Ja sitten oli Juhannus..

Juhannus vietettiin tänä kesänä aivan upeassa säässä - ainakin siis siinä tapauksessa, että sattuu tykkäämään auringonpaisteesta ja lämmöstä. Tämä emäntäinen myöntää kyllä tykkäävänsä myös tuulesta, tuiverruksesta ja sadesäästä, mutta kun on kutsunut vieraita juhannuksen viettoon ja on tarkoitus olla ulkosalla, niin on tuollainen poutainen lämmin kesäpäivä paras vaihtoehto.

Myös Wiimalla oli juhannusvieraita, bordercollie Nemo ja löwchen eli leijonakoira nimeltään Bono. Mainitut karvakuonot ovat tuttavaperheemme ja siis juhannusvieraidemme koiria ja Wiimalle entuudestaan tuttuja. Lisäksi kuvioissa oli naapurin labradori Fonzie, jota käytiin moikkaamassa.
Niin ja kävihän tässä pihalla kääntymässä juhannusaattona myös toinenkin mökkinaapuriperhe parsonrusselterrierinsä Maisan kanssa, mutta se ei oikein pitänyt Wiimasta, vaan vältteli ja murahteli, taisi olla toinen narttu liikaa Maisalle, nimittäin poikakoirien kanssa ei moisia ongelmia ollut.

Juhannusta vietettiin mökillä, joten ohjelmassa oli vesileikkejä (ei, uimaan ei Wiima vieläkään mennyt, kahlaili kyllä), metsälenkkejä, ruoka-aikaan grillin äärellä päivystämistä ja rapsuttavia käsiä siellä täällä.

Oli mukava huomata, että typykkä pysyi pihalla varsin hyvin, vaikka mökkipiha ei olekaan aidattu. Välillä Wiima eksyy kuono maassa jälkiä seuraten hipsimään vähän pitemmälle kuin tahtoisin, mutta eiköhän ne tontin rajat sen päähän pikku hiljaa piirry, kun tietyn rajan ylitettyään kutsun sen takaisin. Mutta pääasia, että ainakaan se ei siis ns. livahtele.

Alla kuvakavalkadin muodossa Wiima-tylleröisen juhannuksen viettoa.

 Wiima ja Bono olivat kuin paita ja peppu

 

Nemo on äijä jonka mielestä töitä pitää paiskia juhannuksenakin. Niinpä se ei ehtinyt koiraleikkiin paljon osallistua vaan piti huolta siitä ettei pihamaan pallot karkaile. Jos joku erehtyi palloa potkaisemaan, niin karannut pallo oli heti palautettava ruotuun.

Mökkisaaren hevosia katsomassa

Naapurissa käytiin vesille laskemassa uusi lautta lapsille uimaleluksi ja siellä odotteli Wiiman "serkkupoika" Fonzie. Alla Fonzie ja Nemo tekevät tuttavuutta.

Käytiinpä sitten Wiiman kanssa kahdestaan aamulenkilläkin:

Siinä se menee, tylleröinen :)

^ Lenkki kulki hiekkarannan ohi ja kurvasimme sinne vähän vilvoittelemaan. Kahlattuaan hieman sai Wiima patterinsa taas latinkiin ja hepulikohtaus yllätti, kuten yllä kuvissa näkyy =)

Tässä alla näkyvässä asennossa Wiima vaeltelee pitkin mökkitonttia, oikeastaan koko päivän, jos ei ole muuta ohjelmaa menossa. Hiljaa hiippailee tutkimassa ja haistelemassa joka kolkan. Taukohetken koittaessa se tulee hollille ja lötkähtää nokosille kotiväen piiriin, mutta herättyään lähtee se taas ihmettelemään mitä kaikkea ihmeellistä luonnosta löytyykään.

Pitihän karvakorvat saada myös ryhmäkuvaan. Lopuksi mukaan saatiin myös pikkuinen Bono, mutta sitä taisi kyllä ihmetyttää koko touhu =)

Juhannussalko on noussut rannantuntumaan samoin voimin ja samoin juhannusvierain jo vuodesta 2008, niin tänäkin vuonna. Jonkun sortin traditioksi voipi siis alkaa tapahtumaa jo kutsua.

 Ja sitten sunnuntaina oli juhannus ohi ja vieraat lähdössä kohti kotejaan.

"Olipas mukava juhannus", sanoo Wiima, "mutta vaikka se otti ja loppui, niin kesää on vielä jäljellä! Hyvää kesän jatkoa itse kullekin!"

Juhannus 2012 ja koirakavereita

Ja sitten olikin juhannuksen vuoro, ja minä täytin juhannusaattona 9 viikkoa. Taas köröteltiin paatilla mökille. Tällä kertaa tapasin uusia koirakavereita. Mukavia kavereita kaikki, mutta eniten minulla synkkasi leijonakoira, löwchen, Bonon kanssa. Hän ei suuttunut minulle vaikka välillä kiskoin hännästä minkä - toistaiseksi varsin vähäisiltä - voimiltani jaksoin :) Mutta se johtui vain siitä, että Bonon häntä oli kertakaikkisen upea ja kiskottavaksi tehty - katso itse:

Tapasin Bonon lisäksi Nemon, bordercollien. Nemo ei ollut niin innostunut kanssani leikkimään, kun se oli nimittäin töissä. Sen piti valvoa missä meidän pihan pallot luuraa, vähän niin kuin sen kollegat lammashaassa, ja jos joku palloista pääsi karkuun, niin Nemo hoiti 'kadonneen lampaan' pikapikaa takaisin pihapiiriin. Mä kyllä ihailin sen tyyliä ja koitin matkia minkä pystyin - pingoin perässä karanneita palloja paimentamassa. Ehdittiin me välillä lepäämäänkin, ja tässä me paistatellaan päivää kolmisteen:

Ja sitten eräänä päivänä joukon jatkoksi liittyi vielä Fonzie, labradorinnoutaja. Fonziekin oli ihan jees tyyppi, vaikka pikkuisen sitä jännitinkin ja hieman väistelin, kun se oli vähän iso ja villi. Mutta kiltti se oli ja kyllä meistä vielä kaverit tulee, kun tutustutaan paremmin. Ja kyllä me tutustutaankin, kun ollaan oikeastaan serkuksia, vaikkei sitä päältä päin uskoisi :) Tähän kuvaan ehti Fonzie-'serkkukin':

Sitten Matte ja Husse juhannusihmisvieraineen sytyttivät kokon, ja se oli sitten komea! Sitä sitten ihailimme porukassa, me koirat ja ihmisetkin. Illan hämärtyessä oli kiva katsella tulen leikkiä myös Hussen sylistä käsin. Tässä vielä muutama tunnelmakuva juhannusaattoillasta: