sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Keikkuen tulevi eli Wiima luonnon helmassa


"Tervetuloa kuvamatkalle katsomaan keväisiä luontokuvia! Minä ja emäntäotus ollaan kannettu kameraa lenkeillä koko vappuviikonlopun kun luonnon puhkeamista kevätkuosiin on niin mukava seurata."
t. Wiima (vappuviikonlopun otoksia mm luontopolun varrelta)

Luontopolun varret oli täynnä valko- ja sinivuokkoja





Minä sitten tykkään kukkien tuoksusta, tuoksuvat melkein yhtä hyvälle kuin hevosen munkit!





Jääkauden muisto. Kivenlohkare on luonnossa ainakin viisi kertaa isompi kuin sen kuvasta voisi päätellä olevan. Tällä paikalla seistessä myös solisi ja lorisi, vieressä virtasi vikkeläliikkeinen puro, joka ei näy kuvassa. Siitä minä kävin lipittämässä vähän vettä, kun emännän toimesta vesipalvelu ei oikein pelannut.

.. Joko taas sillä emäntäotuksella on tuo musta toosansa naaman edessä?! ..
"Voitko nyt lopettaa tuon räpsimisen ja jatketaan matkaa..!"

Bongaa kuvasta pörröpöksy?


Tässä minä katselen emäntäotusta ja sen mustaa toosaa silmänkään rävähtämättä. Yhtäkkiä se sanoo, että "Tänne", ja niin minä ponnistan sutjakkaasti suoraan tästä kaislakasan yli. Luulen emäntäotuksen vähän hämmästyneen kun loikkasinkin yhdellä loikalla melkein syliin :) !
Toivottavasti linjakkaat reisilihakseni tallentuivat hypyssä kuvaan vai meniköhän sillä mammelilla tuo kuvajuttu taas ihan tärähtäneeksi ..

 
Ei kirkon vaan  luonnon oma holvikaari

Jonkinlainen holvikaari tämäkin ^ , mutta ei meidän mielestä yhtä hieno kuin tuo ylempi. Polku meni tästä alta.

Meidän kävi mielessä, että tämä maisema olisi kiva kuvata uudelleen parin päivän päästä. Ollaan aika varmoja, että kaikki tuo harmaa puusto hetkessä jo vihreää :)

Tennbyn kartano (Tennby Gård), Parainen

 
Tennbyn kartanon lampaita moikattiin, tietty!
 Kartanolla on näin komea kiviaita ja portti


 Emännän kanssa ihmeteltiin, että mikä mahtaa olla näin kauniin keltaisena kukkinut pensas?! Tietääkö joku lukijoista?

Isomman oikeudella ja niin edespäin...

Lenkkimme kulki golfkentän ohi



Tämmöinen kärrynpyörä nähtiin matkalla ja tietenkin se emäntäotus sai päähänsä, että minun pitää taas tällätä itseni siihen eteen ja poseerata. No, sen mieliksi minä sitten vähän poserasin, olenhan minä jo aika tottunut sen kaikkiin kotkotuksiin.

Mutta nyt oli tämän jutun loppu tässä. Jaksoitko katsoa kaikki kuvat? Onneksi olkoon vaan, sillä onhan se myönnettävä, että kukkakuva kukkakuvan perään käy loppujen lopuksi vähän tylsäksi - etenkin kun olisi ollut enemmänkin tällaista kaunista lappalaisneitoa kuviin tarjolla. Mutta näin tällä kertaa. Heipähei!




perjantai 1. toukokuuta 2015

Blogin uusi ilme

Intouduinpa tässä pitkästä aikaa laittamaan uutta ilmettä blogiin aiemman sadekeliaiheen (josta kovasti tykkään, taidan olla vähän vinksahtanut) tilalle.
En oikein noista valmiista malleista löytänyt mitään silmää miellyttävää keväistä tai kesäistä tilalle, joten valitsin tällaisen maanläheisen vihreän tekstuurin, kuin tapetin.

Uuteen "tapettiin" ei vanha otsikkokuva sopinut ollenkaan, niin piti sellainenkin väsätä sitten pikapikaa uusiksi. Tällä kertaa ilman Gimppejä ja muita 'temppuja'; yksi kuva vaan ja sillä hyvä :)

Vanha luukki:


Uusi luukki:


Bannerikuvan taustaksi oli tarjolla tällanenkin vauhdikas "täältä tullaan"-kuva, mutta tuli sitten päädyttyä tuohon toiseen. Tämä on vauhdikas, mutta ehkä aavistuksen liian hullunkurinen (mutta sellaisena varsin todenmukainen ) :

Semmoista. Nyt on uusi luukki sivulla    !


torstai 30. huhtikuuta 2015

Kuvasatoa katselmuksesta

Tulin räpsineeksi AVO 1 -narttujen kehän äärellä kuvia muutaman enemmänkin kuin mitä edellisessä julkaisussa näkyi. Siispä tässä vielä vähän lisää saman kehän koiria (Paimensukuisten Lapinkoirien katselmus 2015, Helsinki) :


.. Mutta ensin kosteahkoa yleisnäkymää. Päivää aikaisemmin lauantaina, auringon vielä helottaessa ihanasti, yleisöä ja ihmisiä oli kuulemma ollut paikalla moninkertainen määrä. Sade kuitenkin karkoitti kaikki, joiden ei ollut pakko ulkona seisoskella.
Se on sitten silti kummallinen juttu, että kun siellä ulkona sateessa asianmukaisissa varusteissa seisoo, kivojen ihmisten ja ihanien säänkestävien koirien kera, niin ei se sadekelikään kovin ikävältä tunnu :)


Eidalun Essiivi

 Lapinmannan Hilla Neito

Lapinmannan Savutuuli 

Mustissuon Thuvia

Naava

Kirjokannen Pohjanpiika

Nutukas Aamurusko

Villi-Joikhut Lumihohto ja Lumikuningatar (Wiima ja siskonsa)

Omituinen Hallahiippo (tämä Hallahiippo oli yksi suosikeistani, niin nätti)

  Omituinen Hallahiippo

Reppulin Ulairi
Tulin aloittaneeksi FB:ssä PLS:n sivulla keskustelun kun en oikein ollut varma, että mikä lapinkoiran virallisista väreistä tämä olisi. Värisävy oli kuin soopelikoiran, mutta niillä on musta kirsu. Keskustelun lopputulemana tämäkin on siis ns kermanvärinen (vehnä) lapinkoira, mutta on vain tavanomaista vaaleampaa kermanväriä tummempi, punaisempi. Kaunis väri. Ja ensi silmäyksellä näytti siltä kuin kettu olisi eksynyt joukkoon :)

Puurattaren Eloheinä

Puurattaren Syysleimu. Peräti kahden ohjaajan kera :)

 Seitavuoren Poppana

Villi-Joikhu Lumihiutale

Villi-Joikhu Lumikuningatar

Omituinen Tunturirisakas, Nennikka Haigir ja Nennikka Hilla Ruovssut

Naava (vas) ja Villi-Joikhu Lumihohto

Ja sitten katselmuksessa valittiin taas tietysti myös Kaunein Häntä! 
Tuomarina oli arvoisa (ent.) eduskunnan puheenjohtaja Heinäluoma. Valitettavasti minulta jäi näkemättä, että kuka voittajan pystin nappasi, mutta Kauniita Häntiä oli kehässä roppakaupalla, valinta oli varmasti vaikea :)





maanantai 27. huhtikuuta 2015

Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran Katselmus 2015

Viikonloppuna 25.- 26.4.2015 Paimensukuisen Lapinkoiran Seura järjesti vuosittaisen ulkomuotokatselmuksen Helsingin Tuomarinkylän vinttikoiraradalla.
Lauantaina olivat vuorossa pennut ja nuoret koirat ja sunnuntaina aikuiset koirat.
3 -vuotias Wiimakin luetaan nykyisin ns. aikuisiin (mietin milloin neiti oikeasti aikuistuu, mutta vuosia laskemalla kyse kai on jo aikuisesta.. ), joten meidänkin esiintymisvuoromme oli sunnuntaina.

Vettä tuli kuin sieltä sen yhden kuuluisan Esterin pyhimmästä, sää ei tapahtumaa oikein suosinut. Etenkin tuntui harmittavalta, koska lauantaina oli aurinko paistanut täydeltä terältä, niin olisipa se voinut jatkua vielä sunnuntainakin!
Mutta satoi tai ei - tunnelma lapinkoiratapahtumassa oli taas sydämellinen ja mukava, kuten aina.
Ihmiset kivoja ja koirat ihania, joten sateinenkin katselmussunnuntai oli siten ihan onnistunut!
Kiitos onnistumisesta kuuluu ahkeroineelle talkooporukalle, taitaville tuomareille ja muille osallisille.

Katselmuksen kulku oli seuraavanlainen: "Kehän alkaessa kehäavustaja kutsuu kaikki luokan koirat yhtä aikaa kehään, jolloin tuomari näkee yleiskuvan arvosteltavasta luokasta. Tämän jälkeen tuomari arvostelee jokaisen koiran yksitellen numerojärjestyksessä. [PLS suojeluohjelma: "Paimensukuisten lapinkoirien  ulkomuodossa  sallitaan  laaja vaihtelu, kunhan koiran rakenne ja turkki ovat työkoiralle sopivia. Paimensukuisen lapinkoiran pitäisi olla kestävä ravaaja, joka pärjää maastossa niin lumessa, sateessa kuin helteelläkin. Arvosteluohjeeseen katselmuksen tuomareille on tiivistetty paimensukuisen lapinkoiran keskeiset ulkomuodon, rakenteen ja luonteen ominaisuudet", arvostelu ei siis perustu rotumääritelmään]. Tuomari todennäköisesti pyytää juoksuttamaan koiraa nähdäkseen sen liikkeet. Koirat, jotka ovat ehdolla loppukehään, saavat yksilöarvostelun yhteydessä sinisen värisen nauhan. Muut saavat arvostelulomakkeen heti yksilöarvostelun jälkeen. Kaikki sinisen nauhan saaneet koirat kutsutaan lopuksi uudestaan kehään, joista tuomari valitsee viisi parasta, erityyppistä koiraa loppukehää varten. Näille viidelle annetaan vielä punainen nauha merkiksi loppukehään menosta." (poiminta Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran sivulta).
Poikkeuksena yllä olevaan sinisen nauhan saaneet kutsuttiin kehään yksilöarvostelun jälkeen, ja sen jälkeen tehtiin vielä yksi karsinta, joista loppukehän koirat valittiin.

Wiiman tie jatkui yksilöarvostelusta vielä jatkoon, viimeiseen karsintaan ennen loppukehää, mutta ei siitä sitten pidemmälle.





 

Wiiman saama arvostelu:
Nartut AVO - 1, tuomari Janika Wiksten :
"Isohko narttu, nätti kokonaisuus. Hyvä nartun pää, jossa miellyttävä ilme. Hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu kauttaaltaan hyvin. Miellyttävä luonne. Purenta ok."

Olen todella iloinen arvostelusta, en tiedä olisiko se parempi voinut ollakaan. Wiima käyttäytyi hyvin, vaikka loppuvaiheessa kyllästymisestä kertovaa mouruamista vähän kuultiinkin. Luulen, että se jopa hurmasi jotkut taputtelemaan tulleet ystävällisyydellään - eräskin tapahtumaan tullut pariskunta, joka suunnitteli koiran ostoa ei millään malttanut lopettaa Wimpulan paijaamista kun neiti kiehasi ympyrää onnellisena rapsutuksista :)


Wiiman takana kuvassa siristelee silmiään Takku-sisko (Villi-Joikhu Lumihiutale)

Vähän muutakin kuvasatoa katselmuksesta:

Wiiman sisko Lumo (Villi-Joikhu Lumikuningatar)

Toinen sisko; Takku (Villi-Joikhu Lumihiutale)

Villi-Joikhuja enemmänkin: Elon Lämmin Henkäys (Wiiman siskon tyttö), Lumikuningatar (Wiiman sisko), Jalokivi (ei sukua), Super-Säpinä (Wiiman äiti) ja oikealla Wiima itse.

Wiima johtaa kehänkiertäjien letkaa "välierissä"

"Misseily on rankkaa puuhaa", mietti Wiima ja päätti ottaa nokoset =)