tasoon ikinä :)

Oltiin Wiiman kanssa myös kevään ekalla arkitottistunnilla tiistaina. Menin tunnille aika turvallisin mielin kun koko talven olemme tottelevaisuutta rally-tokon muodossa harrastaneet. Mutta en olisi voinut olla enempää väärässä. Wiima kyllä toimi kentällä niin kauan kun suoritettiin tehtävää, mutta heti kun keskittymiseni koiraan herpaantui ja kuuntelin ohjaajaa, niin Wiima heitti ranttaliksi ja poukkoili hihnassa - en muista vastaavaa menoa olleen sitten pentuaikojen. Myöskin kentän hajut (koirien ja pudonneiden makupalojen) olivat ihan kauhean kiinnostavia. En tiedä mitä muurahaisia sillä oli pöksyissä, mutta ennen seuraavaa kertaa lenkitän sen erityisen hyvin ja käyn kerran tai pari kentällä sen kanssa keskenämme muistutellakseni sille miksi siellä kentällä käydään. Katsotaan mihin tämmöisellä strategialla päästään.

************

Kevät on tullut kotikonnuille, lumetkin sulaneet viime viikon sateiden ansiosta. Tässä pari kuvaa sadetakkiin puetusta Wiimasta iltalenkillä kuluneella viikolla. Tuo puku on nyttemmin, heti seuraavana päivänä, lahjoitettu työkaverin käppänälle, sillä sen verran naftilta se lenkillä tuntui ja näyttikin, Wiima-rassu oli kuin kuoreen puristettu makkara :)

^  yllä taidetaan suorittaa tämän talven viimeisiä lumipiehtarointeja, 

tuon sateisen illan jälkeen niitä ei enää ollut

Tämän viikonlopun aikana sää on sen sijaan ollut keväinen, aurinko paistellut ja tuullutkin, joten maan toivoisi kuivuvan nopeaan tahtiin. Bongasin jopa ensimmäiset kevätesikot tiepientareilla sekä keltavuokon omalla pihalla (kyllä on muuten eroa kuvalaadussa; vas. puoleinen kuva otettu järkkärillä ja esikot pokkarilla, joka kuva on pelkkää pikselimössöä):

Lenkillä oli tarkoitus myös ottaa typykästä yksivuotiskuvat. Tällaiset niistä sitten tuli:

^ Seisotus lenkinvarrella

Ja sitten poikkesimme vielä paikallisen koirayhdistyksen koulutuskentällä vähän harjoittelemassa.

Sieltä seuraavat:

^ Varis lennähti sopivasti lamppulyhtyyn kentän keskellä ja

pimulle tuli mukava, vähän erilainen päänasento ihan vahingossa :)

 Ja sitten alla pari rievun retuutuskuvaa, palkintona hyvin tehdystä työstä koulutuskentällä, ihan parasta Wiiman mielestä kun tuo vanha farkunlahje tulee esiin taskustani, voittaa jopa namipalkinnot!

Ensi viikonloppuna on paimensukuisten lapinkoirien katselmus Helsingin Vinttikoirakeskuksessa. Sitä odotellen. Jännittävää päästä näkemään millainen on suurin vuosittainen rotutapahtuma (tai rotulinjatapahtuma, sillä paimensukuinen lapinkoirahan on suomenlapinkoiran linja), josta olen paljon kuullut ja lukenut.
Viime viikon lopulla tuli tilaisuuden aikataulut ja ilokseni huomasin että urokset arvostellaan ensin, jote ei haitanne vaikka emme ihan aamukymmeneksi paikalle ehtisikään.
Kivaa tuolloin tavata tuttuja ja tuntemattomia lappalaisia omistajineen sekä kuulla tuomarin kommentit Wiimasta, sen rakenteesta, turkista ja olemuksesta. Itseäni mm mietityttää, että onkohan Wiiman turkki pehmeämpi kuin lappalaisen yleensä..
Siitä kaikesta lisää ensi viikolla :) 

Ensimmäinen vuosi - vol. 2

Vielä pari muisteloa elävän kuvan kera 

(ks ed. postaus)

Wiima 10 viikkoa:

Wiima 3 kuukautta: