sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Kotimaanmatkailua Pohojammaalla

Loman aluksi startattiin reissukoirien kanssa pienelle Pohjanmaan kierrokselle, ihan vaan lomailun ja matkailun merkeissä. Matkan käänteet suunniteltiin jo kotona ennen matkaa, koska koiran kanssa yöpymisen järjestyminen ei ole päivänselvää ja toisaalta tänä kesänä kotimaan matkailua on ehkä enemmän kuin ikinä. Telttaa emme vielä ole tulleet hankkineeksi, ja matkailuauto on haave vain, joten yöpymiset hoitui hotelleissa/vuokrakämpässä. Minulla on tapana varata kotimaankin yöpymiset Bookingin kautta, silloin helposti löytyy lemmikkiystävälliset kohteet, sekä esimerkiksi  ilmastointi oli hellekeleillä kiva laittaa vaatimukseksi.

Pori.
Porissa piipahdettiin katsomassa millainen paikka on Kirjurinluoto.
Siellä oli tällainen hauska kapulalossi.

Pori ja jazz, tietenkin!


Oli aika helteinen keli, joten puut toivat mukavaa varjoa, ja pieni tuulenvire kävi ihanasti.

Juoma- ja kellimistaukoja oli tietenkin pidettävä tuon tuosta. Toiset sitten kelli ja toiset, no, enemmänkin kyttäilivät :)

Vaasa.
Tässä ollaan saavuttu Vaasaan ja ravintolan terassilla päivällisellä. 
Tihkulla jännintä oli pöytien lähellä kaartelevien lintujen tarkkailu: "Voi että kun joskus yltäisi edes pyrstösulkiin 😋!"


Hotellille saapuessamme kellahdin uupuneena sänkyyn kunnes tajusin tämän silmäparin tuijotuksen. 
"Hei palvelija, et kai aio unohtaa meidän ruokaa kun ensin vedit oman napasi täyteen?"

Ja tässä vaiheessa on sitten jo karvakorvatkin syöneet ja käyneet iltapissillä - aika sammuttaa valot.
Pikkupennun elämän eka reissupäivä sujui oikein mainiosti!

Hotelli oli muuten Vaasan Green Star ja se oli oikein koiraystävällinen. Respan väki huikkasi aina koirajuttuja kun menimme tai tulimme. Lisäksi saimme huoneeseen pyyhkeen, vähän herkkuja ja vesi- /ruokakupit, vaikka ne olivat kyllä vähän turhia, kun mukana oli itsellämme kaikki tarvittava.


Oravainen eli Oravais.
Oravaisissa bongasimme tienviitan, jossa lupailtiin kahvilaa sekä kivinäyttelyä, ja kurvasimme katsomaan. Ja olikin mielenkiintoinen kivinäyttely, tai kuka nyt mistäkin kiinnostunut on, mutta itse tykkään tämmöisiä tutkia.

Tiesitkö, että gneissi on Euroopan vanhin kivilaji?

Tämä pallograniitti oli minusta todella hieno. Olisi kiva tietää, miten tällainen kiviaines syntyy.

Tietenkin hömpsantuut myös asettuivat poseerausasentoon yhdelle kivistä :)

Merenkurkku eli Pohjanlahden kapein osa

Ja koirat tietenkin pulahtivat veteen vilvoittelemaan,
itse keskityimme syömään kahvilasta ostamiamme jätskejä.

Pietarsaari eli Jakobstad, 
jonne pysähdyimme oikeastaan vain syömään, ja ohimennen katsomaan kaupunkikuvaa, koska olimme matkalla vielä ylöspäin. Kuvassa näkyvässä ravintolassa söimme ja itse asiassa siinä olikin useamman ravintolan rypäs.



Sattui olemaan lounastarjouksena pizzapuffetti, joten maistelimme sitten muutaman slicen erilaisia pizzoja ja oikein hyviä olivatkin!



Tässä vielä hieno Pietarsaaren puukirkko. Kirkot ovat todella kaunista arkkitehtuuria!

Himanka.
Ja vielä heti perään yhtä kaunis lähistöltä löytynyt Himangan kirkko.

Tiukan näköinen herra, tai ehkä pikemmin vaivaisukko seisoi vartiossa.

Kalajoen hiekkasärkät!
Vihdoin siis päädyimme kohteeseemme ja lähdimme katsomaan hiekkasärkkiä. Ja kylläpä näky olikin erikoinen suomalaisiin rantoihin tottuneena. 
Oma kesämökkimme itse asiassa sijaitsee hiekkaisella saarella, joka kuuluu samaan geologiseen hiekkaharjurakenteeseen kuin Salpausselkäkin (olen antanut itselleni selvittää), mutta siitä huolimatta tämä mitä näin, oli jotain erityistä.




Kuvani hiekkasärkistä ovat hyvin autioita, mutta autiota Kalajoen hiekkasärkillä ei totisesti ollut. 
En ole koskaan nähnyt niin paljon asuntovaunuja ja -autoja, loma-asuntoja ja hotelleja samassa paikassa ja kaikki paikat, kuten kadut, ravintolat ja kaupat olivat täynnä ihmisiä.
Lisäksi paikasta on tehty viihdekeskus ja sieltä löytyy niin Jukuparkkia, cartingautoja (näin jopa kaksi rataa samalla alueella) ja minigolffeja.

Väentungos oli aika ahdistavaa, etenkin kun en ollut siihen osannut varautua. En tiedä miksi en ollut etukäteen tajunnut millainen viihdekeskus oli särkän ympärille rakentunut, mutta se oli itselleni pieni pettymys. Joskin ymmärrän toki hyvin, miksi niin on tapahtunut, sehän tuo kolikkoja kaupungin kassaan, ja sikäläisenä kuntavaltuutettuna tekisin taatusti samoja päätöksiä.
Itse kuitenkin ajattelin, että onneksi olimme buukanneet sinne vain yhden yön, ja että mielellään tulen joskus takaisin katsomaan lisää, mutta sesongin ulkopuolella.


Meillä oli Kalajoella kiva kämppä vasemmalla näkyvässä rivitalossa.
Siisti kodinomainen huoneisto, jossa parveke. 
Talon takana kulki kuvassa näkyvä ulkoilureitti, joka kiersi ja polveili alueella, pääasiassa puitten keskellä metsänomaisesti.

Lasiseinäinen parveke oli kiva, ja parasta oli, että aurinko oli siinä vaiheessa toisella puolella, joten parvekkeella oli viileää. 

Reissukoirat ovat jo asettuneet unilleen. 

Lapua.
Lapua oli kaunis kaupunki, ja siellä myös yövyimme. 



Lapuan läpi virtaa Lapuanjoki ja sen rannat olivat tunnelmalliset



Lapualla ei oltu helteestä niin huolissaan. Enemmän varoittelivat heikoista jäistä, ja ne olivatkin todella olemattomat!


Lapualla olikin sitten tuomiokirkko, Lapuan Tuomiokirkko. 
Kaunis kirkko sekin!




Lapualla yövyimme Lapuahovissa ja se olikin oikein mainio valinta!
Sisustus oli vähän viime vuosikymmeneltä, mutta huone oli siisti, sijainti loistava ja henkilökunta todella iloisia ja kivoja. Koirille täällä ei varsinaisesti erikseen ollut mitään tuliaisia, mutta ei tarvitsekaan. Koirien kanssa saimme mennä sekä illalliselle että myös aamiaiselle hotellin terassille.

Kuten kuvasta näkyy, niin koirat käyttivät hyvin hyväkseen hotellin lepohetket :)! Etenkin Wiimalle autoreissut ovat vähän raskaita, kun se ei oikein malta autossa nukkua, vaan seuraa liikennettä kuskin kanssa. Kaipa se jonkinlaista jännitystä on - hän on kyllä aivan rauhallinen, ei läähätä eikä voi pahoin, mutta ei vaan torku. Siksi pyrimme pitämään päiväkohtaiset ajomatkat maltillisena. Pikkupentunen on kyllä oppinut vetämään nokosia autossa ja se on kiva se!

Lapualta suuntasimmekin sitten Seinäjoelle kasvattajaa tervehtimään, siitä kirjoittelin edellisessä postauksessa (LINKKI: https://wiimansivu.blogspot.com/2021/07/komea-eno-kaunis-sisko-ja-hieno-tihku.html  ).

Reissumme oli tällä kertaa kolme yötä ja neljä päivää pitkä, koska kotona odotti pienet sukujuhlat heti sittenseuraavana päivänä. Joten Seinäjoelta ajelimme sitten jo kotiin Turun kylkeen ja seuraavana päivänä aloimme valmistautua sukujuhliin! 

Meillä on hieno kotimaa! Nyt näimme Pohjanmaata kun aiemmin olemme kierrelleet paljon mm Itä-Suomessa. Maisemat poikkeavat toisistaan kovastikin, Itä-Suomen järvimaisemia, kun taas Pohjanmaalla lakeuksia. Sellainen asia pisti silmään, että Itä-Suomessa on ehkä turistille enemmän houkutuksia kun joka notkossa on kahvilaa, ateljeita ja kotiseutumuseoita. Kun taas Pohjanmaalla on taatusti yhtä yritteliästä sakkia, mutta yrittäjyys on maanviljelyssä ja muilla aloilla kuin turismissa. 
Hienoa, että on erilaisia maisemia eri puolilla, Suomi kun on iso maa!



torstai 22. heinäkuuta 2021

Komea eno, kaunis sisko ja hieno Tihku!

Teimme pienen road tripin, jonka yksi varikkopysähdys oli Seinäjoella Tihkun kasvattajan Minnan luona (kennel Erimoone, suomenlapinkoira, paimensukuislinja). Olipa kiva nähdä sukulaiskoiria ja odotimme myös kiinnostuneina, miten tapaaminen nyt vähän isompana sujuisi.

Kun pihaan ajettiin Minna seisoikin jo pihalla. Tihkun nenään tulvi selvästi tuttujen koirien tuoksuja, kun niin kiinnostuneena se uppoutui hajumaailmaan talon portailla. Kunnes yhtäkkiä hoksasi kuka onkaan se kolmas ihminen pihalla minun ja isännän lisäksi, ja Tihku syöksyi lentäen pussailemaan elämänsä ensimmäistä ihmistä, selvästi oli muistijälki olemassa!

Tihkun sisko Pulma (Erimoone Luonnonlahja) jäi kasvattajansa luokse asumaan, ja Pulma-neitonen päästettiin ensin Tihkua tapaamaan. Yhteinen sävel löytyi heti ja sisarukset juoksivat pitkin pihaa, välillä toinen edessä ja välillä toinen, ja sitten väilllä harrastettiin Tihkun lempilajia, pystypainia 😀!

Tihku ja sisarensa Pulma (Erimoone Luonnonlahja)
Kuva: Minna Rinne, Erimoone

Tihku ja Pulma edelleen, tämä kuva omasta kännykästäni kun hosuin itsekin vierellä :).
Pulmalla on just oikeat emännän elkeet kun on tassunsa tuohon Tihkun eteen laittanut "Äläs rasavilli mene nyt!"

Myös isoäiti, mummokoira Varma (Nereaneidon Taikausva) tuli katsomaan mitä lapsikatras puuhaa. Silmiään siristellen taitaa päivitellä nykyajan nuorisoa!
Tihkun äitiä emme nyt tavanneet, hän ei asu kasvattajansa kotona.



Yllä pari kuvaa Tihkun erikoislajista, pystypainista, joka näytti olevan Pulmallakin hallussa.
Kuvat on poimittu videonpätkästä.


Helteinen päivä, välillä piti hörppiä vettä.

Sitten pääsi ulos Tihkua treffaamaan myös hänen enonsa Velho. Siinä kävi niin, että Tihkusta tuli hetkessä Velhon fani, mutta Velho ei oikein pienestä rasavillista osannut innostua, vaan pöhisi pysymään kauempana.
Tihku oli kuitenkin päättänyt valloittaa idolinsa sydämen, ja pomppi ja kieppui Velhon edessä ja alla, mutta niin hyvää koirakieltä puhuen, että Velhokin kesti tilanteen rumemmin sanomatta. 

Tihku ja enonsa Velho (Erimoone Työvoitto). Komeita poikia 💙💙!
Oli täydellisen sopivaa, että Tihkusta tuli juuri Velhon fani, sillä Tihku on muistuttanut enoaan kovasti pienestä lähtien, ja kasvattajansa kertoo, että sai nimensäkin Velhon eli Työvoiton mukaan - Työvoiton lookalike on tietenkin Läpimurto, eli meidän Tihku.
Kuva: Minna Rinne, Erimoone


Vielä asettui Tihku valokuvamalliksi yksinäänkin ja tällaisia hienoja kuvia hänestä tuli. Iloisen näköinen veijari, ja rakennekin lupailee hyvää - nyt siis 8 kk.

Kuva: Minna Rinne, Erimoone

Kuva: Minna Rinne, Erimoone

Kuva: Minna Rinne, Erimoone


Sellainen oli se tapaaminen. Iso kiitos Minnalle hienoista kuvista ja oli ihan superkivaa, että saimme poiketa tervehtimässä teitä kaikkia! Olispa kiva kun asuisitte lähempänä!