Lip lap loiskis

Kevät tuli lumi suli, puro sanoi puli puli. Ja niin sanoivat myös aallot merenrannalla viikonloppuna. Olipa kiva pitkästä aikaa nähdä liplattavaa vettä jääpeitteen sijaan. Lauantaina päivälenkki kulki rannan kautta ja Wiima-typykkä kävi vähän kahlailemassa.

Sunnuntaina taasen teimme ekan paattiajelumme tänä keväänä, ihanaa taas tuntea merituuli kasvoilla.
Ikävämpi asia oli tajuta että Wiima-typykällä ei ole liivejä!! Ne pitää hankkia Ensi Tilassa ennen seuraavaa kertaa. Wiima kyllä osaa uida ja jopa pitää siitä (piti ainakin viime kesänä), mutta jos koiraneiti hulahtaisi reunan yli, niin olisi kyllä vaikeuksia saada typykkä paattiin ilman liivejä.
Mutta koska teimme vain pienen rauhallisen reissun ja laituri on turvallinen, sekä olimme extra varovaisia, niin Wiima pääsi kuin pääsikin mukaan jo tänään. Hauska oli huomata, miten kotonaan lappalaisneito on veneessä :)
Venereissusta muutama kuva lopussa.

 

 Huiikea vesikuppi!

Plääh, olipa suolaista!

Kjäh kjäh nyt muistankin viime kesästä, ei tuo ollutkaan vesikippo vaan suuri kahluuallas, 

 myös kylpyammeena käytetään!

          

                    

Uuuhhp, keuhkot täyteen ilmaa, nenästä kii ja...

....Plumps!

Märkä tupsukas lappalaistassu :)

       

Uuh aah, ihania nämä kesän maut - ihan menee pienen koiraeläimen kieli makkaralle!

Matte pyysi poseeraamaan, onko näin hyvä?

Aijaa, että oli turhan tuijottava katseko???  No näin sitten?

Yllä olevat kuvat on pääasiassa otettu alla näkyvissä sijainneissa, eli tuolla metsäisessä niemenkärjessä, jossa kesälläkin käyn uittamassa Wiimaa lenkin ohessa sekä alempi kuva kaupungin uimarannalta, joka ei vielä ollut täyttynyt auringonpalvojista.

**********

Ja sitten vielä muutama kuva sunnuntain veneajelulta:

^ Wiima venerannassa odottelemassa paattiin pääsyä

  ^ Myös hytti piti tietenkin perin pohjin nuuskia :)

 Puut vielä ihan lehdetönnä, ja kaisla viime kesän tuleentunutta

Ja alakuvissa vielä Herra Haahka joka oli ajelulla kanssamme samaan aikaan.

Minä sitten tykkään näistä haahkoista ja niiden keväisestä huhuilusta; yksi minulle tärkeimpiä kevätääniä, jota minun on joka kevät pakko kuulla! :)

Sellainen oli tämä varsin valokuvapainotteinen postitukseni varsin 'vetispainotteisesta' viikonlopustamme :)

Koira kuin kissa - vai miten se oli?

Katselmuksessa (ks edellinen kirjoitus) oli mahdollisuus otattaa koirastaan verinäyte professori Hannes Lohen johtaman koirien geenitutkimusryhmän geenipankkiin. Ja siitä käynnistä pikkuinen tarina:

Kiikutimme nimittäin Wiimankin kasvattajan ehdotuksesta verinäytettä antamaan. Mutta Wiima oli jo pitkän päivän jälkeen vähän väsynyt ja nuori koira myös jo hieman keskittymiskyvytön (jonka huomasin jo loppukehässä, jossa pimu ei ollut ollenkaan niin mukana menossa kuin alkukehissä). 

En tiedä josko tuo väsymys ja pienoinen tapahtumarikkaan päivän aiheuttama stressikö sitten seuraavaan pikku tapahtumaketjuun johti, vai mikä se oli, mutta hauska sattumus verinäytteen annossa tapahtui..

Saavuimme paikalle vähän viime tingassa ja ryhdyin täyttämään tarvittavaa lomaketta. Isäntä piteli Wiimasta kiinni, mutta verinäytteenottajan mielestä hieman vastusteleva Wiima pääsi heiluttamaan jalkaansa ja hän ehdotti että kokeneempi ammattihenkilö pitelisikin Wiimaa toimenpiteessä. Isäntä vaihtoi paikkaa Kokeneemman Ammattipitelijän kanssa ja siirtyi itse syrjemmälle. Sitten tapahtui sellaista mitä ei koskaan ennen ole tapahtunut:
- Wiima ponkaisi suorinvartaloin vauhtia ottamatta Kokeneemman Ammattipitelijän sylistä tämän selkään kaikilla neljällä jalallaan - kuin kissa konsanaan oli koiramme yhtäkkiä tämän vieraan henkilön niskassa!

Siellä se Wiima seistäkökötti Kokeneemman Ammattipitelijän selässä, joka puolestaan ei uskaltanut liikkua kyykystä milliäkään, pelkäsi kai kohta tuntevansa hampaat selässään..
Kaikki kivetyimme  paikoillemme hämmästyksestä ja ainoa mitä suustani siinä tilanteessa pääsi oli huuto isännälle että "Ota Janne Kuva!". Voitteko kuvitella, että kiljaisin tuon, ei meikäläiselläkään siis oikein leikannut..??!

Mutta si siinä kukaan kameroita kuitenkaan alkanut haeskella vaan isäntä nosti Wiima Wimpulan Kokeneen Koiranpitelijän selästä ja asetti koiran uudelleen paikalleen toimenpidettä varten, joka tällä kertaa sujuikin oiken mallikkaasti.

Että pitikin sitten sellainen akrobaattitemppu tietenkin ensi-iltaan tuoda juuri prof. Hannes Lohen työryhmän edessä! Jälkikäteen meitä nauratti, jopa Kokenutta Koiranpitelijää ja totesivat näytteenottajat ettei tällaistakaan ole niissä hommissa ennen sattunut. 
Ja vielä että ovatpa lapinkoirat ja paimenkoirat yleensäkin kovin ketteriä. Todellakin!

Tässä vielä pari kuvaa Wiimasta katselmuksessa saamansa ruusukkeen kera:
 

 

 

 Ja ps: Wiima on oppinut juoksemaan pyörän vieressä...tai hyvää matkaa oppimassa, jee!
Nyt on kaksi fillarireissua takana. Ihan pöllösti ei mennyt ensimmäinenkään kertamme, mutta Wiima koitti ravata mahdollisimman kaukana fillarista. En tiedä oliko se itse fillari joka sitä vähän hirvitti vai kutsuiko tienposken hajut puoleensa. 
Mutta tänään teimme toisen fillarikeikan ja se meni jo huomattavasti paremmin. Se juoksi jo mukavammin vierellä eikä pyrkinyt enää pitämään etäisyyttä.
Pidin sitä ihan hihnassa vain ja hihna vasemmassa kädessä ja tangolla. Mutta aikeissa on ostaa asiaankuuluva teline, jolloin juoksupaikkakin, vierellä, olisi turvallisempi, nythän se on juossut etupyörän vierellä, käteni ollessa tangolla. Paikka ei ole paras esim käännöksiä ajatellen.
Aikeissa ei ole mitään superpitkiä lenkkejä alkaa tehdä, mutta halusin kuitenkin että se saisi ravata pitempää matkaa kuin itse jaksan juosta ja silloin keksin fillarin. 
Vauhti pitää vaan pitää maltillisena, jottei sen tarvitse nostaa laukkaan kuin ehkä pieninä intervalleina vain, mutta ravi on sille luontainen ja se riittäköön vauhdiksemme :)

Katselmus 2013

No niin, nyt se on sitten nähty, Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran vuosittainen katselmustapahtuma. Seuraavassa ote Seuran sivuilta:
"Katselmuksen tarkoitus on saada käsitys paimensukuisen lapinkoiran kannasta. Se ei ole näyttely, vaan nimenomaan katselmus. Katselmus-tuomarit eivät ole Kennelliiton virallisia ulkomuototuomareita. He ovat perehtyneet paimensukuisen lapinkoiran historiaan ja ideaan kannan säilyttämisestä monimuotoisena. He antavat jokaisesta koirasta kirjallisen arvostelun, jossa kiinnitetään erityisesti huomiota luonteeseen ja liikkeisiin. Tuomarit valitsevat koirien joukosta joka luokassa viisi suosikkiaan, jotka sitten kilpailevat loppukehässä".
Tosin, ainakaan tällä kertaa ei loppukehässä kilpailtu vaan jokaisesta arvosteluluokasta valittiin viisi parasta, erityyppistä luokkansa edustajaa, joita ei enää järjestetty paremmuusjärjestykseen vaan tuomaristo loppukehässä kertoi miksi juuri tämä koira oli viiden parhaan joukossa.

Ja tiedättekö - niin pääsi meidän Wiima Wimpulakin loppukehiin viiden joukkoon omassa arvosteluluokassaan (junioriluokka, 9 kk-15 kk, nartut)!! :D Voi miten ylpeä olin typykästä!!
Wiiman saama arvostelu (tuomari Janika Wiksten) oli tällainen: "Isohkon vaikutelman antava narttu jolla hyvä pää. Kaunis ilme. Pitkä runko. Turkki aavistuksen laineikas, ei parhaimmillaan. Esitetään hyvin. Tyypikäs luonne". Turkkikommenttiin varmasti myötävaikutti keväinen massiivinen turkinlähtö ja alusvillan kato. Ja lainehtiva turkki (suomenlapinkoiran rotumääritelmä: peitinkarvan tulee olla suoraa, pitkää ja karkeaa, runsaasti alusvillaa) - Wiiman kasvattajan mukaan laineikkuutta ei kuitenkaan paimensukuisilla luokiteltaisi virheeksi..?!

Filmi (Youtube) Wiiman sanallinen tuomariarvostelu

Tosi kivaa oli myös tavata Wiiman sukulaisia, eli ihana ihana Dixi, Wiiman äiti, sekä sisarukset Lumo (Villi-Joikhu Lumikuningatar), Takku (Villi-Joikhu Lumihiutale), Aida (V-J Lumikide) sekä Hukka (V-J Lumituisku) kaikkine kotiväkineen, jotka ihmiset on jo tulleet koirareissuilla ja yhteyttäpitäessä mukavalla tavalla tutuiksi - heipähei vaan teille kaikille, jos luette tätä, mukavaa oli taasen tavata! Tapasimme myöskin ekaa kertaa sitten pennunhaun jälkeen myös Wiiman kasvattajan (Anja-Riitta Hyttinen, Villi-Joikhu) koirineen (Dixi-äiti ja muu lauma), ja tapaaminen oli mukavaa, vaikka meileillä onkin yhteyttä pidetty.

Lisäksi tapasin 'livenä' sellaisia uusia tuttavuuksiani jotka ovat alkaneet täältä blogin kautta taikka koiraharrastuksessa muuten, mm koulutuskentillä taikka rodun FB-palstalla, kivaa! Ja sokerina pohjalla sekä pisteenä ii:n päällä ne ihanat ihanat Lapinkoirat joita oli kaikkialla, katsoitpa mihin suuntaan vaan!

Tässä me ollaan kaikki paikalla olleet Villi-Joikhun Lumipentulaiset, eli äiti Dixi (Villi-Joikhu Super-Säpinä toinen vas.) sekä vas. V-J Lumihiutale, V-J Lumikide, V-J Lumikuningatar, V-J Lumihohto ja V-J Lumituisku. Komea joukko koiria ja näpsäkän näköistä ihmislaumaakin :)

 Yllä Wiiman ja Lumo-siskon leikkihetki

 ^ Lumo ja Lumon Pinja-emäntä, sekä Wiima pussaamassa Pinjaa :)

Takku, Wiiman sisko, Villi-Joikhu Lumihiutale

Yllä Aida, Wiiman sisko, Villi-Joikhu Lumikide, samaa näköä kuin Wiimassa,

värien vuoksi ainakin varmaan

 Hukka, Villi-Joiku Lumituisku, toinen Lumipentueen pojista oli kasvanut isoksi äijäksi

 ja kylläpä se oli komea!

Ihana Wiiman äiti, Dixi - niin sydämellinen koira, olen siihen ihan rakastunut, ihanuus <3

Wiima-tytär ja takana tuutii Dixi

Kehät on alkamassa ja tässä me vähän Wiiman kanssa palautellaan mieleen,

miten kehässä pitikään käyttäytyä

Juniorinarttujen kehässä

Filmi (youtube) Juniorinarttujen kehässä

 Ja Wiima typykkä sai punaisen nauhan (= pääsi loppukehään), jota tässä iloisena hihnaan kiinnitetään :)

Haha, punainen nauha ja sininen k-pussi hihnassa roikkuen :D

^ Loppukehässä ollaan (vieressä Äänekäs Onnenapila, kaunis kuin mikä!)

Tuomarikolleegio: Janika Wiksten, Kirsti Hassinen ja Tarja Lackman

Yllä: Savujoen Sinivuokko "Demi"

Takku, Villi-Joikhu Lumihiutale, kehässä.
Harmittelen ettei tullut kuvattua Lumo-siskoakin, mutta olin niin touhuissani juuri kun Lumo oli kehässä, kun olivat heti meidän jälkeen vuorossa. Mutta Lumon kotiväki otti varmaan itse paljon kuvia :)

Ansku ja Demi junnunarttukehässä ^

 ^ Naavisemon Valonkantaja "Hurma" (Wiiman serkkutyttö) juniorinarttukehässä, hieno kontakti

 Päällämme roikkui välillä vaarallisen näköisiä pilviä, mutta sadetta niistä ei tullut, onneksi

Villi-Joikhun kennelin kasvatteja tämäkin viehättävä neito, V-J Hymyhuuli "Viivi".

 ^ Wiimalla (vas) ja Viivillä synkkasi, ne löysivät heti yhteisen sävelen ja ne muistuttivatkin toisiaan kovasti. Tässä Viivi tassullaan "kastaa" Wiiman sielunsisareksi :)

 Alla: Tapasimme myös viehkon Vilma-tyttösen (Vanilja) emäntänsä Katjan kanssa, johon olimme tutustuneet Katselmusta edeltävällä kurssilla. Alla Wiiman ja Vilman treffit:

Wiima kun tapaa koirakavereita, niin se käy useimmiten tässä asennossa :) Erityisen kivaa silloin kun alla sattuu olemaan kuralammikko!

Ja vielä muutama "yleisnäkymä":

 ^ Wiima Wimpsahdus (aavistuksen verran kyllästyneen näköisenä jo..)

ruusukkeensa kera sekä kirjallinen arvostelunsa:

Hauska päivä, seuraavaa kertaa odotellen. Ensi kerralla pitää hankkiutua paikalle vielä vähän aikaisemmin, niin ehtii vähän pitempään tuttujen kanssa jutellakin :)

Ja vielä terkut Oodin emäntä Elinalle, kiva kun otit minua hihasta kii ja tsemppiä sunnuntaille! :)