Millainen persoona se Wiima sitten onkaan?

FB:ssä paimensukuisen lapinkoiran keskustelupalstalla oli mielenkiintoinen avaus lapinkoirien luonteista. Oman Wiimanikin kuvauksen sinne tulin kirjanneeksi ja kun kerran ajatukset oli nyt tekstiksi tiivistettynä, niin kirjaanpa (kopioinpa) muistiin myös tänne.
Aikamoisen romaanin kirjoitin, ollakseen FB-kommentti, mutta ei se omassa joukossaan liian pitkältä tuntunut 😀, ja blogissahan pituus ei haittaakaan :

🍄🍄🍄🍄🍄🍄🍄🍄🍄🍄

"7-vee Wiima on eka koirani, enkä siksi oikein pysty vertaamaan luonnetta ja käytöstä muihin lapinkoiriin, mutta moni muun rotuisen koiran omistaja on Wiimasta kommentoinut, että 'onpa se rauhallinen!'. Ja niin Wiima onkin, se on hötkyilemätön ja rauhallinen koira, mutta silti valpas ja 'kaiken näkevä'. Smartdog-testin palautteessakin sanottiin: "Koira on koko ajan hyvin rauhallinen, mutta seuraa tehtäviä kiinnostuneesti ja hyvin keskittyneenä."

Ihmissosiaalisuus
Wiima on ihmisille ystävällinen ja tervehtii vieraitakin ihmisiä mielellään. Ei kuitenkaan jaksa kauhean kauan olla pallutettavana vaan lähtee etäämmälle tarkkailuasemiin tai nuuskimaan omiaan. Kotona Wiima asemoi itsensä siihen huoneeseen missä ihmisetkin, mutta ei tunge syliin. Välillä sille kumminkn tulee läheisyystarve ja silloin koiruus tulee puskemaan kuin kissa ja sitten peruuttaa itsensä ihmisen eteen istumaan rapsuttelua varten, kunnes taas vetäytyy omilleen.

Koirasosiaalisuus
Koirien ohitukset sujuvat varsin hyvin, useimmiten ääneti, Wiima kuitenkin aina vähän jännittyy, ja mikäli ohitus tapahtuu lähellä kotia tai vastaantuleva koira alkaa huudella, niin Wiimakin kyllä saattaa äyskähyää - vähän riippuu myös toisen koiran ulkoisesta habituksesta.
Jostain syystä vieraiden koirien edellä kulkeminen on Wiimalle vaikeinta, paljon vaikeampaa kuin ohittaminen. Silloin pitää koko ajan varmistella, ettei takana tuleva koira pääse perskarvoihin, vaikka etäisyyttä olisi reilustikin. Tämä korostuu täällä pienessä kotitaajamassa, jossa muita ulkoilijoita on vähemmän, kaupunkilenkeillä häiriöiden keskellä tätä ongelmaa ei ole. Joskus kun on vietetty pitkä kesäloma mökillä, niin kaupunkiin palatessa Wiimaa joutuu vähän muistuttelemaan, että miten niitä ohituksia tehtiinkään.
Edellä kerrotusta huolimatta Wiima puhuu selkeää koirakieltä ja osaa taitavasti käyttää rauhoittavia signaaleja. Mutta ne ilmestyvät repertuaariin kun Wiima on vapaana ilman hihnojen rajoituksia. Silloin kyllä onnistuu vieraiden koirien, narttujenkin, lähellä oleminen jos myös toiselta osapuolelta löytyy käytöstavat.

Itsenäisyys
Wiima on jännä paketti itsenäisyyttä ja yhteistyöhalua. Se on varmaan lappalaisille tyypillistäkin, mutta kun omassa tuttavapiirissä on muun rotuisia koiria, niin se on vähän erikoista - yleensä tuntuu, että koirat on jokotai (vai onko?). Wiima on todella mielellään mukana kaikessa mitä tehdään, pitää ja hakee kontaktia, oppii nopeasti ja keskittyy, ja tekee aina parhaansa. Mutta toisaalta Wiima on myös itsenäinen, omia ratkaisuja tekevä koira, eikä hermostu vaikken ole koko ajan näköpiirissä.

Aktiivisuus
Vaikka Wiima on perusluonteltaan rauhallinen (lappalaistenkin keskitasoa rauhallisempi SmartDogin mukaan!) niin Wiimasta huomaa, että tekemistä pitää olla. Jos on useampi päivä mennyt vain peruslenkkejä tehden, on Wiima kotona levottomampi. Jos hihnalenkki on pelkkää omiin ajatuksiin uppoutunutta kävelyä, alkaa Wiimaa talsiminen kyllästyttää ja se alkaa tökkiä jalkojani, tuoda käpyjä ja keppejä jalkoihini heitettäväksi ja noudettavaksi leikkiä varten. Eli aktiviteettia pitää Wiiman päivissä olla, jotta se voi hyvin.

Ääniherkkyys (mm.)
Ilotulitukset ja ukkosilmat eivät Wiimaa hätkähdytä - edes jos sattuisimme olemaan ulkona tämmöisen tapahtuessa. Wiima on kuitenkin vähän sillä lailla dramaqueen, että jotain säikähtäessään tekee minusta vähän ylimitoitetunkin :) väistöliikkeen, mutta sitten ensi reaktion jälkeen palaa heti tutkimaan, että mikä se oli, eli palautuu nopeasti, joka on hyvä juttu. Tämä ominaisuus näkyi hyvin aikanaan myös luonnetestissä, jossa testi tuomarin loppuraportin mukaan melkein keskeytettiin kelkkaosuudessa, kun Wiima sitä niin kovin pelkäsi, mutta kun kelkka pysähtyi, oli Wiima sitä heti tutkimassa.
Tämä 'dramaqueen-homma' näkyy myös mm. kivussa - kerran luulin, että jotain todella ikävää sattui Wiiman jalalle, ehdin jo pelästyä, mutta perskarvoista löytyikin pieni nipistävä takiainen.

Tästä jutusta tuli tosi pitkä, kun innostuin 😊, mutta sen vielä kerron, että ehkä tuon rauhallisen luonteensa ja sopeutuvuutensa myötä, Wiiman kanssa on myös helppo reissata eri paikoissa. Se tekee olonsa kotoisaksi ja "huomaamattomaksi" hotellihuoneissa, ravintoloiden terasseilla jne.
Luonnetestivideo: https://www.youtube.com/watch?v=V--yGV4Y4DM "

🍄🍄🍄🍄🍄🍄🍄🍄🍄🍄

Jäin noista asioista sitten vielä erikseen miettimään mm. tuota äänivarmuutta tai -herkkyyttä. Wiima ei tosiaan ole milläänsäkään ilotulitusräiskeestä eikä ukkosista. Mutta sitten kyllä jokin äkillinen ääni saa sen reagoimaan. Sellaisia tilanteita on ehkä harvemmin, mutta juuri viime viikolla oli yksi:

Oltiin pimeässä iltalenkillä ja kuljettiin tunnelissa vilkkaasti liikennöidyn tien alla. Tunneli on lyhyt ja liikenteen äänet kuuluvat hyvin. Oltiin jo melkein ulkona tunnelista, kun yhtäkkiä Wiima (liinassa) sai jalat alleen ja loikkasi karkuun joltain uhalta.
Ihmettelin mikä olisi kyseessä kun en itse ollut huomannut mitään säikähdyksen aihetta. Mutta sitten tajusin, että tunnelin päälle oli juuri ajanut, ei henkilöauto kuten yleensä, vaan pitkä painava tukkirekka ja vaikka en itse ollut siihen reagoinut, niin Wiima oli äänen muutoksen kuullut ja hyppäsi  yhtäkkiä alkanutta jyrinää turvaan. Sitten se pysähtyi katselemaan ja huomasi, ettei mikään uhkaakaan ja matka jatkui.

Samanlainen tilanne voi olla vaikkapa (kerran tapahtui) jos kävelemme pressusta tehdyn autotallin/varaston ohi ja juuri ohittaessamme pressu alkaa jotenkin tuulessa paukkua. Silloin Wiima reagoi selkärangastaan ja ottaa kaniininloikan selviytyäkseen hengissä, mutta etäämmällä ryhtyy heti tilannetta selvittämään ja huomattuaan, ettei vaaraa olekaan, niin tilanne palautuu.

Onko tällainen koira siis äänivarma vai ei? Reagoiko äänivarmakin koira  ääneen, reagoiko säikähdyksellä vai miten, eli miten toimii ns äänivarma koira kun vieressä pamahtaa? 

Itselleni on tärkeää, että palautuminen on nopeaa, eikä Wiima jää säikähdystään märehtimään, mutta en tiedä mitä vastaisin, jos kysyttäisiin, että onko Wiima äänivarma koira. Luonnetestin kuormituksessa se sai "arvosanaksi" Laukauskokematon, koska Wiima jäi ääniä hieman kuuntelemaan, joskaan ei niistäkään kuitenkaan mitenkään hermostunut.

Toinen asia, jonka olen Wiimassa todennut, on, ettei se tosiaan ole ihan hirveän ihmissosiaalinen. Vaikka moni sen tavatessaan on varmaan toista mieltä - ja itsekin olin aluksi sitä mieltä, ennen kuin aloin ymmärtää sen käytöstä paremmin.  

Wiima tosiaan tervehtii vieraita ihmisiä hyvin mielellään, joskus jopa oma-aloitteisesti :) ellen pidä varaani, mikäli vastaantulija ottaa siihen silmäkontaktin ja näyttää ystävällistä ilmettä. Wiiman häntä alkaa heilua, se menee ihan ihmisen luo ja voi antaa pusunkin, jos vaan onnistuu, mutta sitten pallutus ja silittäminen hyvin nopeasti kyllästyttää tai muuttuu jotenkin epämukavaksi, ja Wiima vetäytyy kauemmas.

Treeneissä Wiima motivoituu ruuasta ja leluista, myös kehut iloisella äänellä kantaa palkkana suorituksen aikana. Mutta jos ryhdyn Wiimaa taputtelemaan ja silittelemään palkaksi, se joko väistää tai sietää, ja vaan odottaa, että tekeminen jatkuisi. 

Tähän liittyy tuo jo edellä kerrottu, ettei Wiima pyri syliin tai polvelle, eikä muutenkaan kosketuksiin, kuten vaikka sänkyymme nukkumaan, mutta lähistöllä se kyllä koko ajan on (poislukien tietenkin kotiväen tervehdykset, jolloin pusketaan ja hinkataan, ja tarjotaan itseä pallutettavaksi, myös aina jotain kantaen, ja sitten sellaiset muut yllättävät läheisyyskohtaukset, joita kyllä tulee useampi päivässä).

En tätä ominaisuutta ole nähnyt tai ymmärtänyt Wiimassa kovin pitkään - ajattelin aina, että Wiima on hyvin ihmissosiaalinen, kun se on niin ystävällinen ja tervehtii iloisesti, mutta se ei olekaan koko totuus.

Tämmöisin aatoksin tällä kertaa :) ihanaa, kun on perjantai, ja vapaa viikonloppu edessä!