sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Hihnalenkkeilyä, koiraohituksia ja vähän feisbuukkausta

Kaunis hihnakäytös ei ole itsestäänselvyys. Ja tajuan vasta nyt kun minulla on oma koira, millaisen työn takana (sinnikkyyttä, päättäväisyyttä ja kekseliäisyyttä!) kaunis hihnakäytös voi toisinaan olla - silti uskon että Wiima ei ole vaivalloisimmasta päästä. Kuvittelen että hihnakäytöksen harjoittelu voisi olla paljon haastavampaa vaikka nuoren uroksen kanssa (testosteronibuusti), tai myös vaikkapa kovin aran koiran kanssa.
Kriteerit kauniille hihnakäytökselle ovat lähtökohtaisesti subjektiivisia, millaista käytöstä kukin koiraltaan odottaa. Toisaalta erilaiset kurssit ja testit kuten Kiva Koirakansalainen myös standardisoivat odotuksia koiran käytökselle.
Omat kriteerini ovat että hihnassa ei saa vetää, minä päätän mihin kuljetaan, ihmiset, koirat ja muut vastaantulijat tulee voida kohdata normaalisti ilman kevätjuhlaliikkeitä eli mahdollisimman välinpitämättömästi, ja hihnassa ollaan pääsääntöisesti ääneti. Uskon, että aika moni yhtyy näihin kriteereihin.

Wiimalla käytetään lenkeillä toisinaan valjaita, toisinaan pantaa. Valjaissa ollessaan sillä on enemmän vapauksia esim vetämisen suhteen, eli valjaissa hihna saa välillä kiristyä ilman, että huomautan. Käytän nyttemmin valjaiden kanssa usein myös flexiä (linkki) jolloin Wiima voi kulkea pientareella ja ojanpohjassa haistelemassa koirasähköposteja. Vapaudet valjaissa liittyy siihen, että puen typykän valjaihin myös esim pyöräillessä tai kun olemme olleet harjoittelemassa lampailla. Näissäkään tilanteissa en voi säädellä vetoa, joten vedosta en siis valjaissa nipota. Koko aikaa ei tietenkään vedetä, eikä Wiima niin teekään.

Sitä vastoin pannassa kun ulkoillaan, on tavoitteena ettei vetoa ole. Wiima kulkeekin varsin nätisti hihnassa - pannassa - mutta vasta tänä syksynä on alkanut tuntua siltä että alkuaikojen tankkaus ( = koira vetää, minä pysähdyn kunnes hihna löystyy ja koira ottaa pari askelta minuun päin ja taas jatkamme matkaa seuraavaan vetoon asti) on alkanut tuottaa tulosta ja pannassa ollessaan Wiiman hihna siis ylen harvoin enää kiristyy. Ja jos se kiristyy, niin pieni muistutus (pysähdys ja matka keskeytyy taikka että peruutan tulosuuntaan) riittää.

Ihmisten (aikuisten, lasten, lenkkeilijöiden jne) ohittaminen on myös ihan "piis of keik", Wiima usein jopa itse hakeutuu vierelleni ohitustilanteessa ilman pyytämistä ja kulkee nätisti hötkyilemättä ohi. Tai ei aina, esim ollessaan haisteluhommissa, mutta eipä se silloinkaan ohikulkijoista perusta.

Muiden koirien ohitukset on kuitenkin vielä vähän touhukkaita, joskin nekin alkavat olla suhteellisen hyvällä tolalla. Kaukana ollaan vielä 'välinpitämättömyydestä', mutta Wiima pääsääntöisesti pysyy nätisti sillä sivullani, jolle olen sen ohitustilanteessa ohjannut.
Vielä jokin aika sitten se malttoi kulkea nätisti vierelläni toisen koiran lähestyessä vain tietylle etäisyydelle asti, ja toisen koiran päästessä lähemmäs heitti Wiima pentuhyppelyksi ja lopuksi koitti kiireellä kaartaa edestäni ohikulkeneen koiran perspuolen ilmahajujäljelle.
Tänä syksynä otin tuohon asiaan järeät otteet, eli vielä paremmat namit ja lisäsin niiden määrää.
Aloin kehua Wiimaa kun se kulki vierelläni ja oli tarkkaavainen, mutta vielä toisen koiran suhteen tunnetilaltaan rauhallinen. Vippasin namia suuhun lähes katkeamattomana virtana koko ohituksen ajan. Tällä menetelmällä olen päässyt siihen, että Wiima ottaa minuun lähes aina kontaktia (jess!) toisen koiran nähdessään. Jolloin pääsen joka kerta kehumaan sitä ja saamme ohitukselle hyvän alun ja sitä myöten usein toivotun lopunkin.
Vielä on tekemistä tunnetilan kanssa, Wiima kiihtyy hieman koirakohtaamisissa edelleen - tykkäisin että sen tunnetila olisi rauhallisempi, vaikka muuten tilanne onkin useimmiten aika hyvin hallinnassa. Lisäksi haluan harjoitella lisää tilanteita, joissa kohtaamme koiran taluttajansa kanssa ja jäänkin juttelemaan - haluan että Wiima tällöinkin pysyy sivullani käskystä, tämä taito vaatii vielä hiomista.
Mutta Wiimahan on vielä aika mukelo, aikaa on opetella ja kypsyä :)

Niinpä onkin arvossaan tuollaiset facebookin ( ks otsikko) kaltaiset välineet. Facebookin kautta tavoittaa nopeasti useinkin suuren määrän samanhenkisiä ihmisiä samoine ongelmineen.
Niin kävi eilen lauantainakin. Täkäläinen koiranomistajatuttuni kuulutti koirakerhon sivustolla kavereita ns ohitusrinkiin. Minä näin ilmoituksen ja pari muuta tuttua näki myös ja niinpä saimme tosi nopealla aikataululla kokoon hyvän ryhmän treenaajia :)
Treeneistä päätellen mitään ongelmia ei kellään kyllä varsinaisesti ollutkaan. Niin fiksusti käyttäytyivät kaikki! Wiimakin piti mainiota kontaktia oikeastaan kaikissa ohitustilanteissa. Olin niin tyytyväinen tylleröön! :)
Tällainen treeni pitää ottaa uudelleen ja niin päätimmekin tehdä; sen lisäksi että saimme harjoitella ohitustilanteita oli myös hauska tavata samanhenkistä sakkia ulkoilun merkeissä.
(kuvat alla:  Jani Mäntylä)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tulen hurrrjan iloiseksi kommentistasi! Terv Wiima