Kesäkelejä pidellyt ...

Kuvakavalkadi - eli tuokiotallennuksia säätiloista ja vähän muustakin kesän 2015 aikana. Joissakin kuvissa on koira, joissakin taas ei.
On ollut kummallinen kesä tämä kuluva kesä. Jossain puolella Eurooppaa kärvistellään hurjassa helteessä ja Suomessa vedetään villasukkia jalkaan, että tarkenisi.
En ole varsinainen hellepäivien ystävä - en siis jaksa kuumuutta pitkiä aikoja, mutta pari hellepäivää olisi lomajaksolle ollut oikein tervetulleita, että olisi voinut edes hieman rantaelämää harrastaa.
Niiden parin hellepäivän lisäksi olisin sitten tilannut poutasäitä, sellaisia +20 ja risat auringonpaisteella ja leppeällä merituulella.
Tilaukseni ei tainnut saavuttaa oikeaa vastaanottajaa, koska tuon sijaan on tosiaan ollut sitä villasukkakeliä sekä sadetta, sadetta ja sadetta.

Jääkiekkokielellä (joka muuten on mulle vierasta) voisi todeta, että
"Taivas varjele mitä sieltä tulee??" .

Sadehan noista tuon näköisistä pilvistä sitten lopuksi tulee...tilitilitom...

..tämä ei ollut sitten enää mitään "tilitilitomia" vaan suunnaton rankkasade, ihan sieltä sen kuuluisan Esterin takapuolelta! Joku kiirehtii venheellään suojaan.

Vettä tuli välillä niin paljon, että luulin vedenpaisumuksen tulevan
kuten kävi silloin joskus 2000 vuotta sitten.

Sateisina päivinä kirjat ja lautapelit pelastavat mökkeilypäivän. Tässä on meneillään Quarto-matsi. Poikani tarjosi minulle sellaisen vastuksen, että olin ihan helisemässä.
Kirkonkylästä teimme uuden pelihankinnan, Rappakalja, jolla ei ole kaljan kanssa mitään tekemistä, vaan siinä pitää osata huijata. Se on vielä muoveissa, sitä kokeillaan varmaan tänä iltana :)

Mutta, tokihan se aurinkokin välillä on näyttäytynyt, vaikka vähemmän kuin olisin toivonut:

Laiturivahdin tervetuliaispartio...

... tulija todettiin ystävällismieliseksi ja tilanne päättyi näin lämpimiin tunnelmiin, pusi pusi :

Itse en ole edes uimaan tänä kesänä vielä ehtinyt, mutta neiti karvajalka on kyllä - joskin hänkin tyytyy kahlailuun.

"Sanoitko jotain?"

Hyväntuulinen Wiima kutsuu leikkiin!
Ja kyllähän näin iloinen pyyntö piti palkita pienellä kepinheittelyllä :)

Wiiman mielestä vilpoinen kesä on varmaan ollut täydellinen. Kun jos kantaa villahousuja ympärivuotisesti kuten kyseinen neiti, niin ei totisesti helteitä odottele.

Lenkin varrella törmäsimme tällaiseen. Mielikuvitus lähti laukkaamaan, mikä merihirviö olisi kyseessä?! Mutta myöhemmin sain asiallisempaa infoa ja kuulemma kyseessä on kauriin lantioluu. Ihmettelen missä tai kenen pedon luolassa loput luurangosta piileskelee?

Kaksi jälkeä kuin kaksi sydäntä :)
Nämä kauriin jäljet löytyivät luurangon lähettyviltä. Kaverit varmaan käyvät jättämässä hyvästejä poismenneelle.

Neitikoira alkoi hieman 'touhottaa' jäljistä ja tuoksuista, ja katsoin parhaaksi laittaa sen liinaan. Liinassa Wiimaa aika usein ulkoilutankin - luotto ei ole ihan riittävä täyteen vapauteen (paikasta riippuen), liinan kanssa tilanne on win-win, eli molemmat voittavat; Wiima saa vapautensa ja minulla on tunne, että voin silti kontrolloida koiraa.
Joskin Wiiman lähelläolo ja luoksetulo on vuoden mittaan tehtyjen luoksetuloharjoitusten myötä huomattavasti parantunut.

Niin, että on niitä ollut niitä aurinkoisiakin päiviä. Tuo josta oli nuo lenkkikuvat sekä muutama muukin. 

Eräänä aurinkoisena päivänä lähdimme merelle. Hyppäsimme veneen kyytiin ja piipahdimme ulkona syömässä merenrantaravintolassa ja kaupassa (Nauvo, Kirjais Bystrand, suosittelen!) . 

Tiira yrittää meille naamasta päätellen jotain huudella, mutta en kuullut mitä sillä oli sanottavana. Luulen näin jälkikäteen, että se yritti varoitella meitä nousevasta ukkosesta!

Pilviä alkaa muodostua taivaan rantaan..

Pilviä, jo vähän tummempaakin, mutta sen lisäksi merimetsoja karilla.
(kuvan horisontti on jäänyt vinoon, pahoitteluni, jos vinous ottaa silmään)

 Merimetsot eivät ole suosittuja Turunmaan saaristossa, tai saaristoalueilla ylipäätään. Ne sotkevat ulosteillaan paikat, joissa majailevat niin, että kasvillisuus hiljalleen tukahtuu. Kalastajat sanovat niiden vievän kalat. Merimetso on kyllä ylväs lintu ja jotenkin jännittävän alkukantaisen näköinen, kuin jonkinsortin dinosaurus, mutta niitä on aivan liikaa. Ihmettelen, miksi niiden pitää olla rauhotettuja, kun aika harva muukaan merilintu on. 

Viime aikoina olen tosin kuullut, että pientä kannan vähenemistä on havaittu, merkikotkakannan puolestaan elvyttyä. Merikotkat ilmeisesti aterioivat merimetsojen mukeloilla. Hyvä merikotkat ja kiitos!

Tällainen pilvirintama lähestyi meitä. Merellä ei ole hyvä olla ukkosella. Tuolla tummansinisellä alueella näkyi tiheää salamointia. 

Suunnittelimme jo, että olisiko sitä rantauduttava johonkin välisatamaan ja odotettava ukkosilman loppumista.Mutta tätä kuvaa ottaessani olimme jo melkein kotirannassa ja selvisimme kuin selvisimmekin perille asti. 

Ja niin hassusti kävi, että tällä kertaa ukkonen muutti kurssia viime hetkellä, eikä edes tullut päällemme, vaikka siltä oli koko ajan näyttänyt.

Semmoisia kelejä on pidellyt tänä tähän asti kuluneena kesänä. Tänään paistaa aurinko ja luulenkin, että nyt lähden tekemään Wiiman kanssa saarikierroksen ja sitten asetun terassille lukemaan kirjaa!

Aurinkoista (-sempaa) kesää!

Ruokalistalla - nappuloiden vaihto

Wiiman pitkään käyttämä nappulamerkki poistui markkinoilta ja eteen tuli tilanne, että piti miettiä mitä neidille jatkossa syötetään.
Tajusin, ettei se ollutkaan niin helppoa - koirille on nappulamerkkejä merkki toisensa jälkeen, miten ihmeessä niistä osaisin valita yhden. Ihan kauheita määriä en ollut halukas maksamaan uudestakaan nappulamerkistä, mutta halusin silti, että ruoka olisi laadukasta. Päätin siis jättää markettien nappulat hyllyille ja valita eläinkauppojen tuotteista (en tiedä, saattaa marketeissakin olla ihan hyviä perusnappuloita, mutta en jaksanut alkaa niitä tutkia). Sekä tietysti uudenkin nappulan piti olla myös Wiimalle maistuvaa.

Wiima saa yleensä kaksi ruoka-annosta päivässä, toinen on nappula-ateria ja toinen useimmiten jotain muuta. Päivän perussetti on tavallisesti, että aamuisin nakkaan neidille kanansiiven pakkasesta sekä pari raakalihapullaa pihalle etsittäväksi ja sitten illalla on nappuloiden vuoro.
Nappuloihin lorautan pienen määrän piimää/luonnonjugurttia ja vähän vettä pohjalle sekä ruiskauksen kalaöljyä. Toisinaan voin laittaa oheen nokareen maksalaatikkoa, jauhelihaa, kananmunaa tai jotain meidän kaksijalkaisten ruuanrippeitä tms.
Wiiman ravinto ei siten muodostu pelkästään nappuloiden sisällöstä.

Wiima oli syönyt pitkään Purina Pro Plan -merkin lohipohjaista ruokaa (salmon and rice), mutta sitten minulle kerrottiin eläinkaupassa, että kyseessä olisi väistyvä tuote.

Niin minä siellä eläinkaupassa sitten hyörin ja pyörin, että mikä olisi ruoka, jota jatkossa Wiimalle tarjoaisin. Olin aiemminkin vältellyt ruokia, joissa oli käytetty viljoja kuten vehnää, ja sillä linjalla ajattelin olla nytkin. Ja koska jokin muukin linja piti vetää, jotta saisin rajattua valittavissa olevia ruokia, niin päätin pysytellä kalaa sisältävässä vaihtoehdossa, olivathan lohinappulatkin maistuneet Wiimalle ja pitäneet turkin kiiltävänä.

Tämmöisin miettein tartuin Pro Pac -ruokamerkin alla myytävään säkkiin ja sitä Bayside-vaihtoehtoon, jonka pääraaka-aineet ovat siika(-jauho) ja peruna. Lihavalkuainen jauhon muodossa takaa paremmin sen, että lihavalkuaisen osuus säilyy riittävänä valmiseen tuotteeseen asti. Tuoreen lihan ongelma on, että siitä haihtuu valmistusprosessin aikana  suuri osa vesihöyrynä ilmaan.

Pro Pac Bayside on sopinut hyvin Wiimalle, makukin tuntuisi olevan kohdillaan. Vatsa toimii kuten pitäisi eikä muitakaan ongelmia ole todettu.
Tätä on nyt ehditty syömään muutama säkki (ostan aina vain 3 kg:n pikkusäkkejä) ja tällä mennään varmaankin jonkin aikaa.

Pikkuisen itseäni harmittaa kuitenkin, kun kyseessä on amerikkalainen merkki, eli ruoka tulee jenkkilästä asti. Voi siis olla, että koitan katsella vielä vähän lähempänä tuotettua vastaavaa kalanappulaa. Että josko löytyisi edes eurooppalainen merkki, jos ei ihan suomalaista tai pohjoismaalaista.

Mitä nappulaa teillä syödään (tai syödäänkö teillä nappulaa?)  ja miten olet siihen päätynyt? Meneekö sinunkin pääsi pyörälle koirien ruokamerkkien äärellä?


(edit/jälkikommentti: Tämän pohdinnan jälkeen ruokamerkki vaihtui vielä kertaalleen vuonna 2017 ja sitä pohdin tässä tekstissä: http://wiimansivu.blogspot.com/2017/12/ruokajuttuja-kotimaisuus-on-tarkeaa.html)

Kääk, näätä - ei kun näätiä - katolla!

Olipa erikoinen kokemus tässä yhtenä iltana. Istuimme iltaa mökkinaapureidemme luona ja illansuussa piipahdin omalla mökillä ajatuksenani pissittää Wiima (joka joutui odottelemaan mökillä vieraspaikassa asuvien kissojen vuoksi).

Olin sisällä mökissä kun kuulin omituisen rääkäisyn. Luulin ääntä Wiiman vinkuleluksi, jonka päälle poikani olisi vahingossa astunut.  Wiima alkoi käyttäytyä äänestä todella omituisesti, kulki edestakaisin terassille ulos ja sisään kuin etsien jotain, vinkui ja oli aivan poissa itsestään.
Eka ajatukseni oli, että nyt Wiimalle on saapunut valeraskausoireet. Arvelin, että sen edestakaisin kulkeminen liittyisi kadonneen pennun hakemiseen, reaktiona kuultuun ääneen.

Mutta sitten taas kuului rääkäisy ja sen perään useampia - ymmärsin, ettei mistään vinkulelusta tai valeraskaudesta ollut nyt kyse ja Wiimakin oli mennyt terassille ja alkanut tuijottaa ulos äänen suuntaan.
Laitoin Wiiman hihnaan ja menimme - minä, Wiima, poikani ja hänen serkkunsa - ulos katsomaan mistä olisi kyse. Kulman taakse päästyäni eteemme avautui todella omituinen näky!

Mökkimme takakulmassa ylhäällä räystäällä oli useita otuksia, jotka hetken päästä tunnistin Näädiksi valkoisen kaulan perusteella! Ne näyttivät tekevän invaasiota mökkiimme, räystäisiimme tai kattomme alle!

Näädät rääkyivät rääkymästä päästyään ja niitä vilisi edes takaisin räystäällä ja katolla, osa häipyi paikalta meidät nähtyään, mutta lisää tuli jostain. Näätiä oli luullakseni siinä 6-7 yksilöä, mutta en ole varma, kun tuntui, että niitä vilisi kaikkialla. 
Kyse oli kai poikueesta, mutta äitinäätää en nähnyt tai tunnistanut - sehän olisi varmaan ollut ison kissan kokoinen, eikös?

Lopuksi kaikki näädät olivat paenneet katoltamme metikköön, paitsi ehkä jokunen, sillä kuulin vielä ääntä katolta. 

Eikä tuossa vielä kaikki, kuten tavataan sanoa; kaiken aikaa tämän näätäkohtauksen aikana oli rankkasade, ukkonen jylisi ja salamat leiskuivat, joten arvannet, että fiilis oli vähintään eriskummallinen!


Seuraavana päivänä päivänvalossa isäntä kurkisteli välikattoon, eikä sieltä mitään näädänpesää löytynyt, eikä muitakaan jätöksiä, joten näädät taisivat juuri yllätyshetkellä olla muuttopuuhissa meille, mutta tulivat toisiin aatoksiin kun yllätimme ne.
Onneksi, sillä näätien ulosteet ja muut sotkut voivat aiheuttaa ikävää jälkeä, hajua ja muuta vahinkoa rakennukselle.

Olemme kehittäneet tapahtumasta pienen teorian: kaadoimme muutaman puun kauempana tontilla ja yksi puista kaatui vanhan lautakasan päälle. 
Lautakasa oli sellainen, että viime kesänä huomasimme valeraskaan Wiiman pitävän "pesää" sen alla, jolloin tukimme sisäänmenon ja sitten unohdimme sen. Olisiko tuo sisäänmeno sitten falskannut ja näädät ottaneet sen "luolan" kodikseen..?!
Jos näin oli käynyt, niin nyt näätäpoikue oli jäänyt kodittomaksi puun kaaduttua niiden pesään, ja onhan se sitten selviö, että uusi koti on löydyttävä ja meidän mökki näytti kutsuvalta.

Kaikenlaisiin luontotapahtumiin sitä pääseekin todistajaksi täällä mökillä :)

Muuten mökkeily on sujunut mukavan rennosti, lenkkeillen, lukien ja löhöillen, pihapuuhissa ja ystäviä tapaillen. Niin kuin sen pitää ollakin kun lomaillaan.

Ohessa vielä pieni mökkeilyaiheinen kuvakavalkadi (näädät eivät valitettavasti pysähtyneet poseeraamaan meille, vaikka salamatkin saatiin taivaalta ihan pyytämättä)  :)

 Lomailija-koiruus voi päättää tuutia vaikka mustikkamättäällä ja odottaa marjojen kypsymistä :)

Eikä kauan tarvitse edes odottaa, sillä sinisiä herkkuja löytyy jo =)

Pahuksen paparazzi, miettii Wiima, kun tulin kameroineni keskeyttämään autuaan korvantakarapsutustuokion :)

Wiima on bongannut isokoskeloita merellä ja seuraa niiden soutelua silmä tarkkana.

 Isokoskelot. Kamerassa ihan väärä putki tällaisia kuvia varten, suttuinen kuva siis, mutta kyllä tuosta näkee, että 'jotain' siellä meressä oli =)

Lapinkoiralla on hauskat korvat, niin eläväiset ja aina eri asennoissa.
Yläkuvassa ne on suippona päätä myöten, jottei olisi vauhdin vastuksena ...

.. ja tässä kuvassa kun ollaan jo lähempänä on korvat jo nostettu pystyyn, jotta ne kuulisivat jokaisen sanan mitä Matten suusta kuuluu :)

Ja joskus ne osoittavat toinen itään ja toinen länteen, esim silloin kun pimatsu on hepuliriehunut rannalla ja täytyy välillä pitää pikku hengitystauko :)

Laiturivahti

Tänä kesänä on paljon sadellut. Mieluummin ihailisin kauniita kesäpäiviä, mutta kyllä tällaiset pilvetkin, joita tänään nähtiin ovat todella upeita!

Kuvia otettaessa ei vielä sadellut, mutta sadehan näistä pilvistä siten taas seurasi. Pöh.

Näätätarinassa yllä kerroin, että muutama puu kaadettiin mökkitontilla. Wiimakin pääsi metsätöihin, ei toki siinä vaiheessa kun itse kaatoja tehtiin, mutta lopputöiden ajaksi.

Semmoisia juttuja taas tällä kertaa! :)

Punkkitorjunnasta jutunalkua

Asumme Lounais-Suomessa Turunmaan saaristossa ja tämä on tunnetusti Ahvenanmaan ohella punkkitiheintä seutua. (onko olemassa sana 'punkkitihein' - no, nyt on sellaisen juuri tehtyäni :) ).
On siten ollut itsestäänselvyys, että koira on suojattava punkkivalmisteella, etenkin kun sen tuuhea, alusvillainen turkki on sellainen, ettei punkkisyynistä huolimatta voi olla varma, ettei jossain joku vihulainen piileskelisi.

Aiempina kesinä olemme käyttäneet suoraan iholle valutettavaa valmistetta nimeltä Frontline Comp. Se toimi hyvin, koirasta valmisteen vaikutusaikana löytyneet punkit olivat pieniä ja kuolleita. Ainoa miinus oli, että vaikutusaika oli kuukausi (valmistetta voi lisätä 4 viikon välein), mutta tosiasiassa vaikutus alkoi hiipua jo neljännen viikon loppua kohti mentäessä, niin, että neljännellä viikolla kiinnittyneet punkit alkoivat olla jo varsin pulleita, ellei niitä syynissä heti huomannut.
Lisäksi Frontline Compia käyttäessä tuli välttää koiran kastumista, mikä oli vaikeaa, kun mökkeilemme meren rannalla. Turkin kastuminen vähentää heti valmisteen tehoa sekä käsittääkseni myöskään luonto ja sen pikkuöttiäiset eivät toisaalta halua, että valmistetta joutuu koiran turkista meriveteen.

Jo viime kesänä 2014 tuli markkinoille punkkivalmiste nimeltä Bravecto. Se olikin aiemmista valmisteista poiketen tabletti, siis sisäisesti 'nautittava' punkkivalmiste. Sen luvattiin tappavan kaikki koiraan kiinnittyneet punkit sekä vaikutusaika olisi niin pitkä kuin kolme kuukautta. Koska kyse ei ollut ulkoisesti käytettävästä valmisteesta, ei edes vesistöjen läheisyys ollut haitaksi.

Kiinnostuin tabletista heti sen tietooni tultua viime kesänä, mutta koska valmiste oli uusi, niin en uskaltanut testailla sen vaikutusta Wiimaan vaan halusin kuulla muiden käyttökokemuksia ensin. Tabletissahan kun on kyllä se huono puoli, että jos siitä joku sivuvaikutus tulisi, niin sitä ei voisi pestä pois koirasta kuten nuo liuokset tai riisua kuten punkkipannan.

Kaikki kokemukset poikkeuksetta, jotka silmiini osuivat Bravecton käytöstä, olivat positiivisia, ja niin mekin päätimme tänä vuonna kokeilla sitä. Ensimmäisen Bravecto-pillerinsä Wiima sai maaliskuussa 22. päivä. Minkäänlaisia sivuvaikutuksia emme Wiimassa todenneet, se oli tabletin syömisen jälkeen yhtä iloinen ja terve itsensä kuin ennenkin. 

Bravecto-tabletin luvattiin olevan niin herkullinen, että koira söisi sen ilomielin ilman 'kotkotuksia', mutta meillä tämä ei kyllä toteutunut, syötin sen sitten pienessä määrässä muuta ruokaa ja valvoin, että kippo tuli nuolluksi.

Ja kas kummaa - tabletin syömisen jälkeen punkit ovat hävinneet maailmankaikkeudesta! Olen kuluneen kolmen kuukauden aikana poistanut muutamia punkkeja Wiimasta, sellaisia, jotka olivat juuri turkkikyytiin nousseita, mutta eivät vielä kiinnittyneitä. Kiinnittyneitä punkkeja Wiimassa ei ole sen koommin nähty. Tai ehkä kaksi, mutta ne olivat pieniä ja kuivuneita. Ihmeellistä, koska punkkeja on ollut tänä keväänä ja kesänä aika paljon, mikäli kuulemaani ja netistä lukemaani on uskominen.

Mutta luulen, että punkit kuolevat purtuaan niin nopeasti, kuivuvat ja varisevat pois ennen kuin huomaan niitä. Mainitsin havainnostani eläinlääkäriasemalla ollessani hakemassa toista tablettia ja sain kuulla muidenkin havainnoineen samankaltaista. Eli vaikka tabletilla ei varsinaisesti ole punkkeja karkoittavaa (vaan tappava) vaikutusta, niin silti käytännössä niitä ei ole. 

Eläinlääkäriaseman lääkäreillä ja hoitsuilla oli muuten kuulemma kaikilla käytössä Bravecto punkkien torjunnassa koirillaan, niin tyytyväisiä ovat itsekin olleet valmisteeseen. Äkkiseltään ajatellen se jos mikä on hyvä mainos ja tae valmisteelle ja sen turvallisuudelle, että alan ammattilaisetkin sitä käyttävät. Ikävät sivuvaikutukset kun olisivat nopeasti eläinlääkärikunnan tiedossa.

Kolme kuukautta vaikutusaikaa tuli täyteen kesäkuun lopussa ja 22.6 Wiima sai toisen tablettinsa. Ei tuo kolmen kuukauden vaikutusaika varmaan ihan tuollaista täsmällisyyttä edellytä kuin meillä oli, mutta muistin edellisenä päivänä, että kolme kuukautta oli nyt lopussa. Muistin, koska sinä päivänä Wiimasta löytyi punkki - tosin kuollut, muttei niin pieni ja kuivunut kuin ne pari aiemmin löytynyttä.

Näyttää siltä, että olemme löytäneet vaivattoman ja toimivan punkkisuojauksen Wiimalle ja turvaamme siihen jatkossakin. Kesäkuun lopussa annettu tabletti kestää syyskuun loppuun ja sitten mahdollisesti voikin taas odotella maaliskuulle ennen seuraavaa tablettia. Taikka paras olla vannomati, ne vihulaisethan ovat kyllä liikkeellä vielä talvikuukausinakin, jos ei ole pakkasta ja lunta.

Vielä kun saisimme Bravectot itsellemmekin, meille kaksijalkaisille. Isännästä on poistettu tänä kesänä jo kolme-neljä kiinnittynyttä iljetystä, itse ja juniori olemme toistaiseksi selvinneet ilman punkkeja. Ennen "ihmis-bravectoja" täytyy vain vannoa jokailtaisen syynin nimiin.

Ekan hellepäivän tunnelmia

Tämän kesän eka hellepäivä täällä lounaiskolkalla oli 27.6, eli viime viikon lauantai. Lenkillä piti suunnitella reitti sillä lailla, että neiti karvakorva pääsisi vilvoittavien vetten äärelle, sillä pelkäsin, että se olisi muuten astunut läähättävän kielensä päälle, sen pidetessä pitenemistään :)

Ohessa muutama rantaräpsy. Näitä ensimmäisiä kesäisiä tunnelmia oli kiva ikuistaa. Kamera ei tiettykään ollut mukana, mutta kännykkä oli, joten sillä tuli vähän näpsittyä. Paras kamerahan on se mikä on mukana ;) .

Sininen taivas ja ihania kesän hattarapilviä.

Märkä, meressä vettynyt puu maistui aika herkulta!

Vastapäätä on yksi kaupungin uimarannoista. Nyt se oli lähes tyhjä lämmöstä huolimatta. Vesi oli kuitenkin vielä kylmää, joten ehkä se ei houkutellut. Mutta muutama lämmin päivä lämmittäisi vedetkin :)

 Tässä kuvassa näkyykin uimaranta toisesta kulmasta, hyppytelineellä ainakin näyttää olevan muutama rohkea uimari :) Ylempänä oleva kukkakuva on muuten otettu yllä olevassa kuvassa näkyvältä vastarannalta.

Rantapolku on Wiiman mielestä mukavan vilpoisa ja varjoisa.

Ulkoilutan muuten Wiimaa täällä kaupungissa kyllä hihnassa, mutta sitten tuolla rannassa päästin vapaaksi polskimaan. Tämä on poseerauskuva ja irrotin neidin hetkeksi hihnasta, ettei se rumentaisi kuvaa :) 

Kaupunkialueella ei jo järjestyssäännönkään vuoksi ilman hihnaa oikein voi ulkoilla. Eikä mulla kyllä ole riittävää luottamustakaan siihen, että Wiima pysyisi vierellä kaikissa vastaantulevissa tilanteissa. Ei se varmaankaan kauas karkaisi ja takaisinkin kyllä tulisi, mutta olen huomannut, että käsityksemme sanasta "lähellä" joskus poikkeavat toisistaan.

Tällaisten tyyppienkin ohi reittimme kulki. Hevoset varmaankin nauttivat helteestä. Vai nauttivatko? En itse asiassa tiedä, luulen vain. En itse asiassa tiedä hevosista juurikaan mitään, mutta pysähdyn nitä aina ihailemaan, koska ne ovat niin kauniita.

Helteiden jatkuessa piipahdimme extempore viikolla työpäivän jälkeen paikallisen uuden ravintolan terassilla pizzalla. Sinne sai koirakin tulla, jos lupasi käyttäytyä kauniisti. Wiima lupasi ja pääsi mukaan. Vettäkin olisi neidille tarjottu, mutta meillä oli sattumoisin omasta takaa.

*******

Ja vielä pari räpsyä aamulenkiltä. Alla tomera-Wiima. Vieressä olevalla pihalla oli haukkuva koira, joka herätti Wiiman huomion. 

Neiti seisoi aika mukavasti koossa, niin sain siitä napattua kivan ja vähän erilaisen sivukuvan - sen häntä on useimmiten lepotilassa kun pyydän sitä poseeraamaan, eli koirakin on tuolloin rennossa mielentilassa. Nyt sain naapurin koiran avulla napattua neidistä vähän tomeramman kuvan. Harmi vaan, että kännykkä oli taas ainoa tallennusvälineeni.
Wiiman häntä on hyvin ilmeikäs ja sen asento ilmentää neitikoiran tunnelmia erinomaisesti, välillä alhaalla, välillä puolitangossa ja välillä näin kuin kuvassa - ja onpa se joskus nähty vielä ylempänä selällä, kun olosuhteet ovat edellyttäneet  :)

Semmoiset kesäterveiset =)

Ajanvietetemppuilua =)

Ohessa filminpätkä kun Wiiman kanssa harjoittelemme paria temppua. Ei mitään maailmoja vavisuttavaa, mutta pieniä juttuja, jotka pitävät arjen hauskana ja Wiimakin joutuu hieman vaivaamaan harmaita aivosolujaan - joskin niin minäkin :)
Ekana temppuna jalkojen välissä pujottelu ja toisena käsivarsirenkaan läpi hyppääminen.

Filmissä ei aluksi ollut musiikkia, mutta miten se onkaan niin noloa kuunnella itseään filmillä. Oma ääni ja puhetapa kuulostavat niin hassulta. Ja koiraa palkitessa ja innostaessa oma äänenkäyttö on vielä asteen pöljempää kuin yleensä (eikös vaan? :) ), niin päätinkin heittää filmille taustamusiikin.

Filmillä ekaksi nähtävä pujottelu on Wiimalle tutumpi juttu. Rally-tokossa on liikkeenä jalkojen ali kulkeminen, jonka olen Wiimalle aikoinaan opettanut. Nyt sain päähäni, että liikkeeseen olisi kiva saada vähän jatkumoakin, ja sitä filmillä harjoitellaan.
Tätä harjoitellessa voisi olla olisi hyvä käyttää etukäteen eteen sijoitettua etupalkkaa, koska Wiima silmäili jokaisen alituksen jälkeen, että vieläkö pujotellaan vai jokohan palkkakäteni mahdollisesti heilahtaisi. Etupalkan kera Neiti Koirasen ei tarvitsisi tähyillä ylös päin palkkatilannetta vaan voisi paremmin keskittyä itse hommaan :)

Toisena temppuna filmillä on käsivarsirenkaan läpi hyppääminen. Ja kuten meidän suorituksesta näkyy, niin ihan uusi juttu on kyseessä. Katsotaan onnistummeko loppukesästä jo esittämään filmin, jossa hypyllä olisi vähän korkeuttakin :)

Ja miksi me näitä harjoitellaan? Ihan vaan koska se on kivaa! :) Meillä on tuollainen hiekkakenttä tässä ihan lähellä ja minulla on usein tapana poiketa sinne Wiiman kanssa lenkin varrella; harjoitella hetken ajan mitä mieleen tulee ja jatkaa sitten pienen aivojumpan ja hauskanpidon jälkeen lenkkiä.

Tempukasta sunnuntai-iltaa :)

Sitä ja tätä ja tota, eli kaiken maailman puuhailuja =)

Pari viikkoa sitten kävin ystäväni ohjauksessa tutustumassa lajiin nimeltä pallopaimennus.
Pallopaimennuksessa on kyse siitä, että koira opetetaan kuljettamaan palloa (iso jumppapallo) haluttuun suuntaan, esimerkiksi ohjaajan luokse tai maaliin. Kun perusteet on hallinnassa niin mielikuvitus on vain rajana; koiralle voidaan sitten opettaa muitakin kuljetuksia, vaikka minkälaisia, kuten vaikka pujottelua pallon kera. Palloja voi myös olla paimennettavana yksi taikka useampi kerrallaan.

Yhdellä pallolla aloitimme, kun emme olleet moista hommaa koskaan kokeilleet. Ja jumppapallon sijasta mukanani oli futispallo, kun niitä sattuneesta syystä - juniorin futisharrastuksen - meillä aika lailla on.

Kyseessä oli esittelytunti, jotta saisin käsityksen lajista ja myös käsityksen siitä, mitä kaikkea Wiiman kanssa olisi opeteltava.
Koiran olisi ensiksikin opittava tökkäämään palloa kuonollaan ja tai rintakehällään. Palloa ei siis oteta suuhun eikä sitä purra, vaan kuljetus tapahtuu kuonolla ja rintakehällä ohjaamalla.
Tökkääminen ei sujunut kauhean hyvin, sillä Wiimalle on luontaista koskea kaikkea tassuilla, sekä lisäksi tänä keväänä on kosketusalusta ollut mukana monessa asiassa. Se johdattaa Wiiman ajattelemaan, että tassuilla pitäisi palloakin huitoa ja nyt ei yhtäkkiä kuulunutkaan, epäreilua! Lisäksi neiti yritti nousta pallon päälle etujaloillaan, kuten kosketusalustalle konsanaan, mutta se oli hieman vaikeaa, kun pallonpahus kierähti alta.
Kotona sitten istuin haara-asennossa lattialla pallo jalkojen välissä, niin kyllä on kuonokosketuksiakin alkanut tulla :) . Jalkapallo ei kylläkään tässä empiirisessä tutkimuksessa ole kokonsa puolesta ihan passeli paimennettavaksi, sillä se on liian matala ja Wiima joutuu kyyristymään osuakseen siihen kuonolla. Luulen, että jumppapallo on  nyt hankittava =)

Hieman paremmin sujui muiden asioiden kanssa. Koira pitää nimittäin lähettää kiertämään palloa, tai pikemminkin lähettää matkaan siten, että koira asemoituu etäämpänä olevan pallon taakse, rintamasuunta ohjaajaan ja seisahtuu sinne. Tästä asennosta sitten aletaan jalostaa sitä pallon luoksetuomista.
Pallon taakse asemoitumista aloitettiin hakemaan kiertoliikkeellä. Linkissä pieni filminpätkä pallon kiertämisestä (ja nyt kuvassa on oman futispalloni sijasta Johanna-ystäväni jumppapallo).
Wiima kiertää: https://youtu.be/bw2zlU4jvKI  Kiitos filmistä Johanna!

Kiertäminen sujui suht mukavasti, mutta Wiiman kanssa olikin sitä harjoiteltu vähän jo aikaisemminkin muissa yhteyksissä. Mutta etäisyyttä kohteeseen olisi kasvatettava, olemme tähän asti harjoitelleen kiertämistä vain varsin läheltä kierrettävää kohdetta.
Kotiläksyksi jäi koiran pysäyttäminen pallon taakse ja se oli vaikeampaa kuin arvelin. Wiima kyllä tuntee pysähtymiskäskyn ja seisahtuu, mutta siinä meillä on tekemistä, että neiti alkaisi yhdistää seisomisen ja asemapaikan pallon takana sekä vielä samaan aikaan saada rintamasuunnan kohti minua.

Tämmöisiä juttuja voimme sitten pikku hiljaa sopivan hetken sattuessa harjoitella ja hioa. Nähtäväksi jää, että saammeko pallon joskus liikkeelle toivottuun suuntaan :)

**
Tässä keväällä osallistuttiin Wiiman kanssa myös agilityn alkeet -kurssille. Sellaiselle ollaan osallistuttu kerran ennenkin, mutta kun emme ole erityisesti siinä lajssa edenneet vaan käyneet vain esteillä omalla ajallamme toisinaan, niin ajattelin, että alkeiskurssille voisimme ihan hyvin taas osallistua, kun sellainen kerran täällä kotikylässä järjestettiin. Agilitystä ei tule varmastikaan meille varsinaista harrastuslajia koskaan, mutta mukava saada omatoimipuuhailuun lisää tietoa ja vinkkejä, sekä uuden oppiminen on aina hyvää aivojumppaa :)
Kurssi olikin oikein mainio. Ensimmäisellä kerralla oli ajatuksena saada esteiden hyppääminen mukavaksi. Eli koira sai mielellään ryhtyä itse tarjoamaan hyppyä palkan eteen, sillä lailla saadaan aikaan iloisesti hyppäävä koira.
Puomin ylälauta oli nostettu alas ja sen kanssa oli määrä harjoitella kontaktia (two on two off). Kontakteja onkin sitten siitä asti hiottu kotiportailla, jalkakäytävän reunassa ja ties missä, josta löytyy korkeusero.Seuraavilla kerroilla jatkettiin siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin ja muihinkin esteisiin tutustuttiin. Viimeisellä kerralla saimme sitten jo tehdä pienet ohjauksetkin ns valssia (valssissa ohjaaja vaihtaa puolta koiran edessä siten, niin, että rintamasuunta kääntyy koiraa kohti, koira on koko ajan ohjaajan näköpiirissä) ja ns takaaleikkausta (takaaleikkauksessa koira lähetetään esteelle, ja ohjaaja vaihtaa puolta koiran takana.) hyväksi käyttäin. Valssi oli vaikeampi, aika paljonkin - minulle, ei Wiimalle. Kuten aina. :)

Sieltä se hempukka vaan läpi tuli, vaikka tämä olikin aavistuksen epäilyttävä este :) !

**

Tänä iltana kokoonnuimme täkäläisen koirakerhon kanssa omatoimisiin rally-toko -treeneihin. Olipa kiva pitkästä aikaa tehdä kylttejä. Edellisestä kerrastamme radalla on jonkin verran aikaa, mutta rally-toko on siitä kiva harrastus, että sen voi kytkeä vaikka osaksi reippailulenkkiä ja tehdä muutamia temppuja siinä ohessa - niin tulee lenkistäkin mielenkiintoisempi :)

Kiitos kuvasta Aya!