Pahus, silmätulehdusta pukkaa!

Tihkun oikea silmä punottaa. Minusta tuntuu, että se oli punoittanut jo jonkin aikaa, koska aina joskus näin siitä häivähdyksen, mutta sitten taas kun ryhdyin silmää tutkimaan, en nähnyt punotusta ja luulin nähneeni väärin tai, että valo osui jotenkin hassusti. Niinpä hoitoon hakeutuminen ehkä hieman viipyi, kun en tajunnut, että oikeasti oli silmässä oireilua - silmä kun ei kutissut tai muuten häirinnyt Tihkua niin, että olisin siitä asian voinut ymmärtää. 

Hei, tuu leikkimään!

Kuitenkin nyt viimeiset päivät ennen lääkäriä punoitus oli ihan selkeä, joten kävi selväksi, että lääkäriä tarvitaan.  Punoitusta näkyi paikallisesti oikean silmän oikeassa reunassa. Tällä kertaa isännän oli helpompi järkätä aikaa eläinlääkärille, niinpä hän lähti Tihkun kanssa matkaan ja itse jäin työpöydän ääreen.

Silmän sidekalvon tulehdus

Ja niinhän siinä kävi, että diagnoosiksi tuli sidekalvon tulehdus ja Oftan Chlora -tipat molempiin silmiin 7 päivän ajan. Itse olin nähnyt punoitusta vain toisessa silmässä, mutta oli sitä oiretta löytynyt sitten toisestakin - ja niinhän se silmätulehdus usein leviääkin molempiin silmiin.

Tutkimus oli mennyt muuten ihan hyvin, mutta sitten lääkäri oli vielä puuduttanut silmät ja katsonut vilkkuluomien alle sen varalta, että olisiko rakkuloita. Varmastikin tarkistaakseen oliko kyse follikuliitista eli nuorten koirien rakkulaisesta sidekalvon tulehduksesta. Ei ollut rakkuloita ollut.

Vilkkuluomen levitys oli kuitenkin Tihkun mielestä ollut hyvin epämiellyttävää ja siinä hän oli isännän mukaan kovasti vikuroinut. Mietin, että olisiko ehkä voinut olla niin, ettei puudutus ollut vielä ihan vaikuttanut - tai sitten toimenpide oli vain ollut kovin pelottava ja epämiellyttävä.

Tipan laittamisessa haastetta 

Olin kesällä ja syksyllä muiden käsittelyjen ohella kuivaharjoitellut Tihkun kanssa silmätipan laittoa ja meidän harjoituksissa homma sujui todella hienosti - koira oli rauhallinen, istui vastapäätä ja antoi tutkia silmää ja laittaa tipan (kosteus-) , ja sai sitten hyvän palkan. 

Nyt kuitenkin lääkärikäynnin jälkeen ja kun taidolle olisi tarvetta, niin ollaan taas lähtökuopissa. Tihku siis vikuroi ja pelkää tipan laittamista. Tipat joutuu laittamaan pienellä väkipakolla ja ei tunnu kivalta, että koira joutuu pelkäämään. Tässä kohtaa ei oikein ole aikaa sitä omaehtoisuutta varsinaisesti harjoitella, kun se tippa kerran on sinne silmään saatava, mutta koitan tehdä tilanteesta niin rauhallisen kuin pystyn. Kyllä se siitä, ja ehkäpä hänkin pian huomaa, että hommaan ei kuole eikä siitä sokeudu, niin tipanlaitto helpottuu. Ja kun tämä on ohi, niin harjoituksia on jatkettava taas niin, että ensi kerta olisi helpompi. 

Tipat on kuitenkin saatu perille silmään, niin kaipa tästäkin viheliäisestä harmista päästään. 
Jos viikon tippakuuri ei auttaisi, niin sitten lääkäri oli suosittanut silmälääkärille hakeutumista.

Kaverukset🧡.

He nukkuvat harvoin näin lähekkäin, ja tässäkin

tilanteessa taisi Wiima hetken päästä siirtyä hieman sivummalle.

Wiimalla on oltava feng shuita ja tilaa ympärillään :)

I