Hyvää syntymäpäivää rakas, elämäni koira 💗.
Kuvissa Wiima neljän kuukauden ikäisenä ja sitten syntymäpäivänään (8 vee) otettu kuva. Värit olivat pentuiässä hauskasti väärinpäin - siellä missä naamassa nyt on tummaa oli silloin vaaleaa, ja päinvastoin. Värityksen muutos on tyypillinen riistanvärisille lapinkoirille, niille tulee pentuiässä tuollainen hauska maski, joka sitten pikkuhiljaa muuttuu ja vakiintuu.
Värien muutosta tuntuu tapahtuvan vieläkin. Ainakin kuononpäässä, pienimuotoisesti. Kuononpää oli tuollainen tumma, kuin pentukuvassa, vielä senkin jälkeenkun maski muuten oli hävinnyt.
Pikkuhiljaa kuononpäästä tuli tuollainen valkoinen kuin aikuiskuvassa, mutta sekin edelleen välillä tummenee ja vaalenee! En ole kiinnittänyt huomiota, että liittyykö vaihtelut esimerkiksi vuodenaikoihin tai karvanlähtöön.
Värien muutosta tuntuu tapahtuvan vieläkin. Ainakin kuononpäässä, pienimuotoisesti. Kuononpää oli tuollainen tumma, kuin pentukuvassa, vielä senkin jälkeenkun maski muuten oli hävinnyt.
Pikkuhiljaa kuononpäästä tuli tuollainen valkoinen kuin aikuiskuvassa, mutta sekin edelleen välillä tummenee ja vaalenee! En ole kiinnittänyt huomiota, että liittyykö vaihtelut esimerkiksi vuodenaikoihin tai karvanlähtöön.
Syntymäpäivälahjaksi Wiima sai temppuilua koirayhdistyksen kentällä. Kaivoimme esiin rallytokokylttejä sekä agilityn kepit ja välinumerona pallon heittoa ja -noutoa - minä heitin ja Wiima nouti, jos ihan tarkkoja ollaan :) .
Teemoina käännökset, sekä kuvan ulkopuolella oikealla eteentulo, joka joskus jää vähän vinoksi ja merkille lähetys.
Pieni radanpätkäkin tuli ikuistettua :) .
Olin ennen tätä korona-aikaa ajatellut, että Wiima olisi tällaisen toiminnallisen lahjan lisäksi saanut myös palvelusetelilahjan eläinlääkärille. Mielessä oli silmien peilaus ja ihan vaan terveystarkastus, kun kerran aletaan olla molemmat tässä mainiossa keski-iässä.
Homma kuitenkin jäi vähän vaiheeseen nyt, kun koitan näinä aikoina itse välttää menemästä mihinkään mihin ei ole pakko. Ehtiihän tuota myöhemminkin, vaikka kesällä - luulen, ettei Wiima pahastu, vaikka lahjantulo vähän viivästyykin :) .. saattaapi olla tällaisten lahjojen kohdalla jopa hieman iloinen "armoajasta" :D.
***
Onnea Wiima! :)
VastaaPoistaLapinkoirissa on ihanaa se, että 8 vuotta ei ole vielä ikä eikä mikään. On niin surullista ajatella, että jotkut suuret rodut ovat jo elämänsä ehtoopuolella tuon ikäisinä.
Tuossa kuvaparissa Wiima on aika paljon samannäköinen kuin meidän perheen ensimmäinen lapinkoira. Oonalla oli samalla tavalla musta maski pentuna, joka sitten vaaleni. Oona eli 17,5 vuotta. Toivotaan Wiimalle ainakin yhtä pitkää ikää! :)
Kiitos onnitteluista :)! Minäkin haluan uskoa, että ollaan nyt ehkä puolessa välissä yhteistä matkaamme, lapinkoirat on tosiaan usein onneksi varsin pitkäikäista sakkia. Tämä aika on mennyt niin hirveän nopeasti, että olen aika paljon ajatellut tuota minkä totesit, että jotkut rodut ovat tässä kohtaa elämänsä illassa ja se tuntuu todella surulliselta. Wiimassa on edelleen wauhtia ja waarallisia tilanteita ja nautin jokaisesta ilohepulikohtauksesta (päivittäin tulee!) :D!
PoistaTuo maski on tosiaan hauska juttu. Teilläkin siis ollut riistanvärinen lappalainen :) .
Muistan kun toivoin, että Wiimalle jäisi tuo maski naamalle ikuisiksi ajoiksi, ehkä kuitenkin onni ettei jäänyt - hän näyttää vähän paviaanille, sillä lailla hauskalla tavalla :D.
Synttärionnea ihanalle Wiimalle!
VastaaPoistaWiimukka kiittää =) !
Poista