Kääk, näätä - ei kun näätiä - katolla!

Olipa erikoinen kokemus tässä yhtenä iltana. Istuimme iltaa mökkinaapureidemme luona ja illansuussa piipahdin omalla mökillä ajatuksenani pissittää Wiima (joka joutui odottelemaan mökillä vieraspaikassa asuvien kissojen vuoksi).

Olin sisällä mökissä kun kuulin omituisen rääkäisyn. Luulin ääntä Wiiman vinkuleluksi, jonka päälle poikani olisi vahingossa astunut.  Wiima alkoi käyttäytyä äänestä todella omituisesti, kulki edestakaisin terassille ulos ja sisään kuin etsien jotain, vinkui ja oli aivan poissa itsestään.
Eka ajatukseni oli, että nyt Wiimalle on saapunut valeraskausoireet. Arvelin, että sen edestakaisin kulkeminen liittyisi kadonneen pennun hakemiseen, reaktiona kuultuun ääneen.

Mutta sitten taas kuului rääkäisy ja sen perään useampia - ymmärsin, ettei mistään vinkulelusta tai valeraskaudesta ollut nyt kyse ja Wiimakin oli mennyt terassille ja alkanut tuijottaa ulos äänen suuntaan.
Laitoin Wiiman hihnaan ja menimme - minä, Wiima, poikani ja hänen serkkunsa - ulos katsomaan mistä olisi kyse. Kulman taakse päästyäni eteemme avautui todella omituinen näky!

Mökkimme takakulmassa ylhäällä räystäällä oli useita otuksia, jotka hetken päästä tunnistin Näädiksi valkoisen kaulan perusteella! Ne näyttivät tekevän invaasiota mökkiimme, räystäisiimme tai kattomme alle!

Näädät rääkyivät rääkymästä päästyään ja niitä vilisi edes takaisin räystäällä ja katolla, osa häipyi paikalta meidät nähtyään, mutta lisää tuli jostain. Näätiä oli luullakseni siinä 6-7 yksilöä, mutta en ole varma, kun tuntui, että niitä vilisi kaikkialla. 
Kyse oli kai poikueesta, mutta äitinäätää en nähnyt tai tunnistanut - sehän olisi varmaan ollut ison kissan kokoinen, eikös?

Lopuksi kaikki näädät olivat paenneet katoltamme metikköön, paitsi ehkä jokunen, sillä kuulin vielä ääntä katolta. 

Eikä tuossa vielä kaikki, kuten tavataan sanoa; kaiken aikaa tämän näätäkohtauksen aikana oli rankkasade, ukkonen jylisi ja salamat leiskuivat, joten arvannet, että fiilis oli vähintään eriskummallinen!


Seuraavana päivänä päivänvalossa isäntä kurkisteli välikattoon, eikä sieltä mitään näädänpesää löytynyt, eikä muitakaan jätöksiä, joten näädät taisivat juuri yllätyshetkellä olla muuttopuuhissa meille, mutta tulivat toisiin aatoksiin kun yllätimme ne.
Onneksi, sillä näätien ulosteet ja muut sotkut voivat aiheuttaa ikävää jälkeä, hajua ja muuta vahinkoa rakennukselle.

Olemme kehittäneet tapahtumasta pienen teorian: kaadoimme muutaman puun kauempana tontilla ja yksi puista kaatui vanhan lautakasan päälle. 
Lautakasa oli sellainen, että viime kesänä huomasimme valeraskaan Wiiman pitävän "pesää" sen alla, jolloin tukimme sisäänmenon ja sitten unohdimme sen. Olisiko tuo sisäänmeno sitten falskannut ja näädät ottaneet sen "luolan" kodikseen..?!
Jos näin oli käynyt, niin nyt näätäpoikue oli jäänyt kodittomaksi puun kaaduttua niiden pesään, ja onhan se sitten selviö, että uusi koti on löydyttävä ja meidän mökki näytti kutsuvalta.

Kaikenlaisiin luontotapahtumiin sitä pääseekin todistajaksi täällä mökillä :)

Muuten mökkeily on sujunut mukavan rennosti, lenkkeillen, lukien ja löhöillen, pihapuuhissa ja ystäviä tapaillen. Niin kuin sen pitää ollakin kun lomaillaan.

Ohessa vielä pieni mökkeilyaiheinen kuvakavalkadi (näädät eivät valitettavasti pysähtyneet poseeraamaan meille, vaikka salamatkin saatiin taivaalta ihan pyytämättä)  :)

 Lomailija-koiruus voi päättää tuutia vaikka mustikkamättäällä ja odottaa marjojen kypsymistä :)

Eikä kauan tarvitse edes odottaa, sillä sinisiä herkkuja löytyy jo =)

Pahuksen paparazzi, miettii Wiima, kun tulin kameroineni keskeyttämään autuaan korvantakarapsutustuokion :)

Wiima on bongannut isokoskeloita merellä ja seuraa niiden soutelua silmä tarkkana.

 Isokoskelot. Kamerassa ihan väärä putki tällaisia kuvia varten, suttuinen kuva siis, mutta kyllä tuosta näkee, että 'jotain' siellä meressä oli =)

Lapinkoiralla on hauskat korvat, niin eläväiset ja aina eri asennoissa.
Yläkuvassa ne on suippona päätä myöten, jottei olisi vauhdin vastuksena ...

.. ja tässä kuvassa kun ollaan jo lähempänä on korvat jo nostettu pystyyn, jotta ne kuulisivat jokaisen sanan mitä Matten suusta kuuluu :)

Ja joskus ne osoittavat toinen itään ja toinen länteen, esim silloin kun pimatsu on hepuliriehunut rannalla ja täytyy välillä pitää pikku hengitystauko :)

Laiturivahti

Tänä kesänä on paljon sadellut. Mieluummin ihailisin kauniita kesäpäiviä, mutta kyllä tällaiset pilvetkin, joita tänään nähtiin ovat todella upeita!

Kuvia otettaessa ei vielä sadellut, mutta sadehan näistä pilvistä siten taas seurasi. Pöh.

Näätätarinassa yllä kerroin, että muutama puu kaadettiin mökkitontilla. Wiimakin pääsi metsätöihin, ei toki siinä vaiheessa kun itse kaatoja tehtiin, mutta lopputöiden ajaksi.

Semmoisia juttuja taas tällä kertaa! :)

Punkkitorjunnasta jutunalkua

Asumme Lounais-Suomessa Turunmaan saaristossa ja tämä on tunnetusti Ahvenanmaan ohella punkkitiheintä seutua. (onko olemassa sana 'punkkitihein' - no, nyt on sellaisen juuri tehtyäni :) ).
On siten ollut itsestäänselvyys, että koira on suojattava punkkivalmisteella, etenkin kun sen tuuhea, alusvillainen turkki on sellainen, ettei punkkisyynistä huolimatta voi olla varma, ettei jossain joku vihulainen piileskelisi.

Aiempina kesinä olemme käyttäneet suoraan iholle valutettavaa valmistetta nimeltä Frontline Comp. Se toimi hyvin, koirasta valmisteen vaikutusaikana löytyneet punkit olivat pieniä ja kuolleita. Ainoa miinus oli, että vaikutusaika oli kuukausi (valmistetta voi lisätä 4 viikon välein), mutta tosiasiassa vaikutus alkoi hiipua jo neljännen viikon loppua kohti mentäessä, niin, että neljännellä viikolla kiinnittyneet punkit alkoivat olla jo varsin pulleita, ellei niitä syynissä heti huomannut.
Lisäksi Frontline Compia käyttäessä tuli välttää koiran kastumista, mikä oli vaikeaa, kun mökkeilemme meren rannalla. Turkin kastuminen vähentää heti valmisteen tehoa sekä käsittääkseni myöskään luonto ja sen pikkuöttiäiset eivät toisaalta halua, että valmistetta joutuu koiran turkista meriveteen.

Jo viime kesänä 2014 tuli markkinoille punkkivalmiste nimeltä Bravecto. Se olikin aiemmista valmisteista poiketen tabletti, siis sisäisesti 'nautittava' punkkivalmiste. Sen luvattiin tappavan kaikki koiraan kiinnittyneet punkit sekä vaikutusaika olisi niin pitkä kuin kolme kuukautta. Koska kyse ei ollut ulkoisesti käytettävästä valmisteesta, ei edes vesistöjen läheisyys ollut haitaksi.

Kiinnostuin tabletista heti sen tietooni tultua viime kesänä, mutta koska valmiste oli uusi, niin en uskaltanut testailla sen vaikutusta Wiimaan vaan halusin kuulla muiden käyttökokemuksia ensin. Tabletissahan kun on kyllä se huono puoli, että jos siitä joku sivuvaikutus tulisi, niin sitä ei voisi pestä pois koirasta kuten nuo liuokset tai riisua kuten punkkipannan.

Kaikki kokemukset poikkeuksetta, jotka silmiini osuivat Bravecton käytöstä, olivat positiivisia, ja niin mekin päätimme tänä vuonna kokeilla sitä. Ensimmäisen Bravecto-pillerinsä Wiima sai maaliskuussa 22. päivä. Minkäänlaisia sivuvaikutuksia emme Wiimassa todenneet, se oli tabletin syömisen jälkeen yhtä iloinen ja terve itsensä kuin ennenkin. 

Bravecto-tabletin luvattiin olevan niin herkullinen, että koira söisi sen ilomielin ilman 'kotkotuksia', mutta meillä tämä ei kyllä toteutunut, syötin sen sitten pienessä määrässä muuta ruokaa ja valvoin, että kippo tuli nuolluksi.

Ja kas kummaa - tabletin syömisen jälkeen punkit ovat hävinneet maailmankaikkeudesta! Olen kuluneen kolmen kuukauden aikana poistanut muutamia punkkeja Wiimasta, sellaisia, jotka olivat juuri turkkikyytiin nousseita, mutta eivät vielä kiinnittyneitä. Kiinnittyneitä punkkeja Wiimassa ei ole sen koommin nähty. Tai ehkä kaksi, mutta ne olivat pieniä ja kuivuneita. Ihmeellistä, koska punkkeja on ollut tänä keväänä ja kesänä aika paljon, mikäli kuulemaani ja netistä lukemaani on uskominen.

Mutta luulen, että punkit kuolevat purtuaan niin nopeasti, kuivuvat ja varisevat pois ennen kuin huomaan niitä. Mainitsin havainnostani eläinlääkäriasemalla ollessani hakemassa toista tablettia ja sain kuulla muidenkin havainnoineen samankaltaista. Eli vaikka tabletilla ei varsinaisesti ole punkkeja karkoittavaa (vaan tappava) vaikutusta, niin silti käytännössä niitä ei ole. 

Eläinlääkäriaseman lääkäreillä ja hoitsuilla oli muuten kuulemma kaikilla käytössä Bravecto punkkien torjunnassa koirillaan, niin tyytyväisiä ovat itsekin olleet valmisteeseen. Äkkiseltään ajatellen se jos mikä on hyvä mainos ja tae valmisteelle ja sen turvallisuudelle, että alan ammattilaisetkin sitä käyttävät. Ikävät sivuvaikutukset kun olisivat nopeasti eläinlääkärikunnan tiedossa.

Kolme kuukautta vaikutusaikaa tuli täyteen kesäkuun lopussa ja 22.6 Wiima sai toisen tablettinsa. Ei tuo kolmen kuukauden vaikutusaika varmaan ihan tuollaista täsmällisyyttä edellytä kuin meillä oli, mutta muistin edellisenä päivänä, että kolme kuukautta oli nyt lopussa. Muistin, koska sinä päivänä Wiimasta löytyi punkki - tosin kuollut, muttei niin pieni ja kuivunut kuin ne pari aiemmin löytynyttä.

Näyttää siltä, että olemme löytäneet vaivattoman ja toimivan punkkisuojauksen Wiimalle ja turvaamme siihen jatkossakin. Kesäkuun lopussa annettu tabletti kestää syyskuun loppuun ja sitten mahdollisesti voikin taas odotella maaliskuulle ennen seuraavaa tablettia. Taikka paras olla vannomati, ne vihulaisethan ovat kyllä liikkeellä vielä talvikuukausinakin, jos ei ole pakkasta ja lunta.

Vielä kun saisimme Bravectot itsellemmekin, meille kaksijalkaisille. Isännästä on poistettu tänä kesänä jo kolme-neljä kiinnittynyttä iljetystä, itse ja juniori olemme toistaiseksi selvinneet ilman punkkeja. Ennen "ihmis-bravectoja" täytyy vain vannoa jokailtaisen syynin nimiin.

Ekan hellepäivän tunnelmia

Tämän kesän eka hellepäivä täällä lounaiskolkalla oli 27.6, eli viime viikon lauantai. Lenkillä piti suunnitella reitti sillä lailla, että neiti karvakorva pääsisi vilvoittavien vetten äärelle, sillä pelkäsin, että se olisi muuten astunut läähättävän kielensä päälle, sen pidetessä pitenemistään :)

Ohessa muutama rantaräpsy. Näitä ensimmäisiä kesäisiä tunnelmia oli kiva ikuistaa. Kamera ei tiettykään ollut mukana, mutta kännykkä oli, joten sillä tuli vähän näpsittyä. Paras kamerahan on se mikä on mukana ;) .

Sininen taivas ja ihania kesän hattarapilviä.

Märkä, meressä vettynyt puu maistui aika herkulta!

Vastapäätä on yksi kaupungin uimarannoista. Nyt se oli lähes tyhjä lämmöstä huolimatta. Vesi oli kuitenkin vielä kylmää, joten ehkä se ei houkutellut. Mutta muutama lämmin päivä lämmittäisi vedetkin :)

 Tässä kuvassa näkyykin uimaranta toisesta kulmasta, hyppytelineellä ainakin näyttää olevan muutama rohkea uimari :) Ylempänä oleva kukkakuva on muuten otettu yllä olevassa kuvassa näkyvältä vastarannalta.

Rantapolku on Wiiman mielestä mukavan vilpoisa ja varjoisa.

Ulkoilutan muuten Wiimaa täällä kaupungissa kyllä hihnassa, mutta sitten tuolla rannassa päästin vapaaksi polskimaan. Tämä on poseerauskuva ja irrotin neidin hetkeksi hihnasta, ettei se rumentaisi kuvaa :) 

Kaupunkialueella ei jo järjestyssäännönkään vuoksi ilman hihnaa oikein voi ulkoilla. Eikä mulla kyllä ole riittävää luottamustakaan siihen, että Wiima pysyisi vierellä kaikissa vastaantulevissa tilanteissa. Ei se varmaankaan kauas karkaisi ja takaisinkin kyllä tulisi, mutta olen huomannut, että käsityksemme sanasta "lähellä" joskus poikkeavat toisistaan.

Tällaisten tyyppienkin ohi reittimme kulki. Hevoset varmaankin nauttivat helteestä. Vai nauttivatko? En itse asiassa tiedä, luulen vain. En itse asiassa tiedä hevosista juurikaan mitään, mutta pysähdyn nitä aina ihailemaan, koska ne ovat niin kauniita.

Helteiden jatkuessa piipahdimme extempore viikolla työpäivän jälkeen paikallisen uuden ravintolan terassilla pizzalla. Sinne sai koirakin tulla, jos lupasi käyttäytyä kauniisti. Wiima lupasi ja pääsi mukaan. Vettäkin olisi neidille tarjottu, mutta meillä oli sattumoisin omasta takaa.

*******

Ja vielä pari räpsyä aamulenkiltä. Alla tomera-Wiima. Vieressä olevalla pihalla oli haukkuva koira, joka herätti Wiiman huomion. 

Neiti seisoi aika mukavasti koossa, niin sain siitä napattua kivan ja vähän erilaisen sivukuvan - sen häntä on useimmiten lepotilassa kun pyydän sitä poseeraamaan, eli koirakin on tuolloin rennossa mielentilassa. Nyt sain naapurin koiran avulla napattua neidistä vähän tomeramman kuvan. Harmi vaan, että kännykkä oli taas ainoa tallennusvälineeni.
Wiiman häntä on hyvin ilmeikäs ja sen asento ilmentää neitikoiran tunnelmia erinomaisesti, välillä alhaalla, välillä puolitangossa ja välillä näin kuin kuvassa - ja onpa se joskus nähty vielä ylempänä selällä, kun olosuhteet ovat edellyttäneet  :)

Semmoiset kesäterveiset =)

Ajanvietetemppuilua =)

Ohessa filminpätkä kun Wiiman kanssa harjoittelemme paria temppua. Ei mitään maailmoja vavisuttavaa, mutta pieniä juttuja, jotka pitävät arjen hauskana ja Wiimakin joutuu hieman vaivaamaan harmaita aivosolujaan - joskin niin minäkin :)
Ekana temppuna jalkojen välissä pujottelu ja toisena käsivarsirenkaan läpi hyppääminen.

Filmissä ei aluksi ollut musiikkia, mutta miten se onkaan niin noloa kuunnella itseään filmillä. Oma ääni ja puhetapa kuulostavat niin hassulta. Ja koiraa palkitessa ja innostaessa oma äänenkäyttö on vielä asteen pöljempää kuin yleensä (eikös vaan? :) ), niin päätinkin heittää filmille taustamusiikin.

Filmillä ekaksi nähtävä pujottelu on Wiimalle tutumpi juttu. Rally-tokossa on liikkeenä jalkojen ali kulkeminen, jonka olen Wiimalle aikoinaan opettanut. Nyt sain päähäni, että liikkeeseen olisi kiva saada vähän jatkumoakin, ja sitä filmillä harjoitellaan.
Tätä harjoitellessa voisi olla olisi hyvä käyttää etukäteen eteen sijoitettua etupalkkaa, koska Wiima silmäili jokaisen alituksen jälkeen, että vieläkö pujotellaan vai jokohan palkkakäteni mahdollisesti heilahtaisi. Etupalkan kera Neiti Koirasen ei tarvitsisi tähyillä ylös päin palkkatilannetta vaan voisi paremmin keskittyä itse hommaan :)

Toisena temppuna filmillä on käsivarsirenkaan läpi hyppääminen. Ja kuten meidän suorituksesta näkyy, niin ihan uusi juttu on kyseessä. Katsotaan onnistummeko loppukesästä jo esittämään filmin, jossa hypyllä olisi vähän korkeuttakin :)

Ja miksi me näitä harjoitellaan? Ihan vaan koska se on kivaa! :) Meillä on tuollainen hiekkakenttä tässä ihan lähellä ja minulla on usein tapana poiketa sinne Wiiman kanssa lenkin varrella; harjoitella hetken ajan mitä mieleen tulee ja jatkaa sitten pienen aivojumpan ja hauskanpidon jälkeen lenkkiä.

Tempukasta sunnuntai-iltaa :)

Sitä ja tätä ja tota, eli kaiken maailman puuhailuja =)

Pari viikkoa sitten kävin ystäväni ohjauksessa tutustumassa lajiin nimeltä pallopaimennus.
Pallopaimennuksessa on kyse siitä, että koira opetetaan kuljettamaan palloa (iso jumppapallo) haluttuun suuntaan, esimerkiksi ohjaajan luokse tai maaliin. Kun perusteet on hallinnassa niin mielikuvitus on vain rajana; koiralle voidaan sitten opettaa muitakin kuljetuksia, vaikka minkälaisia, kuten vaikka pujottelua pallon kera. Palloja voi myös olla paimennettavana yksi taikka useampi kerrallaan.

Yhdellä pallolla aloitimme, kun emme olleet moista hommaa koskaan kokeilleet. Ja jumppapallon sijasta mukanani oli futispallo, kun niitä sattuneesta syystä - juniorin futisharrastuksen - meillä aika lailla on.

Kyseessä oli esittelytunti, jotta saisin käsityksen lajista ja myös käsityksen siitä, mitä kaikkea Wiiman kanssa olisi opeteltava.
Koiran olisi ensiksikin opittava tökkäämään palloa kuonollaan ja tai rintakehällään. Palloa ei siis oteta suuhun eikä sitä purra, vaan kuljetus tapahtuu kuonolla ja rintakehällä ohjaamalla.
Tökkääminen ei sujunut kauhean hyvin, sillä Wiimalle on luontaista koskea kaikkea tassuilla, sekä lisäksi tänä keväänä on kosketusalusta ollut mukana monessa asiassa. Se johdattaa Wiiman ajattelemaan, että tassuilla pitäisi palloakin huitoa ja nyt ei yhtäkkiä kuulunutkaan, epäreilua! Lisäksi neiti yritti nousta pallon päälle etujaloillaan, kuten kosketusalustalle konsanaan, mutta se oli hieman vaikeaa, kun pallonpahus kierähti alta.
Kotona sitten istuin haara-asennossa lattialla pallo jalkojen välissä, niin kyllä on kuonokosketuksiakin alkanut tulla :) . Jalkapallo ei kylläkään tässä empiirisessä tutkimuksessa ole kokonsa puolesta ihan passeli paimennettavaksi, sillä se on liian matala ja Wiima joutuu kyyristymään osuakseen siihen kuonolla. Luulen, että jumppapallo on  nyt hankittava =)

Hieman paremmin sujui muiden asioiden kanssa. Koira pitää nimittäin lähettää kiertämään palloa, tai pikemminkin lähettää matkaan siten, että koira asemoituu etäämpänä olevan pallon taakse, rintamasuunta ohjaajaan ja seisahtuu sinne. Tästä asennosta sitten aletaan jalostaa sitä pallon luoksetuomista.
Pallon taakse asemoitumista aloitettiin hakemaan kiertoliikkeellä. Linkissä pieni filminpätkä pallon kiertämisestä (ja nyt kuvassa on oman futispalloni sijasta Johanna-ystäväni jumppapallo).
Wiima kiertää: https://youtu.be/bw2zlU4jvKI  Kiitos filmistä Johanna!

Kiertäminen sujui suht mukavasti, mutta Wiiman kanssa olikin sitä harjoiteltu vähän jo aikaisemminkin muissa yhteyksissä. Mutta etäisyyttä kohteeseen olisi kasvatettava, olemme tähän asti harjoitelleen kiertämistä vain varsin läheltä kierrettävää kohdetta.
Kotiläksyksi jäi koiran pysäyttäminen pallon taakse ja se oli vaikeampaa kuin arvelin. Wiima kyllä tuntee pysähtymiskäskyn ja seisahtuu, mutta siinä meillä on tekemistä, että neiti alkaisi yhdistää seisomisen ja asemapaikan pallon takana sekä vielä samaan aikaan saada rintamasuunnan kohti minua.

Tämmöisiä juttuja voimme sitten pikku hiljaa sopivan hetken sattuessa harjoitella ja hioa. Nähtäväksi jää, että saammeko pallon joskus liikkeelle toivottuun suuntaan :)

**
Tässä keväällä osallistuttiin Wiiman kanssa myös agilityn alkeet -kurssille. Sellaiselle ollaan osallistuttu kerran ennenkin, mutta kun emme ole erityisesti siinä lajssa edenneet vaan käyneet vain esteillä omalla ajallamme toisinaan, niin ajattelin, että alkeiskurssille voisimme ihan hyvin taas osallistua, kun sellainen kerran täällä kotikylässä järjestettiin. Agilitystä ei tule varmastikaan meille varsinaista harrastuslajia koskaan, mutta mukava saada omatoimipuuhailuun lisää tietoa ja vinkkejä, sekä uuden oppiminen on aina hyvää aivojumppaa :)
Kurssi olikin oikein mainio. Ensimmäisellä kerralla oli ajatuksena saada esteiden hyppääminen mukavaksi. Eli koira sai mielellään ryhtyä itse tarjoamaan hyppyä palkan eteen, sillä lailla saadaan aikaan iloisesti hyppäävä koira.
Puomin ylälauta oli nostettu alas ja sen kanssa oli määrä harjoitella kontaktia (two on two off). Kontakteja onkin sitten siitä asti hiottu kotiportailla, jalkakäytävän reunassa ja ties missä, josta löytyy korkeusero.Seuraavilla kerroilla jatkettiin siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin ja muihinkin esteisiin tutustuttiin. Viimeisellä kerralla saimme sitten jo tehdä pienet ohjauksetkin ns valssia (valssissa ohjaaja vaihtaa puolta koiran edessä siten, niin, että rintamasuunta kääntyy koiraa kohti, koira on koko ajan ohjaajan näköpiirissä) ja ns takaaleikkausta (takaaleikkauksessa koira lähetetään esteelle, ja ohjaaja vaihtaa puolta koiran takana.) hyväksi käyttäin. Valssi oli vaikeampi, aika paljonkin - minulle, ei Wiimalle. Kuten aina. :)

Sieltä se hempukka vaan läpi tuli, vaikka tämä olikin aavistuksen epäilyttävä este :) !

**

Tänä iltana kokoonnuimme täkäläisen koirakerhon kanssa omatoimisiin rally-toko -treeneihin. Olipa kiva pitkästä aikaa tehdä kylttejä. Edellisestä kerrastamme radalla on jonkin verran aikaa, mutta rally-toko on siitä kiva harrastus, että sen voi kytkeä vaikka osaksi reippailulenkkiä ja tehdä muutamia temppuja siinä ohessa - niin tulee lenkistäkin mielenkiintoisempi :)

Kiitos kuvasta Aya!

Keikkuen tulevi eli Wiima luonnon helmassa

"Tervetuloa kuvamatkalle katsomaan keväisiä luontokuvia! Minä ja emäntäotus ollaan kannettu kameraa lenkeillä koko vappuviikonlopun kun luonnon puhkeamista kevätkuosiin on niin mukava seurata."
t. Wiima (vappuviikonlopun otoksia mm luontopolun varrelta)

Luontopolun varret oli täynnä valko- ja sinivuokkoja

Minä sitten tykkään kukkien tuoksusta, tuoksuvat melkein yhtä hyvälle kuin hevosen munkit!

Jääkauden muisto. Kivenlohkare on luonnossa ainakin viisi kertaa isompi kuin sen kuvasta voisi päätellä olevan. Tällä paikalla seistessä myös solisi ja lorisi, vieressä virtasi vikkeläliikkeinen puro, joka ei näy kuvassa. Siitä minä kävin lipittämässä vähän vettä, kun emännän toimesta vesipalvelu ei oikein pelannut.

.. Joko taas sillä emäntäotuksella on tuo musta toosansa naaman edessä?! ..
"Voitko nyt lopettaa tuon räpsimisen ja jatketaan matkaa..!"

Bongaa kuvasta pörröpöksy?

Tässä minä katselen emäntäotusta ja sen mustaa toosaa silmänkään rävähtämättä. Yhtäkkiä se sanoo, että "Tänne", ja niin minä ponnistan sutjakkaasti suoraan tästä kaislakasan yli. Luulen emäntäotuksen vähän hämmästyneen kun loikkasinkin yhdellä loikalla melkein syliin :) !
Toivottavasti linjakkaat reisilihakseni tallentuivat hypyssä kuvaan vai meniköhän sillä mammelilla tuo kuvajuttu taas ihan tärähtäneeksi ..

 

Ei kirkon vaan  luonnon oma holvikaari

Jonkinlainen holvikaari tämäkin ^ , mutta ei meidän mielestä yhtä hieno kuin tuo ylempi. Polku meni tästä alta.

Meidän kävi mielessä, että tämä maisema olisi kiva kuvata uudelleen parin päivän päästä. Ollaan aika varmoja, että kaikki tuo harmaa puusto hetkessä jo vihreää :)

Tennbyn kartano (Tennby Gård), Parainen

 

Tennbyn kartanon lampaita moikattiin, tietty!

 Kartanolla on näin komea kiviaita ja portti

 Emännän kanssa ihmeteltiin, että mikä mahtaa olla näin kauniin keltaisena kukkinut pensas?! Tietääkö joku lukijoista?

Isomman oikeudella ja niin edespäin...

Lenkkimme kulki golfkentän ohi

Tämmöinen kärrynpyörä nähtiin matkalla ja tietenkin se emäntäotus sai päähänsä, että minun pitää taas tällätä itseni siihen eteen ja poseerata. No, sen mieliksi minä sitten vähän poserasin, olenhan minä jo aika tottunut sen kaikkiin kotkotuksiin.

Mutta nyt oli tämän jutun loppu tässä. Jaksoitko katsoa kaikki kuvat? Onneksi olkoon vaan, sillä onhan se myönnettävä, että kukkakuva kukkakuvan perään käy loppujen lopuksi vähän tylsäksi - etenkin kun olisi ollut enemmänkin tällaista kaunista lappalaisneitoa kuviin tarjolla. Mutta näin tällä kertaa. Heipähei!