Nose Workkia ja syksyisiä maisemia

Kesä meni humps! Mutta jotenkin on aika ihania nämä pimenevät illatkin. Vaikka iltalenkeillä tuntuukin siltä, että on keskellä yötä liikkeellä eikä kello kuitenkaan ole iltakasia tai -ysiä enempää.
Tällaisen kännykkäkuvan nappasin yhtenä iltana. Puhelin ei ihan taivu noin pimeään, mutta kyllä tuostakin hämäriin tunnelmiini pääsee :)

Syksyn alettua on tullut puuhailtua vähän uusia juttuja. Olen mukana täkäläisen koirakerhon toiminnassa ja innostuin ilmoittautumaan kurssille:

Osallistuimme Wiiman kanssa Nose Work - kurssille, kyse on siis hajutyöskentelystä, jossa etsitään tiettyjä hajuja erilaisilla ympäristöissä. Lajista voit lukea lisää Nose Work Finlandin sivuilta, klik.

Kiinnostuin NW:stä jo jokin aika sitten, kun kuulin siitä. Ajattelin, että tuossapa olisi mukava tapa saada koiralle aivonystyrähierontaa sisätiloissa ja lisäksi nenän käyttö olisi oiva tapa virikkeistää koiraa tarjoamalla sen nenälle luontaista työtä.
Teen Wiimalle aika usein nami-/ruokaetsintäratoja ajanvietteeksi tänne kotiin ja tarjoan sille myös toisinaan ruuan ulos "heiteltynä", jolloin se joutuu nenää käyttäen etsimään sitä pihamaalta. Mutta Nose Workin avulla saataisiin vielä uusi ulottuvuus tuohon nenänkäyttöön :)

 Pjukalan Kansanopisto (Axxel), Paraisilla

Kurssi oli koko viikonlopun workshop ihanassa Pjukalan Kansanopistossa Paraisilla. Kouluttajana Anna Loimaranta Taikamon Koirakoulusta.
Perjantaina kuulimme lajin teoriaa, hajujen käsittelystä ja kilpailuluokista, joskaan kilpailuja ei ole Suomessa vielä järjestetty lajin ollessa niin uusi. Lauantaina ja sunnuntaina pääsimme sitten itse asiaan, eli käytännön harjoituksiin.

Nose Work sopii kaikenlaisille koirille, siis aroillekin ja toisaalta myös koira-aggressiivisille koirille, sillä harjoitustilanteessa on aina yksi koira kerrallaan.

Harjoittelu aloitettiin niin, että meillä oli kaksi muovilaatikkoa, joista toisen pohjaan oli teipattu pieni huovanpala (huonekalutossu) ja siihen imeytetty yksi tippa hajuhydrolaattia, eucalyptuksen tuoksua.

Sitten harjoitusvuorossa oleva koira tuotiin paikalle ja joka kerta kun se vain edes katsahti oikeaa laatikkoa, naksuttimella naks ja palkka suuhun.

Pikku hiljaa, jokainen koira tahdissaan alkoi oivaltaa, että eucalyptuksen haju on hyvä juttu ja se kannattaa bongata. Wiima ei ollut nopeimpia oivaltajia - sillä oli selvästi hieman tekemistä vieraan tilan kanssa ja "tuijottavien" ihmisten, eli muiden kurssilaisten, sillä kaikki ohjaajat seurasivat jokaisen koiran harjoituksia. Wiima ei tosin arastellut ihmisiä, kävipä tervehdyskierroksellakin :) , mutta jotenkin sillä näytti olevan sellainen olo, että itse hajutehtävän lisäksi sen piti pitää silmällä huoneen tapahtumia. Paimenrotuiselle koiralle tosin aika tyypillistä tuo yleistilanteen tarkkailu.

Kun koira oli hoksannut, että eucalyptuksen haju on hyvä juttu ja sitä kannattaisi hakea, lisättiin laatikoita, sekä käännettiin ne toisin päin, jolloin koira joutui löytämään hajun laatikon alaosien reikien kautta.

Sitten ei tietenkään ihan riitä, että koira tunnistaa hajun, vaan sillä pitää olla jokin keino kertoa siitä ohjaajallekin. Eli piti päättää millainen olisi toivottava ilmaisu. Valitsin istumisasennon - Wiiman tulisi istua hajun äärelle merkiksi löydöstään. Ajattelin, että se olisi riittävän selkeä merkki minun havaita. Luulen, että kaikki kurssilaiset yhtä lukuunottamatta, valitsivat istumisen, ja tuo yksi koirakko taisi valita makuun.

Ilmaisun valittuamme harjoittelu jatkui niin, että hajun löydyttyä palkkaus tapahtui koiran ilmaisuasennossa, eli meillä Wiiman istuttua. Jossakin vaiheessa hajun tunnistaminen ja istahtaminen yhdistyisivät koiran korvien välissä jatkumoksi ja zadaa - siinä meillä olisi hajutunnistus ja sen ilmaisu :) !

Tein kurssilta pienen hankinnan ja ostin itselleni pari metallirasiaa, joihin oli porattu reiät. Sekä kävin ostamassa kuvassa olevan kaltaisia muovikoreja ja huonekaluhuopatassuja. Eucalyptus-hydrolaatin saimme kurssihintaan kuuluvana kurssilta.

Kurssin jälkeen treenailimme oppimaamme kotona . Wiimalla oli selvästi helpompaa kotona ja omalla pihalla kuin kurssipaikan luokkahuoneessa kun muut häiriöt olivat poissa. Tein sille laatikkoratoja muovisista säilytyslaatikoista sekä lisäksi piilottelin hajua kotona mm tuolien jalkoihin ja muihin paikkoihin.
Wiima oli hienosti hengessä mukana ja haki hajun kerta toisensa jälkeen. 

Mutta sitten tuli joitakin viikonloppuja kun olikin paljon muuta ohjelmaa ja pitkät työpäivät siihen päälle, niin hajuhommat jäivät taka-alalle...

Mutta kaivoin nuo laatikot tänä viikonloppuna "naftaliinista" ja tein Wiimalle radan lähikentälle. Jännäsin, että vieläköhän pimu muistaisi eucalyptuksen tuoksua pitäisi hakea. Iloni oli suuri kun huomasin sen muistavan mistä on kyse ja nuuskivan tiensä poikkeuksetta sen laatikon äärelle, johon eucalyptus-tuoksu oli piilotettu!

Joten uusi alku tähän hommaan ja nyt pitäisi koittaa pitää harjoittelut edes jotenkin säännöllisinä.

Hajun ilmaisussa on vielä vähän - aika paljon - hiomista. Istuminen ei ole vielä 'nivoutunut' tuoksun kanssa yhteen. Taitaa olla syytä nähdä vähän vaivaa tuon ilmaisun vahvistamisen suhteen myös, ehkä ihan erillisharjoituksina.

Mutta haisteluhommat tuntuu mukavalta puuhalta ja kivointa on, ettei tarvi lähteä pitkälle harrastamaan vaan radan voi rakentaa vaikka kotiin :)


Syksy on kivaa lenkkiaikaa, kun kelit on raikkaita ja kuulaita. Toisinaan on sateistakin, mutta olen sillä lailla vähän höyrähtänyt, ettei sadekaan varsinaisesti minua haittaa. Alla muutama lenkeillä räpsitty kuva päätähdestä sekä maisemakuvia täältä Paraislta :

Hauskoja ja kutsuvia kadunnimiä :)

Mukava tarjous, mutten hyödyntänyt.

Paraisten Kirkkosalmessa on liikennettä.
Tuossa vieressä oikealla puolella kuvan ulkopuolella on täkäläinen K-Supermarket ja ihmiset saapuvat tässä ostoksille. Autollakin kyllä pääsee kauppaan :)

Eräänä iltana Paraisten Keskuspuistossa reippaillessamme tuntui värit olevan kohdillaan.
Ilta-aurinko ja tumma taivaankansi, joka korosti värejä. Sellaisissa tunnelmissa tallensin Wimpulasta muutaman poseerauskuvan :

Mukavaa syksyn jatkoa !