Uusi Vuosi ja karkurin etsimistä

Taas on yksi vuodenvaihde takana. Koiran tultua perheeseen ihmisten vuodenvaihteen juhlintaa tulee seuranneeksi uusin silmin ja ajatuksin. Ajan takaa lähinnä rakettien melskettä. Rakettien ampuminen on kylläkin koko aikuisikäni ollut varsin turhaa rahanhukkaa, siis eritoten yksityisihmisten tekemänä.
Toisaalta esim oman kotikaupunkini vuodenvaihteen ilotulitus on kylläkin näyttävä ja katselen sitä mielelläni, kun mahdollista. Kannatan ajatusta, että ilotulitteiden myyntiä rajoitettaisiin - myynnin yksityishenkilöille voisi lopettaa ja niiden ampuminen olisi sallittua vain isommille toimijoille - kuten kaupungeille, yrityksille tms.

Sitä odotellessa on toiveissa tulevia uusia vuosia silmällä pitäen, että rakettien ammuskelu tapahtuisi vain sallittuna aikana. Kyllä ainakin meillä päin pamauksia kuului jo ennen sallittua aikaa ja etenkin vielä pitkään uuden vuoden päivänä.

Onnekseni Wiima ei ole herkistynyt koville äänille, mutta lukiessani Facebookin eri sivuja, ystävieni päivityksiä ja muita foorumeita, niin todella paljon ihmiset kirjoittivat koiriensa vaikeuksista rakettien paukkeessa. On vaikea olla iloisella mielellä vuodenvaihteen juhlassa, jos koira viettää illan vaikkapa sängyn alla täristen.

Wiimakin kyllä ensimmäisten pamausten aikana katseli ympärilleen äänet noteeraten, mutta kun mitään ääniä kummempaa ei tapahtunut, sekin rentoutui. Siitä huolimatta pyrin erityisesti rauhoittamaan uuden vuoden illan, niin että pidempi lenkki tehdään ennen paukutuksen alkamista ja sitten illemmalla vain pikkuinen pissilenkki.
Lisäksi varasin iltaa varten mm täytetyn kongin, herkkuluun sekä tarjoilin iltaruuankin aktivointilelusta, jotta neiti saisi keskittyä muihin puuhiin kuin äänien kuunteluun. Ja lisäksi syominen tunnetusti rauhoittaa.

Kovien äänien pelko voi nimittäin syntyä yhdestäkin epäonnisesta kerrasta kun räjähde pamahtaakin iltalenkillä ihan vieressä ja äänipelotonkin koira muuttuu araksi äänille.

 

^ Wiiman Uuden Vuoden puuhailuja

Karkurin tarina

Toisenlaisiakin tarinoita uudenvuodenvietosta on. Esimerkiksi sillä täkäläisellä pienellä chihu-mixillä, joka karkasi omistajaltaan uudenvuoden yönä juurikin raketteja pelästyessään.

Näin ilmoituksia kadonneesta chihusta jo heti päivän pari uuden vuoden jälkeen. Olin tietysti suruissani koiran selviämisestä talviyössä, mutta karkuri-ilmoituksia oli paljon muitakin, niin asia jäi hieman taka-alalle. Yleensähän koiran karkumatkat ovat aika lyhyitä kuitenkin.
Mutta päivää ennen loppiaista bongasin ilmoituksen facebookissa uudelleen ja laskin, että hetkinen - tuo chihu oli viettänyt jo viisi päivää karkuteillä. Ilmoituksen mukaan koira painoi 2,5 kiloa ja pakkanen oli nousemassa - miten se ikinä voisi selvitä?!

Tiedustelin, josko etsintään kaivattaisiin apujoukkoja. Samana iltana olinkin sitten jo keskiyön vuorossa grillaamassa paikalla, jonka etsijäkoira oli merkannut karkurin oleskelupaikaksi. Grillaamisen oli tarkoitus houkutella tuoksullaan nälkäistä koiraa lähemmäs.
Ongelmana oli, että aika moni oli yrittänyt kiinniottaa koiraa ja siitä oli tullut aina vaan arempi ja pelokkaampi, joten ohjeena oli, että jos koira ilmestyisi näkösälle, niin tulisi lasketutua itsekin maan tasolle, heitellä ruokaa ja katsoa koirasta poispäin (rauhoittava ele). Missään nimessä koiraa ei saisi kutsua nimeltä, se saattaisi karkuteillä olevaa koiraa pelottaa vielä enemmän.
Grillausyönä koira ei saapunut ruokavieraaksi, mutta sain siitä näköhavainnon sen laukatessa etäällä. Ainakin se oli siis elossa.
Päätimme, että seuraavana aamuna tapaisimme samalla paikalla ja organisoituisimme uudelleen. Samana yönä yksi etsijöistä kuulutteli asiasta facebookissa ja perusti FB-ryhmän etsintää varten.

Kun seuraavana aamuna sovittuun aikaan saavuin treffipaikalle silmäni levisivät hämmästyksestä. Paikalla oli kymmeniä ja taas kymmeniä vapaaehtoisia etsijöitä. Kaikki vieraita toisilleen, mutta jokaisella hätä pikkukoiran selviämisestä - pakkasta oli lähes 15 astetta tuona aamuna!

TESY:n (Turun Eläinsuojeluyhdistys) asiantuntija oli saapunut paikalle antamaan meille neuvoja etsimiseen ja niin me sitten järjestäydyimme taas, aamuvuoroon ja iltavuoroon. Onneksemme koirasta oli useita näköhavaintoja samalta aamulta lähialueiden taloista, niin tiesimme millä alueella toimia. Osa paineli laittamaan grillin päälle, jotta ruuan tuoksu taas leviäisi ilmaan. Jotkut keskittyivät partioimaan vilkasliikenteisen maantien varrella, jotta koira pysyisi pois liikenteen joukosta ja sitten toiset keskittyivät näyttämään "sunnuntaikävelijöiltä" ja keräämään näköhavaintoja.

Koira saatiin kiinni samana iltana, onneksi se loppujen lopuksi hakeutui eräälle pihalle, ja jäi aidan sisälle mottiin - ja niin saatiin koira kotiin!

Turun poliisikin huomioi twiittailemalla ja instagramissa etsintämme:

 ***

Mutta mitä tästä opimme. Ensiksikin sen, että pidä koira kytkettynä uudenvuoden yönä ja muussakin melskeessä, vaikka se pysyisikin normaalisti pihalla. Säikähtänyt koira ei toimi normaalisti ja saattaa sännätä karkuteille.
Ja toiseksi - oli ihanaa huomata ihmisten hyväsydämisyys ja huoli pikkukoirasta sekä se miten niin moni ihminen oli valmis seisomaan pakkasessa ja antamaan omaa aikaansa karkurin pelastamiseksi.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja pidetäänhän huolta toisistamme!